Ringu | リング (1998) - arvostelu

 

Ohjaus: Hideo Nakata

Pääosissa: Nanako Matsushima, Miki Nakatani, Hiroyuki Sanada,

 Rikiya Ōtaka, Yūko Takeuchi, Hitomi Sato, Yoichi Numata, Rie Inou,

Yutaka Matsushiege, Katsumi Muramatsu, Daisuke Ban
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 36 minuuttia

Nyt uppoudummekin hyvin mielenkiintoisen elokuvan äärelle, josta olen kuullut paljon ylistäviä sanoja. Ringu on vuonna 1998 julkaistu japanilainen kauhuelokuva, joka perustuu Kōji Suzukin kirjoittamaan Ring-kirjaan. Yhtenä ikonisimpana kauhukonseptina tunnettu Ringu on kylvänyt kauhua maalmanlaajuisella säteellä ja oli aika vihdoin nähdä itse omin silmin, että mistä moinen suosio on kummunnut. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat kieltämättä korkeat, vaikka yritinkin parhaani mukaan pidätellä niitä.

 

Katsastus on minulle myös siinä mielessä kiehtova, että olen nähnyt elokuvasta amerikkalaisen uudelleenfilmatisoinnin The Ringin lukuisia kertoja aiemmin, kun taas tämä alkuperäinen tuotos on jäänyt vääjäämättömästi huomioni ulkopuolelle. Konsepti on täten hyvin tuttu ja jokseenkin rakas, sillä olen aina tykännyt japanilaisista kauhumytologioista ja kummitustarinoista. Nyt on aika kuitenkin selvittää, että onko Ringu kestänyt ajan hammasta vai ei?

Eräänä iltana kaksi teini-ikäistä tyttöä Masami ja Tomoko juttelevat keskenään kirotusta videonauhasta, jonka katsonut henkilö kuolee viikon kuluttua. Kun tarinatuokion päätteeksi toinen heistä kohtaa julman kohtalonsa, lähtevät huhut nopeasti leviämään eteenpäin kylväen pelkoa ja kauhua muihin ihmisiin. Onko kukaan kuitenkaan turvassa kiroukselta, kun inhimillinen uteliaisuus valtaa mielen? Voiko kuolettavan kierteen pysäyttää jollain tavalla?

Elokuva alkaa upeasti pienellä lyhytelokuvamaisella kohtauksella, joka esittelee meille konseptin perimmäisen idean. Seuraamme sen aikana kahta teinityttöä, jotka yrittävät pelotella toisiaan painostavilla tarinoilla kirotusta videonauhasta. Itse konsepti tulee siinä kyllä mainiosti esille ja olemme alusta asti kartalla siitä, mitä pahimmassa tapauksessa voi tapahtua videon katsoneelle taholle. Pienen alustuksen jälkeen itse tarina vihdoin pistetään aluilleen...

Seuraamme elokuvassa Nanako Matsushiman esittämää reportteria Reiko Asakawaa, joka alkaa tutkimaan tätä myyttiä ja sen tuomia viimeisimpiä uhreja. Mikä tekee hänen omasta tutkinnastaan henkilökohtaisen ja vaikean, on se, että yksi epäonnisista uhreista oli hänen oma sukulaisensa, joten emotionaalinen side on olemassa alusta asti. Reiko haluaa tietenkin selvittää, mitä hänen perheenjäsenelleen on sattunut ja kun hän vihdoin pääsee asian ytimeen, paluu normaaliin elämään on lähes mahdoton ajatus.

 

Elokuvan päähahmonakin toimiva Reiko on helposti lähestyttävä tapaus kaiken kaikkiaan. Hänen koettelemuksiinsa pystyy katsojan näkökulmasta katsottuna investoitumaan moitteettomasti. Naisen oma tutkinta on mielenkiintoinen ja sen takana lymyilevän mytologian mysteerisyys valtaa katsojan kuin katsojan mukaansa. Elokuvan tarina keskittyy hyvin keskeisesti mysteerin selvittämiseen ja sen tuomiin käänteisiin, jotka pakottavat Reikon videonauhan takana lymyilevän totuuden äärelle.

Vaikka elokuva eteneekin kova tahtia eteenpäin, sen tasapaino ei järky. Toki, elokuva keskittyy vain olennaisiin yksityiskohtiin syventymättä sen enempää sen vaativiin teemoihin. Siitä huolimatta saamme juuri sen verran tietoa siitä irti, että elokuva tuntuu tarjoavan muutakin kun vain upean tunnelman. Roolisuoritukset vaikuttavat uskottavilta, mikä takaa sen, että elokuva saa katsojan uppoutumaan moitteettomasti sen intensiiviseen tarinaan.

Jos jotain japanilaiset kauhuelokuvat osaavat tehdä, niin luoda hyvin painostavan ja karmivan tunnelman. Tämä pätee myös esimerkillisesti Ringuun, joka alusta asti nappaa katsojan mukaansa ja koettelee tätä monipuolisin tavoin. On hienoa nähdä, että suhteellisen pieneen budjettiin nähden ohjaaja Hideo Tanaka onnistuu saamaan paljon irti karmivasta alkuperäismateriaalistaan.

 

Ei ainoastaan, että visuaaliset ratkaisut ovat suurimmaksi osaksi laadukkaita koettavia, mutta elokuvan tarjoama äänimaailma on kertakaikkisen upeaa kuultavaa. Jopa yllättävän yksinkertaiset efektit ja painostava äänisuunnittelu takaavat sen, että elokuvan jännitys on koko ajan läsnä. Vaikka itse säikäytyskohtaukset ovatkin hiukan heikommin toteutettuja, elokuvan tunnelma pitää huolen siitä, ettei katsoja pääse kuitenkaan liian helpolla.

Ringu on oikein mainio kauhuelokuva, joka yksinkertaisilla ratkaisuillaan ja hyvin efektiivisellä tunnelmallaan onnistuu viihdyttämään suurempaakin kauhun genren kannattajaa. Vaikka tietyt artistiset ratkaisut saattavatkin hiukan alisuorittaa kriittisten hetkien keskellä, onnistuu ohjaaja Hideo Nakata upeasti muovaamaan hyvin tehokkaan ja toimivan kokonaisuuden, joka jää varmasti mielen syövereihin kummittelemaan karmivuudestaan.

 

Onko Ringu sitten parempi kuin Gore Verbinskin uudelleenfilmatisointi, onkin sitten ihan omasta henkilökohtaisesta preferenssistä kiinni. Itselleni elokuvat ovat suurin piirtein samantasoisia, vaikka jälkimmäinen tekikin suuremman vaikutuksen minuun, mutta en yhtään ihmettele jos joku pitäisikin alkuperäisestä elokuvasta enemmän. Onhan se erittäin laadukas kaiken kaikkiaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.10.2020

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com