Ohjaus: John R. Leonetti
Pääosissa: Robin Shou, Talisa Soto, James Remar,
Sandra Hess, Lynn Red Williams, Brian Thompson, Reiner Schöne,
Musetta Vander, Irina Pantaeva, Deron McBee, Marjean Holden
Genre: Toiminta, Fantasia
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
Hyvin heikon, mutta viihdyttävän ensimmäisen Mortal Kombat -elokuvan jälkeen innostuin konseptista sen verran, että päätin hankkia itselleni viimeisimmän Mortal Kombat 11 -videopelin jonkin sortin perehdykseksi. Nyt kun olen hiukan enemmän perillä itse hahmoista ja konseptin jatkuvasti muuntautuvasta asetelmasta, oli aika palata alkuperäisen elokuvasarjan ensimmäisen jatko-osan - Mortal Kombat 2 -hävitys -elokuvan pariin. Paul W. S. Anderson ei jatkanut ohjaajan ruorissa, vaan jatkajaksi nimettiin myöhemmin Annabelle-elokuvasta tutuksi tullut ohjaaja John R. Leonetti.
Edeltävän osan ohjannut Paul W. S. Anderson kuuleman mukaan piti kuitenkin tuotantoa silmällä, jotta se vastaisi miehen alkuperäistä visiota ja yhdistyisi sulavasti kokonaiskuvaan mukaan. Kyseistä elokuvaa on haukuttu maailmanlaajuisesti aivan lyttyyn, joten odotukseni sitä kohtaan olivat hyvin epäileväiset. Toivoin kuitenkin viihtyväni sen parissa, jos se vaikka yllättäisi mukaansatempaavalla toiminnallaan tai tahattoman ylilyövillä toteutuksillaan. Onnistuiko Mortal Kombat 2 - hävitys yltämään edes heikon edeltäjänsä tasolle vai onko kyseessä todellakin yksi hirveimmistä jatko-osista koskaan?
Maallikkosotureiden kukistaessa pahan velhon Shang Tsungin, uusi ja suurempi uhka ilmestyy paikan päälle heitä koettelemaan toistamiseen. Mortal Kombat -turnauksen pyhiä sääntöjä rikkonut Shao Kahn avaa portaalin ja ilmoittaa valtaavansa maapallon kuuden päivän kuluttua itselleen. Liu Kang, Kitana ja kumppanit joutuvat uudemman kerran taistelemaan omasta vapaudestaan, kun Shao Kahnin joukot uhkaavat ihmiskuntaa ilkeällä suunnitelmallaan.
Voi pojat, mistä sitä aloittaisi... Jatko-osa jatkaa tarinaansa siitä, mihin edeltävä elokuva sen jätti. Ihmiskunta on turvassa kiitos urheiden maallikkosotureiden, mutta ei kauaksi aikaa, sillä seuraava uhka tulee koettelemaan heidän taitojaan uudestaan. Heti ensimmäisten minuuttien aikana voi jo katsojana aistia, että jokin on elokuvassa pahasti vinossa, eikä turhaan tämä tunne synnykään. Koska jatko-osa sijoittuu heti ensimmäisen elokuvan jälkeen on jopa pöyristyttävää nähdä, kuinka niin moni yksityiskohta on jätetty jatkuvuuden kannalta huomaamatta.
Ensinnäkin vain Liu Kangin ja Kitanan näyttelijät palaavat rooleihinsa ensimmäisen elokuvan jäljiltä ja se hieman ihmetyttääkin, sillä muut hahmot eivät ainoastaan näytä erilaisilta edelliseen elokuvaan verrattuna, mutta tuntuvat myös perusteiltaan muuttuneen näyttelijävaihdosten myötä lähes tunnistamattomiksi. Mikä pomppaa heti kättelyssä silmille avauskohtauksen aikana on se, kuinka järkyttävän halvalta kaikki näyttää. Visuaalinen ilme on alusta loppuun asti jopa myötähäpeällisellä tasolla.
Koko Mortal Kombat -maailman estetiikkakin tuntuu olevan runneltu alusta asti. Se tunne, minkä edellinen osa herätti tämän fantasiapainoitteisen maailmanrakentamisensa ohessa on hetkessä kadonnut. Elokuvan puvustus ei vastaa ollenkaan edellisen elokuvan tasoa ja uskaltaisin jopa väittää, että Mortal Kombat -kannattajatkin pystyisivät luultavasti itse tekemään varteenotettavammat puvut hahmoille omin kätösin. Sen lisäksi lavastuskin on järkyttävän inspiroimatonta.
Kuten edellisessä elokuvassa kaikki luultavasti huomasimmekin, saarta koristelivat upeat aasialaiselle kulttuurille tavanomaiset patsaat ja yksityiskohdat, jotka toivat ympäristöön sitä vaadittavaa eloa ja tunnelmaa. Tässä elokuvassa sellaisiin yksityiskohtiin ei kuitenkaan tuntunut olevan varaa vai oliko? Jatko-osalla nimittäin oli käytössä vähän päälle kaksinkertainen budjetti, joka olisi pitänyt näkyä lopputuloksessa positiivisella tavalla, mutta todellisuus onkin täysin päinvastainen. Elokuvan tekninen puoli sukeltaa täysin ennennäkemättömiin syvyyksiin.
Jälki on nimittäin niin karmaisevan järkyttävää seurattavaa, etten rehellisesti ole pitkään aikaan nähnyt vastaavaa näin suurehkossa tuotannossa. Kun sanoin edellisen elokuvan efektien välillä vaipuvan myötähäpeälliselle tasolle, en koskaan ajatellut jatko-osan efektien olevan näin luokattomia. Ei ainoastaan, että lavastus ja puvustus ovat opiskelijatuotannon tasolla, mutta efektityöskentely shokeeraa välinpitämättömällä luonteellaan alusta loppuun asti. Näemme esimerkiksi usein sen, kuinka huonosti vihreä kangas korostuu naurettavien efektien keskeltä, kun hahmot kirjaimellisesti sulavat taustaan.
Tarinastakin varmaan pitää jotain mainita. Se saattaa olla hankalaa, sillä tässä elokuvassa ei sellaista tunnu olevan alkuunkaan. Seuraamme elokuvassa Liu Kangin uutta ''hengellistä'' matkaa, jonka aikana hänen täytyy löytää oma itsevarmuutensa uudestaan ja pinnan alla lymyilevät eläimelliset voimansa, jotka vain odottavat vapaaksi pääsemistä. Vaikka hän ei sitä myöntäisikään, riepottelevat veljen kuoleman aiheuttamat traumat miestä edelleen, mikä koettelee häntä emotionaalisella tasolla hyökkäyksen keskellä.
Samaan aikaan Sonya Blade lähtee etsimään apuvoimia Shao Kahnin kukistamiseen brutaalista Jax Riggsistä, joka on onnistunut muuntamaan kätensä oikeiksi tappovälineiksi. Tarina seuraa jälleen kerran tuttua kaavaa. Hahmot saavat kuulla mahdollisesta kohtalostaan, he tappelevat muutaman sivuhahmon kanssa ja päätyvät lopulta itse Shao Kahnin ulottuville. Hahmojen rakentamisesta ei ole tietoakaan, sillä se keskittyy vain sieluttomaan toimintapainoitteiseen materiaaliin. Nämä taistelut eivät lopulta merkkaa mitään, sillä uhkakaan ei tunnu kovin kummoiselta - enemmänkin huvittavalta.
Ei ainoastaan, että tarina on potentiaalistaan huolimatta täysin mitäänsanomaton, mutta hahmoja kohdellaan kuin roskaa koko elokuvan ajan. En tiedä onko ohjaaja John R. Leonetti edes katsonut edellistä elokuvaa ja sen tarjoamia yksityiskohtia, mutta tässä elokuvassa millään aiemmalla tapahtuneella ei tunnu olevan mitään väliä. Jos viime elokuvassa tuntui siltä, että Mortal Kombat -turnaus jäi epäselväksi, niin tässä elokuvassa sellaista ei ole ollenkaan tarjolla. Jatko-osa pitääkin sisällään vain yksitoikkoista ja inspiroimatonta toimintaa, joka ei tuo mitään lisäarvoa konseptille tai olemattomalle tarinallekaan.
Mortal Kombat 2 - hävitys on kuin halpa ja sieluton kopio ensimmäisestä elokuvasta, joka yllättää vain naurettavalla luokattomuudellaan. Siitä tuntuu alusta asti puuttuvan se intohimoinen palo, mikä teki edeltäjästään kaikessa huonoudessaankin viihdyttävän ja muistettavan. Vaikka ensimmäinen elokuva olikin heikko kokonaisuus, osasi se vakuuttavasti valittää pelien tuomaa mukaansatempaavaa tunnelmaa ja fantastisuutta. Tässä jatko-osassa se pilke silmäkulmassa puuttuu täysin, minkä vuoksi se auttamatta ajautuukin täydelliseksi fiaskoksi. Se onkin valehtelematta yksi huonoimmista elokuvista, jonka olen hetkeen nähnyt.
Vaikka kannattajille tarjoillaankin uusia tuttuja naamoja Mortal Kombat -videopeleistä, ei ohjaaja tunnu keksivän heillekään mitään järkevää tehtävää elokuvan aikana, minkä vuoksi heidän läsnäolo vain säälittää. Mortal Kombat 2 - hävitys on se elokuva, mikä ensimmäisestä Mortal Kombat -elokuvasta olisi pahimmillaan voinut tulla ja se saakin tuon elokuvan näyttämään mestariteokselta. Onneksi seuraavaksi olemmekin kohtapuolin saamassa sen kauan odotetun ''lapsilta kielletyn'' version Mortal Kombatista, jota kannattajat ovat kuin kuuta nousevaa odottaneet jo parin vuosikymmenen ajan. En usko alkuunkaan, että se voisi tätä elokuvaa huonompi olla...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.1.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti