Ohjaus: Tod Williams
Pääosissa: Sprague Grayden, Brian Boland, Molly Ephraim,
Katie Featherston, Micah Sloat, Seth Ginsberg, Vivis Cortez,
Jackson Xenia Prieto, William Juan Prieto
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 31 minuuttia
Matkamme jatkuu Paranormal Activity -elokuvasarjan parissa, kun otamme käsittelyymme sarjan toisen elokuvan - Paranormal Activity 2:n. Vaikka ensimmäinen elokuva olikin hyvin nerokas ja menestyksekäs liike markkinoinnin näkökulmasta katsottuna, ei se rakenteellisesti tai tarinallisesti mitään ihmeellistä onnistunut tarjoamaan. Nyt olikin sitten aika siirtyä ensimmäisen jatko-osan pariin, joka toimisi esiosana ensimmäiselle elokuvalle. On kiehtovaa nähdä, mistä tämä hullunmylly sai alkunsa.
Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat pidättäytyneet, sillä edeltäjäkään ei tuntunut enää ihan samalla tavalla onnistuvan vakuuttamaan minua varteenotettavuudestaan kuin ennen vanhaan. Opin äskeittäin myös sen, että nämä elokuvat ovat Blumhousen tuottamia tuotoksia. He ovat toimineet jo kauan alan kauhupuolella, mutta vasta 2010-luvulla varsinainen läpimurto tuntui tapahtuvan. Nykyään kun Blumhousen logon näkee ennen elokuvaa, voi parhaimmillaan odottaa jotain mielettömän upeaa. Kuuluuko Paranormal Activity 2 kuitenkaan tähän kategoriaan?
Reyn perhe muuttaa uuteen kotiin Kalifornian Carlsbadiin, jossa heidän epäonnekseen tapahtuu murto ensimmäisten päivien aikana. Isä Daniel ja äiti Kristi huomaavat, ettei murron aikana ole viety mitään arvokasta, mikä herättää vanhempien hämmennyksen. Koti on kuin myrskyn jäljltä, mutta mikään muu kuin Kristin koru, ei tunnu olevan kuitenkaan kadoksissa. Erikoisen tapahtuman jälkeen Reyt päättävät asentaa turvakamerat kotiinsa saadakseen kiinni samaiset pahantekijät, jos he mielivät palata takaisin rikospaikalle. Yllättäen kamerat paljastavatkin täysin uudenlaisen uhan, jota he eivät voineet alkuun edes kuvitellakaan. Mistä on oikein kyse?
Paranormal Activity 2 on mielenkiintoinen elokuva ihan ideankin tasolla. Seuraamme, kuinka tämä perhe alkaa muuttonsa jälkeen kokemaan selittämättömiä asioita uudessa talossaan. Se on kyllä kiehtova ajatus itsessäänkin, että katsojana tiedämme tasan tarkkaan, mitä perhettä odottaa, kun he taas ovat aivan pihalla tilanteen perimmäisestä luonteesta. Tässä se riski sitten piileekin. Ensimmäisessä elokuvassa olimme yhtä tietämättömiä kuin päähahmomme, kun taas tässä esiosassa tiedämme tarinan kaavan ja muut koukerot jo valmiiksi.
Elokuva yrittää nostaa panoksiaan lisäämällä uusia asioita ja mahdollisuuksia asetelmaan mukaan. Ensimmäisessä elokuvassa kyseessä oli vain yksi pariskunta, jonka koettelemuksia seurasimme noin kuukauden ajan. Tässä elokuvassa seuraamme viisihenkistä perhettä, johon kuuluu isä Daniel, äiti Kristi, tytär Ali, taapero Hunter ja heidän koiransa. Heti kättelyssä asetelma on hiukan vaativampi, sillä emme halua katsojina nähdä, että taaperoikäiselle tai koiralle tapahtuisi mitään ikävää.
Mutta kuten ensimmäisessäkin elokuvassa tuli todettua, avuttomuudella ja viattomuudella ei ole mitään merkitystä. Elokuva on nopeatempoinen ja päivät kuluvat vain oleellisen ympärillä, mikä on ihan ymmärrettävää. Mikä kuitenkin jää ihmetyttämään kovasti, on kädessä pidettävän kameran osallisuus ja tarpeellisuus. Ensimmäisessä elokuvassa syy oli selkeä, sillä Micah oli dokumentoinut heidän uutta elämäänsä ja se oli alustettu luontevasti.
Tässä elokuvassa syytä ei ollut, minkä vuoksi se tuntuikin hiukan epärealistiselta ratkaisulta. Toki, elokuva vaatii sen, että näemme mitä perhe käy läpi ja miten he toimivat hitaasti eskaloituvassa tilanteessa, mutta järkevää syytä ei sille onnistuttu keskimään. Jos jotain elokuva onnistuu tekemään, niin yhdistämään ensimmäisen elokuvan tapahtumat esiosaan. Kristi on nimittäin ensimmäisestä elokuvasta tutun Katien sisko. Kuten opimme aiemmin, Katie oli tuntenut pienempänä jonkin sortin aaveen läsnäolon ja lopputuloksena olikin riivaus.
Elokuvassa on kyllä painostava tunnelma, joka luodaan käyttämällä täydellistä hiljaisuutta hyväksi. Edellistäkin massiivisempi talo välittää hyvin epämiellyttäviä tuntemuksia, etenkin kun tiedostamme sen pimeydessä vaanivan yliluonnollisen voiman läsnäolon ja vihamielisyyden. Elokuvan budjetti on noussut roimasti viime elokuvasta ja se näkyy laadussa. Toki, konseptin vaikuttavuus nojaa materiaalin rosoisuuteen ja psykedeeliseen kameratyöskentelyyn, mutta turvakameroiden käyttö on hyvin kiehtova ratkaisu tekjöiltä.
Paranormal Activity 2 on edellistä heikompi kokonaisuus, joka onnistuu hirvittämään kyllä ajatuksen tasolla, mutta ei käytännössä. Rakenteellisesti elokuva pyrkii olemaan mahdollisimman varteenotettava kaikessa nopeatempoisuudessaan ja osittain se onnistuukin vakuuttamaan tiettyjen ratkaisujen valossa, mutta kovin syvällistä kokemusta ei tältäkään kannata kuitenkaan odottaa. Taaperoa ja koiraa lukuunottamatta emme varsinaisesti saa minkään sortin sidettä hahmoihimme luotua, mikä voisi edistää elokuvan emotionaalista puolta.
Tämänkin elokuvan olin nähnyt jo aikaisemmin ja silloin se todellakin hirvitti. Nyt tuntuu kuitenkin, että elokuvasta puuttuu se vaadittava emotionaalinen potku, joka tekisi siitä astetta varteenotettavamman. Paranormal Activity -elokuvat ovat edelleenkin mielestäni oiva valinta nuorelle aloittelevalle kauhukatsojalle, sillä niiden reaktiopainoitteinen materiaali todellakin vakuuttaa ensikatselulla. Kokeneemmalle katsojalle elokuva aiheuttaa kuitenkin vain hetkittäisiä väristyksiä selässä, minkä vuoksi se jääkin hyvin unohdettavaksi kokonaisuudeksi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti