Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa: Kurt Russell, Wilford Brimley, T. K. Carter,
David Clennon, Keith David, Richard Dysart, Charles Hallahan,
Peter Maloney, Richard Masur, Donald Moffat, Joel Polis
Genre: Kauhu, Mysteeri, Scifi
Kesto: 1 tunti 49 minuuttia
Seuraavaksi matkamme jatkuukin John Carpenterin ohjaaman tieteiskauhuelokuvan The Thingin pariin. Se perustuu John W. Campbellin kirjoittamaan novelliin Olento, josta oli tämän elokuvan julkaisuaikoihin jo tehty yksi elokuva aiemmin. The Thing ei saanut julkaisunsa aikoihin kovin hyvää vastaanottoa kriitikoilta, mutta ajan kanssa siitä on kasvanut tieteiselokuvien ehdoton klassikko ja nykyään sitä pidetään yhtenä kaikkien aikojen parhaimpana uudelleenfilmatisointina.
Olen nähnyt kyseisen elokuvan kerran aiemmin, mutta mestarillista vaikutusta se ei tuolloin vielä minun tapauksessani saavuttanut. Se taas luultavasti johtuu sen aikaisesta kokemattomuudestani elokuvien parissa, sillä en osannut arvostaa vanhempia elokuvia samalla tavalla kuin nykyään. Nyt kun mieleni on vihdoin avoin ja kokeneempi, oli aika antaa elokuvalle uusi mahdollisuus säväyttää ja oli mielenkiintoista nähdä mitä tämä uusintakatsastus toisi tällä kertaa tullessaan.
Eräänä päivänä norjalainen helikopteri jahtaa villiä koiraa Etelämantereella. Takaa-ajo loppuu amerikkalaisleiriin, jossa hysteerinen norjalainen ammutaan kuoliaaksi. Hänen takaa-ajama koira selviytyy kiperästä tilanteesta ja se asettuu amerikkalaisten tukikohtaan lemmikiksi. Hyvin nopeasti leirillä työskentelevät tutkijat kuitenkin huomaavat, että kyseinen välienselvittelytilanne toi mukanaan jotain epäinhimillistä ja luonnotonta heidän keskuuteen, mikä vaarantaa lopulta kaikkien turvallisuuden.
Elokuva on hyvin hidastempoinen tapaus kaiken kaikkiaan, mutta se ei ota katselukokemuksesta onneksi mitään keskeistä pois. Hidastempoisuus vain korostaa tätä syvää mysteeriä ja piinaavaa tunnelmaa, joka alkaa pikkuhiljaa valtaamaan katsojan kuin katsojan hirvittävän asetelman keskellä. Seuraamme elokuvan aikana, kuinka amerikkalaiset joutuvat yllättäen tiedostamattoman vaaran alaisiksi pelastaessaan koiran hulluksi muuttuneen norjalaismiehen hyppysistä. Rauhoittunut tilanne alkaa kuitenkin pikkuhiljaa itämään vaarallisesti pinnan alla.
Tilanne ei kuitenkaan lähde eskaloitumaan heti kättelyssä, vaan jatkuva epätietoisuus vaanii sekä katsojaa, että hahmoja pitkin elokuvaa painostavilla tavoilla. Tiedostamme kyllä, että jokin on selkeästi vinossa, mutta käsiteltävien hahmojemme lailla opimme tilanteesta lisää vain vähän kerrallaan, kunnes hirvittävä totuus selviää. Kun saamme tietää enemmän itse vaarasta ja sen kehittyvästä kaaresta, alamme hahmojemme lailla epäilemään kaikkea mahdollista, mitä leirillä tapahtuu.
Elokuvan tarina on hyvin hypnotisoivaa seurattavaa. Käsiteltäviä hahmoja on kyllä paljon, joten luonnollisesti emme kaikkiin heihin saa kovin syvää sidettä aikaiseksi, mutta investoituminen ei kuitenkaan kärsi siitä onneksi ollenkaan. Pystymme ainakin inhimillisellä tasolla samaistumaan päähahmojemme koettelemuksiin ja harhaluuloihin, joita elokuvan aikana alkaa pikkuhiljaa syntymään. Epätietoisuus ajaa heidät epäilemään kaikkea ympärillään ja silmukka alkaa loppua kohden kiristymään hyvin tiukaksi.
Tuotannollisesti elokuva on upeaa seurattavaa. Kun puhutaan elokuvien taiasta, The Thing ehdottomasti nousee yhdeksi vaikuttavimmaksi saavutukseksi elokuvien historiassa. Teos on teknisesti hyvin laadukkaasti toteutettu kokonaisuus, joka leiriläisten uhan lailla rakentuu ja kehittyy erityisen painostavaksi kokemukseksi. Ei ainoastaan, että sen hidastempoinen tarina on mestarillisesti tasapainotettu, mutta tietyn sortin uskottavuus pysyy jatkuvasti läsnä monien innovatiivisten artististen ratkaisujen myötä.
Vaikka nykyelokuvien kirotuksi vitsaukseksi muodostunut kehittynyt teknologia on antanut elokuvien tekijöille vapaat kädet tuoda omia mielenkiintoisia ideoitaan esille, ne ovat suurimmaksi osaksi jääneet vääjäämättömästi hyvin heikoiksi tai epäuskottaviksi yrityksiksi. Tämä taas johtuu siitä, että näihin etuoikeutettuihin teknologisiin mahdollisuuksiin turvaudutaan turhan heittäytyvästi. Niitä ei käytetä vain yksityiskohtien korjailemiseen - miten niitä luultavasti kannattaisi käyttää - vaan monesti efektit tehdään kokonaisuudessaan puhtaasti tekniikan antimilla ja lopputulos on yleensä enemmän tai vähemmän vakuuttavaa seurattavaa.
Minkä The Thing tekee kuitenkin mestarillisesti, on sen luomat käytännön efektit, jotka säväyttävät uskottavuutta uhkuvalla jäljellään, vaikka materiaali itsessään onkin hyvin ylilyövää ja epäuskottavaa ajatuksenkin tasolla. Ihmisen mielellä ja käsillä pääsee hyvin pitkälle, jos vain uskoutuu omaan osaamiseensa täydellä työpanoksella. Tässä elokuvassa lopputulos on kertakaikkisen upeaa seurattavaa, sillä kaikki efektit on tehty omin huolellisin käsin ja puhtaalla rakkaudella. Aika ei ole myöskään tehnyt hallaa niille, vaan ne näyttävät edelleenkin kaikkien näiden vuosienkin jälkeen uskomattoman aidoilta ja efektiivisiltä.
The Thing on hyvin mielenkiintoinen ja vakuuttava elokuva kokonaisuudessaan. Ei ainoastaan, että se mestarillisen moitteettomasti kontrolloi tätä upeaa rakenteellista pakettiaan alusta loppuun asti, mutta onnistuu se myös säväyttämään innovatiivisilla artistisilla ratkaisuillaan. Roolisuoritukset ovat mainioita ympäri pöydän, eikä niiden päälle löydy mitään negatiivista sanottavaa, vaikka liioittelevia sanojen vaihtojakin löytyy puolin ja toisin. Uskaltaisin jopa väittää, että The Thing on luultavasti John Carpenterin paras teos, vaikka vuoden 1978 Halloweenikin miehen filmografiasta löytyykin. Kaikki palaset yksinkertaisesti vain loksahtavat paikoilleen ja kokonaisuus on ihailtavaa seurattavaa kaikin puolin.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti