Ohjaus: Bernard Rose
Pääosissa: Virginia Madsen, Tony Todd, Xander Berkeley,
Kasi Lemmons, Vanessa Williams, DeJuan Guy, Marianna Elliot,
Ted Raimi, Ria Pavia, Mark Daniels, Lisa Ann Poggi
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia
"I am the writing on the wall, the whisper in the classroom.
Without these things, I am nothing. So now, I must shed innocent blood.
Come with me."
Tällä kertaa uppoudumme hyvin kiehtovan elokuvan äärelle, josta sain kuulla ensimmäistä kertaa vasta myöhemmällä iällä. Candyman on yliluonnollinen kauhuelokuva, joka perustuu Clive Barkerin novelliin ''The Forbidden''. Muutamia yksityiskohtia on muutettu elokuvaa varten, joten se ei kaikkein uskollisin ole alkuperäismateriaalilleen, mutta perusidea pysyy kuitenkin samana. Odotin elokuvaa toiveikkaana ja toivoin, ettei se kaatuisi halvan kauhun tarjoamiseen. Onnistuiko Candyman yllättämään minut positiivisesti vai oliko se vain yksi kauhuelokuva muiden joukossa?
Chicagossa, Yhdysvalloissa nuori nainen työstää opinnäytetyötään tutkimalla hyvin merkillistä urbaanilegendaa, joka on kummitellut kaupungin uteliaimpia jo vuosien ajan. Opiskelija Helen törmää kyseiseen kansantaruun sattumalta ja kasvattaa pakkomielteen sen selvittämiseksi. Kun Candymanin nimen sanoo viisi kertaa peilin edessä, koukkukätinen mies herää horroksestaan ja alkaa piinaamaan kutsujaansa tämän kuolemaan asti. Meneekö Helen niin pitkälle vai pystyykö hän vaikuttamaan muiden kohtaloon sivusta?
Candyman on hyvin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Ennakkoon ajattelin sen olevan jonkin sortin yliluonnollinen slasher-elokuva, mutta sitä se ei kuitenkaan todellisuudessa ole - ainakaan perimmiltään. Seuraamme elokuvan aikana opiskelija Heleniä, joka kyhää tutkielmaa urbaanilegendoista. Hän saa kuulla Candymanin tarusta, jossa koukkukätinen mies tappaa raa'asti häntä peilin edessä kutsuvia onnettomia sieluja. Aluksi epäuskoisesti aiheeseen suhtautuva nainen saa kuitenkin pian huomata, ettei kansantaru olekaan pelkkää huhupuhetta.
Virginia Madsenin esittämä Helen Lyle on hyvin mielenkiintoinen tapaus itsessäänkin. Hän on hyvin määrätietoinen ja aikaansaava nainen, joka uppoutuu töihinsä jokaisella solulla. Helen yrittää saada aina mahdollisimman paljon materiaalistaan irti ja tämän vuoksi päätyykin sen ytimeen - jopa kirjaimellisesti. Hän ei kuitenkaan joudu paikanpäälle menemään yksin, sillä hänen ystävänsä Kasi Lemmonsin esittämä Bernadette Walsh liittyy hänen aisaparikseen mukaan tutkintaan.
Candyman on itsessäänkin hyvin mysteerinen ja kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Eläessään Daniel Robitaillena tunnettu nuorukainen tapetaan raa'alla ja ylenpalttisella tavalla, kun pinnalle nousee tieto siitä, että hän on rakastunut valkoihoiseen naiseen. Valelemalla hunajaa tämän alastoman kehon päälle ja päästämällä mehiläiset kimppuun murhaajat kiduttavat miehen hitaasti kuoliaaksi. Tämä traaginen tapahtuma herätttää Candymanin eloon.
On upeaa nähdä, kuinka moniulotteinen ja rikas Candymanin hahmo onkaan elokuvassa. Ei ainoastaan, että pystymme sympatisoida tätä emotionaalisella tasolla, mutta hän vaikuttaa muutenkin hyvin poikkeukselliselta haamulta. Hän ei yllättäen käytä koukkuaan paljoakaan elokuvan aikana, mutta siinä se mysteeri piileekin. Mitkä ovat hänen motiivinsa tappamisen suhteen ja onko rakkaus ainoa asia mistä hän välittää? Candyman ei ainoastaan tapa uhrejaan, vaan hän kiduttaa heitä myös monin psykologisin metodein ajaen heidät samalla hulluuden partaalle.
Elokuvan aikana ei paljoa tapahdu päällepäin, mutta pinnan alla lymyää paljon merkityksellisiä ja syviä teemoja, jotka vangitsevat katsojan kuin katsojan mukaansa. Elokuvan tarina pohjustetaan hitaasti ja huolellisesti. Sen aikana keskitymme hyvin keskeisesti Helenin hahmoon ja hänen koettelemuksiinsa. Haluamme hänen selvittävän totuuden pahamaineisen Candymanin legendasta, mutta kun hän ajautuu tämän näköpiiriin, joutuu hän löytämään vastaukset itse pirun edessä.
Elokuvan mytologia on hyvin mielenkiintoinen ja emotionaalinen koettava. Vaikka tarinan antagonisti onkin tämä pysäyttämätön ja kuolettava voima, pystyy hänen tuskansa ymmärtämään. Hän jakaa saamaansa kidutusta ja purkaa kerääntynyttä vihaansa eteenpäin löytääkseen etsimänsä. Candyman kylvää pelkoa monin psykologisin tavoin, mutta mikä pitää hänet kuitenkin edelleenkin voimissaan, on hänen oman olemassaolon kyseenalaistaminen uhrien näkökulmasta katsottuna. Vaikka sympatisoimmekin hänen kohtaloaan ja menneitä koettelemuksiaan, Candyman käyttää yliluonnollisuuttaan hyväksi kontrolloidakseen ihmisiä ja heidän viimeisiä hetkiään.
Candyman on laadukas psykologinen kauhuelokuva, joka vaanii katsojaansa piinaavalla tunnelmallaan ja surullisella mytologiallaan. Elokuvan teemat ovat hyvin vaativia koettavia ja materiaali visualisoikin niiden herättämät tunteet vakuuttavasti näytön toiselle puolelle. Candymanin visuaalinen esillepano mukailee vanhanaikaisten elokuvien taianomaisuutta ja sen tarjoama musiikki tuo upeasti kauhistuttavan mytologian perimmäisen luonteen esiin.
Roolisuoritukset ovat parhaimmillaan huikeita. Vaikka etunenässä toimiva Virginia Madsen onkin mahtava Heleninä, Candymania esittävä Tony Todd varastaa show'n hypnoottisen viettelevällä roolisuorituksellaan. Vaikka elokuva ei itsessään mestarillinen olekaan, painuu Candyman antagonistina kauhun genren aatelistoon ja ihan syystäkin. Kiehtovasta konseptista on tulossa pian myös uusintafilmatisointi, jota odotan myös innolla. Yltääkö se kuitenkaan alkuperäisen tasoon? Aika sen meille näyttää...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti