Manaaja | The Exorcist (1973) - arvostelu

Ohjaus: William Friedkin

Pääosissa: Ellen Burstyn, Max von Sydow, Lee J. Cobb,

Kitty Winn, Jack MacGowran, Jason Miller, Linda Blair, William O'Malley,

Barton Heyman, Peter Masterson, Rudolf Schündler, Gina Petrushka
Genre: Kauhu

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

 

Seuraavaksi luvassa onkin sitten kauhuaateliin kuuluva Manaaja vuodelta 1973. Jos jotain täytyy elokuvasta täytyy ennakkoon sanoa, niin mainitsisin sen, että vaikka en ollutkaan katsonut kyseistä elokuvaa nuorempana - ihan hyvästä syystäkin - sen yksittäinen kuva riivatusta pikkutytöstä oli jo tuolloin iskostunut mieleni syövereihin muita teitä pitkin. Tämä kuva esiintyi useasti jumpscare-villityksen yhteydessä, jossa pelattiin esimerkiksi yksinkertaista tietokonepeliä tai katsottiin vangitsevaa videota.

 

Muistan sen hetken, kun vihdoin päätin katsoa elokuvan - en ollut todellakaan valmis sitä varten. Alusta asti jokin tuntui niin painostavan epämiellyttävältä ja sitä se olikin, mutta nyt oli aika kuitenkin sysätä pelot takaisin laatikkoon ja ottaa hyvin arvostettu kauhuelokuva käsittelyyn. Kestääkö William Friedkinin ohjaama elokuva ajan hammasta edelleenkin vai oliko käytännön efektien kökköisyys alkanut jo vaikuttamaan kokonaisvaltaiseen katselukokemukseen?

 

Näyttelijä Chris McNeil muuttaa kaksitoistavuotiaan Regan-tyttärensä kanssa Washingtoniin, jossa tämä kuvaa uutta elokuvaansa. Äidillä ja tyttärellä on aina ollut hyvät välit keskenään, mutta muuton jälkeen tyttö on alkanut yllättäen käyttäytymään oudolla tavalla. Huolestunut äiti vie tyttärensä kaikkiin mahdollisiin neurologisiin testeihin, mutta lääkärit eivät onnistu löytämään mitään tavallisesta poikkeavaa hänen terveydestään tai käyttäytymisestään. Kun Reganin tila pahenee kriittiseksi, Chris päättää kääntyä roomalaiskatolisen papin isä Karrasin puoleen löytääkseen ongelman ytimen, mutta haluaako hän oikeasti tietää saatanallisen totuuden tyttärensä tilasta?

Manaajan johdantokohtaus on herättänyt paljon eripuraa siitä, että onko sille oikeasti tarvetta elokuvassa vai ei. Tarinan pohjustaminen alkaa kyllä hyvin merkillisellä tavalla. Emme nimittäin lähde suoraan päähahmojemme matkaan, vaan keskittyminen kohdistuu täysin toissijaiseen hahmoon ja hänen arkeologiseen löytöönsä. Vaikka se ei välttämättä sillä hetkellä tuntuisikaan kovin tärkeältä seikalta, sillä on kyllä suurempi rooli myöhemmässä vaiheessa elokuvaa. Tämän vuoksi alku saattaakin vaikuttaa niin omalta ja eristetyltä kokonaisuudeltaan.

Merkillisen aloituskohtauksen jälkeen tiemme viekin päähahmojemme matkaan ja tarina lähtee vihdoin rullaamaan eteenpäin. Hyvin mukaansatempaavalla tavalla tutustumme käsiteltäviin hahmoihin ja ympäristöön, joten investoituminen elokuvaan ei ollut alkuunkaan hankalaa. Elokuvan tukipilarit ovat alusta asti kunnossa, jolloin tarinaan aletaan lisäämään rutkasti kierroksia ja sen ohjaaja William Friedkin myös tekeekin...

Seuraamme elokuvan aikana pääsääntöisesti kolmea hahmoa: Chris MacNeiliä, hänen tytärtään Regania, sekä isä Damien Karrasia. Vaikka keskittymisemme ohjautuukin suurimmaksi osaksi MacNeilin perheen järkyttäviin koettelemuksiin, tarjoaa kolmaskin osapuoli hyvin vaativan tarinakaaren kokonaisuuteen mukaan, mikä tuo mukavasti syvyyttä konseptiin. Vaikka aluksi hahmot ovatkin vain etäisesti suhteessa toisiinsa - MacNeilin perhettä lukuunottamatta - heidän tiensä risteävät kyllä aikanaan ja jokaisella osapuolella on suuri rooli täytettävänään tarinan edesviemisessä.

Materiaali osaa olla itsessään vaativaa vastaanotettavaa teologisen olemuksensa ja painostavien teemojensa vuoksi. Elokuva tuo upeasti esille myös kaksi täysin eroavaa ajattelumallia, jotka eivät oikeassakaan elämässä tule kovinkaan hyvin toimeen keskenään. Lääketiedettä ja uskontokuntia edustavat tahot ovat kamppailleet keskenään vuosisatojen ajan eriävistä maailmankuvistaan ja elokuvassa tämä välitetään näytön toiselle puolelle uskottavasti. Regania pyritään tutkimaan ja hoitamaan molempien osapuolien keinoilla, mutta kun mikään ei tunnu toimivan, on turvauduttava jompaankumpaan ääripäähän.

Tunnelmallisesti elokuva on häkellyttävän piinaavaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että se osaa nostattaa käsikarvoja pystyyn, mutta se onnistuu tunkeutumaan ihon alle kummittelemaan pidemmäksikin aikaa ikonisien kohtauksiensa avulla. Vaikka näin vanhemmalla iällä elokuva ei suoranaista pelkoa aiheutakaan, osaa se kuitenkin siitä huolimatta vainota unohtumattomien hetkien kautta ja iskostua efektiivisesti mielen perukoille. Myös ikoniset sävellykset painuvat vakuuttavasti mielen perukoille, eikä syyttä.

Tuotannollisesti elokuva on mestarillista seurattavaa. Se tarjoaa visuaalisesti upeita otoksia ja ikonisiksi muuttuneita kuvia, yhdistäen ne samalla painostavan hypnotisoivaan värimaailmaan. Maskeeraus ja käytännön efektit hiipovat täydellisyyttä kaikessa ylilyövyydessäänkin, eikä ajan hammas ole onnistunut viemään uskottavuutta mukanaan lähes ollenkaan. Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on hyvin monipuolinen tapaus ja laadukas toteutus sinetöikin sen omaksi upeaksi kokonaisuudekseen. Näyttelijöiden suoritukset ovat erittäin vakuuttavia ympäri pöydän.

 

Unelmien sielunmessu -elokuvastakin tuttu Ellen Burstyn vakuuttaa olleensa nuorempanakin elämänsä vedossa Chris MacNeilin roolissaan. Uskottavuutta ei puutu kenenkään suorituksista, mutta yksi, joka vie kaiken huomion ansaitusti, on hyvin lahjakas nuori Linda Blair, joka säväyttää muotoutuvan Reganin roolissaan. Blair vetää roolinsa täysillä ja saa viattoman tytön muuttumaan hetkessä yhdeksi pelottavimmaksi luonnonoikuksi, joka on luultavasti koskaan onnistuttu tuomaan näytölle. Ei hän tietenkään hirviöiden tasolle yllä, mutta riivattuna ihmisenä tarjoaa ehkä yhden parhaimmista suorituksista koskaan.

 

Manaaja on mestarillinen kauhuelokuva, joka toimi suunnannäyttäjänä omassa genressään. Se aloitti lukuisia kliseitä, joita on kopioitu vuosikymmenten mittaan jatkuvasti, eikä niistä tunnuta saavan ikinä tarpeeksi. Jos jotain elokuvasta täytyy vielä sanoa, niin sanoisin mielelläni sen, että Manaaja on ihan ansaitusti yksi parhaimmista kauhuelokuvista, joita on koskaan tehty. Jos ette ole vielä sitä katsastaneet, niin tehkää itsellenne palvelus ja pistäkää pyörimään. Jos elokuvia osaa arvostaa samalla tavalla kuin vannoutuneimmat harrastajat, tästä teoksesta voi saada niin paljon hyvää irti, joka tulee säväyttämään mestarillisuudellaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com