Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa: Keith Gordon, John Stockwell, Alexandra Paul,
Robert Prosky, Harry Dean Stanton, Christine Belford, Roberts Blossom,
William Ostrander, David Spielberg, Malcolm Danare, Steven Tash
Genre: Kauhu, Jännitys
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 50 minuuttia
Seuraavaksi palaammekin Stephen King -adaptaatioiden pariin, kun vuoroon kurvaa Christine. Christine - tappaja-auto on John Carpenterin ohjaama kauhuelokuva, joka perustuu arvostetun kauhukirjailijan Stephen Kingin samannimiseen romaaniin. Itselleni kyseinen elokuva on täysin uusi tuttavuus, vaikka olenkin ollut pitkään tietoinen sen olemassaolosta. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat maltilliset, sillä konsepti itsessäänkin kuulostaa paperilla hyvin ylilyövältä. Onnistuiko elokuva siitäkin huolimatta voittamaan minut puolelleen?
Arnie Cunningham on koulukiusattu nuorukainen, jonka turvana on hänen ainoa ystävänsä, suosittu jalkapalloilija Dennis. Eräänä päivänä teinit ajavat vanhan romuttamon ohi ja huomaavat siellä ränsistyneen antiikkiauton - 1950-luvun Plymouth Furyn. Muiden epäilyistä huolimatta Arnie päättää ostaa auton itselleen ja vie sen Darnellin huoltamoon, jossa hän alkaa kunnostamaan sitä ajokelpoiseksi. Kun nuorukainen vihdoin saa projektinsa valmiiksi, huomaa hän - ja monet muutkin, että kaupungissa tapahtuvat kuolettavat onnettomuudet sattuvat yleisimmin kyseisen auton lähettyvillä.
Christine - tappaja-auto on hyvin mielenkiintoinen elokuva kaiken kaikkiaan. Itse tarina alustetaan moitteettomasti ja huolellisella pohjustuksella varmistetaan samalla se, että hahmojen roolit, sekä motiivit, ovat selkeät katsojalle heti kättelyssä. On hienoa nähdä, että elokuva yrittää pitää keskittymisensä mahdollisimman pienellä alueella, eikä lähde turhaan avartamaan maailmaansa liian suureelliseksi tai mahtipontiseksi vastaanotettavaksi. Tämä varmistaakin sen, että kokonaisuus pysyy hyvin kompaktina ja selkeänä alusta loppuun asti.
Seuraamme elokuvan aikana, kuinka heiveröinen Arnie alkaa löytämään täysin uudenlaisia piirteitä itsestään hankittuaan uuden harrastuksen Christineksi kastetun antiikkiauton kunnostamisen muodossa. Ei ainoastaan, että itse hahmolla on mielenkiintoinen kasvutarina koettavanaan, mutta elokuva onnistuu mainiosti liittämään tietyn sortin epävarmuuden mukaan yliluonnollisen auton muodossa. Elokuva ei tosiaankaan lähde kiirehtimään rakentamisensa kanssa, vaan ottaa aikansa saadakseen rakenteelliset tukipilarit tukevasti paikoilleen, ennen tarinan eskaloimista.
Elokuvan tunnelma huokuu alusta asti Stephen Kingille tavanomaista mysteerisyyttä ja painostavaa jännitystä, joka valtaa katsojan kuin katsojan mainiosti mukaansa. Vaikka elokuvan konsepti onkin huvittava perimmiltään, osaa se jopa yllättävän upeasti yhdistää kevytmielisen materiaalin vakavasti otettavaan lähestymistapaan. Elokuvassa täten on tietyn sortin koomisuus aina kummittelemassa takaraivossa, vaikka hyvin painostava mysteeri alkaa syventymään auton ympärillä yhä enemmän ja enemmän.
Elokuva on itsessäänkin kuin vanha auto konsanaan - käynnistyminen saattaa kestää tovin, mutta kun se vihdoin pääsee vauhtiin, se todellakin kiihdyttää maksimaaliseen potentiaaliinsa. Vaikka ensimmäinen kolmannes vaikuttaisikin alkuun hiukan hidastempoiselta, se ajaa asiansa moitteettomasti huolellisella keskittymisellään. Toinen kolmannes alkaa jo pikkuhiljaa kääntämään konseptia päälaelleen, kun opimme itse autosta enemmän. Viimeinen kolmannes onkin sitten taas puhdasta jännityksen ja toiminnan yliajoa, jonka avustuksella se toden teolla pääsee arvoonsa mitä pidemmälle elokuvassa etenemmekin.
Käsiteltävät hahmot ovat kyllä ihan mielenkiintoisia, vaikka näin nykypäivänä monet heistä saattaisivatkin vaikuttaa jopa hävyttömän stereotyyppisiltä tapauksilta. Olemme kokeneet samanlaista asetelmaa monesti muidenkin elokuvien kohdalla ja sen uudelleenkäyttäminen tässä saattaa ehkä joistain katsojista tuntua laiskalta rakenteelliselta ratkaisulta. Mikä tekee kuitenkin elokuvasta aivan omanlaisen kokemuksen, on tämän pahamaineisen Plymouth Furyn läsnäolo.
Christine on ehdottomasti elokuvan kiehtovin ja mielenkiintoisin hahmo. Harvoin sitä näkee, että jokin esine tai kone varastaisi valokeilaa ihmishahmoilta, mutta niin tässä elokuvassa kuitenkin käy. Tämä auto nostaa lukuisia kysymyksiä ilmoille ja antaa katsojan pohdiskella mahdollisia selityksiä sen merkilliselle toiminnalle. On hienoa nähdä, että John Carpenter pitää Christinen mysteerin visusti omana tietonaan. Vaikka luulemme tietävämme sen metkut ja pinnallisesti viitatun alkuperän, emme koskaan saa veikkauksillemme varsinaista sinettiä, mikä ehdottomasti herättää keskustelua katsojissa katsastuksen jälkeenkin.
Elokuva vakuuttaa katsojan varteenotettavuudestaan myös teknisestä näkökulmasta katsottuna. 1980-luvun elokuvissa tuntuu olevan sitä jotain, emmekä todellisuudessa tiedä miksi. Kun puhutaan elokuvan taiasta, voimme nostaa tunnelmallisia, käytännöllisiä tai jopa tarinallisia piirteitä pinnalle. Tämä elokuva kuitenkin onnistuu niissä kaikissa vakuuttamaan, vaikka muutamia heikkojakin ratkaisuja toki löytyy kaiken positiivisen seasta. Elokuva saattaa tietyissä tapauksissa lyödä yli visuaalisella kokeilunhalullaan, mutta käytännön efektit ovat mielettömän upeat. Etenkin itse autoon liittyvät ratkaisut saivat leukani loksahtamaan paikoiltaan moneen kertaan elokuvan aikana.
Christine - tappaja-auto on hyvin miellyttävä yllätys kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että elokuva onnistuu niin moitteettomasti imaisemaan katsojan pieneen maailmaansa, mutta se upeasti levittää stephenkingmäistä mysteeriä ja jännitystä itse tarinaan, joka lopulta muodostuu hyvin mukaansatempaavaksi ja vauhdikkaaksi tunteiden vuoristoradaksi. Vaikka itse laittaisinkin Christinen Stephen King -listan ylempään keskikastiin, on se hyvin miellyttävä ja suositeltava koettava jokaiselle King-filmatisointien kannattajalle.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti