Suspiria - tappavat huokaukset | Suspiria (1977) - arvostelu

Ohjaus: Dario Argento

Pääosissa: Jessica Harper, Stefania Casini, Flavio Bucci,

Miguel Bosé, Barbara Magnolfi, Susanna Javicoli, Eva Axén,

 Rudolf Schündler, Udo Kier, Alida Valli, Joan Bennett

Genre: Kauhu

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Seuraavaksi matkamme jatkuukin Dario Argenton suosituimman tuotoksen pariin - Suspirian. Tämä elokuva on saanut vuosien saatossa pitävän kulttimaineen kauhukannattajien keskuudessa ja siitä puhutaan hyvin aktiivisesti edelleenkin, kun jalustalle nostetaan kaikkien aikojen parhaimpia kauhuelokuvia. Olen nähnyt kyseisen elokuvan kerran aiemmin, enkä tuolloin siitä välittänyt oikein millään erikoisella tasolla. Nyt kokeneempana katsojana on aika antaa alkuperäiselle Suspirialle uusi mahdollisuus ja katsoa, että voisiko se sittenkin yllättää minut varteenotettavuudellaan vai eikö se vain yksinkertaisesti ollut minun kuppini teetä.

Suzy Banyon saapuu Länsi-Saksaan hyvin arvostettuun sisäoppilaitokseen, jossa baletti on koulutuksen keskittymispisteenä. Monien eriskummallisten tapahtumien ja sattumusten jälkeen hän vihdoin pääsee muuttamaan koululle ja aloittamaan opiskelunsa. Pian Suzyn tulon jälkeen alkavat kuitenkin koulun opiskelijat kuolla salaperäisillä ja groteskeilla tavoilla ja nuori nainen alkaa aistimaan pahoja asioita vanhassa talossa. Mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu?

Suspiria on hyvin erityinen giallo-elokuva, joka toden teolla pistää katsojan aistit koetukselle. Jos jotain ohjaaja Dario Argento osaa tehdä, niin luoda hyvin tiivistunnelmaisen ja painostavan tunnelman, joka vangitsevalla tyylillään valtaa väkisinkin katsojan kuin katsojan mielen. Alusta asti elokuva alkaa istuttamaan katsojaansa ajatusta siitä, ettei kaikki ole hyvin. Suzyn matka muuttuu kireäksi jännitysnäytelmäksi jo siitä hetkestä lähtien, kun hän astuu lentokoneesta ulos Länsi-Saksan maaperälle. Ensimmäisen yön hotellissa viettänyt nainen joutuu jälkeenpäin kyseenalaistamaan yön merkillisiä tapahtumia koulun henkilökunnalta.

 

Suzy yrittää päästä koulun majoittumisalueelle saavuttuaan paikalle saman illan aikana, mutta häntä ei pyynnöistä huolimatta kuitenkaan päästetä sisään. Mikä tekee siitä jo valmiiksi erikoisen seikan, on se, ettei koulun henkilökunta tiedä asiasta mitään ja he ihmettelevät sattunutta väärinkäsitystä itsekin. Juuri ennen Suzyn saapumista hyvin vainoharhainen naisopiskelija juoksee peloissaan pois koulun ovesta hokiessaan samalla jotain epämääräistä totuudesta ja kukkasista. Seuraamme elokuvan tapahtumia Suzyn näkökulmasta katsottuna ja hänen tapaansa katsoja pysyy täysin tietämättömänä koulun häiritsevistä salaisuuksista. Se taas varmistaa sen, että jännitys pysyy jatkuvasti läsnä.

Seuraamme tarinan aikana, kuinka tämä uusi oppilas alkaa pääsemään asian ytimeen todistaessaan omin silmin eriskummallisia tapahtumia ja tapauksia. Kun naisen uteliaisuus ottaa hänestä vallan, on aika selvittää, mitä ihmettä koulun seinien sisällä oikein tapahtuu ja miksi kaikki ovat jatkuvasti niin tietämättömiä ja salamyhkäisiä. Samalla elokuvan mysteeri syventyy syventymistään pakottaen katsojankin uteliaisuuden nousemaan mukaansatempaavuutensa ja mielenkiintoisen mytologiansa seurauksena.

 

Elokuvan tunnelma on hyvin painostava ja kaoottinen vastaanotettava etenkin katsojan näkökulmasta katsottuna. Jännitystä rakennetaan hyvin aggressiivisesti aavemaisen äänimaailman ja ohjaajan Dario Argenton karmivan tunnelmallisen säestyksen avustuksella. Epätietoisuuden tunne valtaa katsojan kuin katsojan ja vainoaa jatkuvalla, mutta hienovaraisella vihjailemisellaan. Vaikka tuotantosyistä äänimaailma kuulostaakin ajoittain halvahkolta perimmiltään, osaa se kuitenkin vakuuttavasti myymään itsensä läpi efektiivisyydellään ja monipuolisuudellaan.

 

Musiikkiraidat kuvaavat elokuvan sielua vaikuttavasti näytöllä ja toden teolla jäävät kummittelemaan mielen perukoille joksikin aikaa. Elokuvan tarina tuntuu olevan jopa yllättävän yksinkertainen ja selkeä paketti alusta asti, vaikka itse konsepti onkin hyvin epätavallinen kaiken kaikkiaan. Seuraamme elokuvan aikana, kuinka Suzy alkaa kotiutumisensa jälkeen huomaamaan uudessa koulussaan hyvin epätavallisia ja häiritseviä yksityiskohtia, joiden paljastamista henkilökunta tuntuu tarkoituksella välttelevän ja piilottelevan. Alamme hänen tapaansa etsimään kaivattuja vastauksia ja kun ne vihdoin selviävät, toivoisimme unohtavamme ne.

Elokuvassa esiintyvät hahmot ovat jokseenkin pinnallisia seurattavia. Emme oikein opi päähahmomme taustasta mitään merkityksellistä alustuksen aikana, mutta toisaalta sille ei välttämättä ole edes tarvetta, sillä Jessica Harperin esittämä hahmo kasvaa elokuvan aikana tarpeeksi paljon pitääkseen hahmon samaistuttavana ja helposti lähestyttävänä tapauksena. Pystymme investoitumaan Suzyn koettelemuksiin moiteettomasti ja kun ahdinko alkaa syventymään sietämättömäksi, alkaa adrenaliini nousemaan veressä kontrolloimattomasti. Seuraamme elokuvan tapahtumia yhtä tietämättöminä, joten nuoren naisen paljastamat salaisuudet koulun sisällä tapahtuvista tapahtumista tuntuvat hyvin efektiivisiltä.

Teknisesti elokuva on ailahtelevan ristiriitainen tapaus kaiken kaikkiaan. Audiovisuaalinen materiaali on poikkeuksellisen vangitsevaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että kuvaus on monipuolista ja hyvin omaperäistä tyyliltään, mutta räväkän näyttävä värimaailma on mielettömän kaunista koettavaa. Kirkkaat värit paistavat suoraan sisimpäämme, kun jossain määrin satumainen maailma avartuu silmiemme edessä joksikin karmivan uskomattomaksi. Kaikesta tästä laadukkuudesta huolimatta elokuvan alkukantainen editoiminen on ajoittain vähän vaivalloista ja epäloogisen tökkivää koettavaa, vaikka siihen lopulta tottuu ajan kanssa moitteettomasti.

Dario Argenton Suspiria on hyvin miellyttävä kauhuelokuva kaiken kaikkiaan. Vaikka suosinkin enemmän Luca Guadagninon visionääristä uudelleenkuvausta alkuperäisen sijasta, on kyllä pakko myöntää, että tämä elokuva osui paljon paremmin maaliinsa toisella katsastuskerralla kuin ensimmäisellä. Jotkut elokuvat vain tuntuvat paranevan jokaisella katsastuskerralla ja Dario Argenton Suspiria on ehdottomasti yksi niistä. On ihan selvää, miksi elokuva on suuren suosionsa saanut genren kannattajien keskuudessa ja ihan ansaitustikin se on paikkansa kauhuelokuvien aatelistossa ansainnut. Kiinnostukseni Argenton muita tuotoksia kohtaan on täten kohonnut ja toivon, että nekin onnistuvat välittämään yhtä vahvoja tuntemuksia näytön toiselle puolelle.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com