Ohjaaja: Mick Garris
Pääosissa: Gary Sinise, Molly Ringwald, Jamey Sheridan,
Laura San Giacomo, Ruby Dee, Ossie Davis, Miguel Ferrer, Corin Nemec,
Matt Frewer, Adam Storke, Ray Walston, Rob Lowe, Peter Van Norden
Genre: Draama, Fantasia, Kauhu
Jaksoja: 4
Seuraavaksi sukellamme takaisin sarjojen pariin, kun vuoroon astuu vuonna 1994 julkaistu The Stand -minisarja. The Stand on post-apokalyptinen kauhusarja, joka perustuu Stephen Kingin samannimiseen romaaniin vuodelta 1978. Olen aiemminkin monesti kuvaillut suhdettani herran tuotantoon ylistävällä tavalla ja kuinka paljon mies on inspiroinut minua työllään, joten on mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä itselleni tuntemattomampi teos onnistutaan adaptoimaan näytölle.
Odotukseni minisarjaa kohtaan olivat pidättäytyväiset, mutta hyvin toiveikkaat. Yleensä tämän sortin vanhemmat Stephen King -adaptaatiot pitävät sisällään hyvin miellyttäviä tunnelmallisia piirteitä, jotka myös välittyvät yleensä näytölle moitteettoman oloisesti, mutta koska en ole lukenut kirjaa vielä, on vaikea sitä verrata Stephen Kingin työhön muuten kuin pintapuolisesti. Kuuluuko The Stand herran työn pohjalta tuotujen adaptaatioiden aatelistoon vai painuuko se pettymysten puolelle?
Yhdysvaltojen hallituksen salaisessa laboratoriossa Pohjois-Kaliforniassa vapautuu vaarallinen influenssaviljelmä, jota kutsutaan nimellä Sininen projekti. Kun katastrofi tapahtuu, paikan porttivartijana toimiva Charlie Campion pakenee laboratorion mailta ja matkustaa maan halki perheensä kanssa. Tietämättään tartunnasta mies onnistuu levittämään virusta matkan varrella.
Charlie kaahaa autonsa Arnetteen ja pysähtyy tien varressa sijaitsevalle bensa-asemalle. Asemalla työskentelevät Stu Redman ja hänen ystävänsä auttavat miestä hädässä oppien samalla vaarallisesta viruksesta, sekä ''tummasta miehestä'', joka on seurannut häntä tilanteen lähdettyä käsistä. Onko maailma varautunut tappavan viruksen torjuntaan vai onko kaikki toivo jo mennyttä?
Kuten vuoden 1990 It-minisarja, The Stand on suoraan televisiolevitykseen kuvattu minisarja, joka mukailee samankaltaista toteutustapaa. Sarja on hyvin kevyt sukellus Stephen Kingin luomaan maailmaan, joka jossain määrin muistuttaa omaamme - etenkin nyt koronapandemian keskellä. Seuraamme tarinassa lukuisia hahmoja, jotka joutuvat odottamattaan ennennäkemättömän tilanteen keskelle selviytymään vastaantulevista koettelemuksista. Koettelemukset ovat ankarat ja epäreilut kaikin puolin, mutta elämäkin on välillä juuri sitä.
Se, millä tavalla nämä vastoinkäymiset tuodaan esille on kuitenkin hiukan koomista.Vanhemmassa televisiotuotannossa on yleensä sitä omaa tietynlaista viehättävyyttä, mutta laatua on sitten hankalempi löytää tällaisten teosten keskeltä. The Stand -minisarjassa säästetään varoja monella tapaa, enkä puhu edes efektitoiminnasta, vaan ihan yleiselläkin tasolla tuotannosta. Voin sanoa ainakin sen, että sarjassa on asiansa ajavat lavasteet, sekä miljööt käytettävänään, minkä vuoksi maailmakin tuntuu jollain tasolla uskottavalta.
Mikä kuitenkin veti minut jatkuvasti pois tarinan otteesta olivat kevytmieliset ja tahattoman koomiset roolisuoritukset, jotka tuntuivat ajoittain saippuaoopperamaisilta ja hyvin luotaantyöntäviltä kaiken kaikkiaan. Toki käsikirjoitus itsessäänkin vaihtaa laiskalle vaihteelle, vaikka seuraakin kirjoille tavanomaista tarinankerrontaa. Toimiihan King kuitenkin itse sarjan käsikirjoittajana. Etenkin dialogi välittyy näytölle hyvin epärealistisella ja hölmöllä tavalla, minkä vuoksi sarja ei oikein vaakuuta, vaan korkeintaan naurattaa kiusallisuudellaan.
Seuraamme sarjassa, kuinka vaarallinen virus vapautuu salaisesta laboratoriosta ja aloittaa valtavan vallankumouksen ympäri maailmaa, kaataen lähes jokaisen ihmisen ja eläimen tieltään. Alle minuutissa tappava virus ei kuitenkaan vaikuta jokaiseen tahoon, vakka reilun yhdeksänkymmenenyhdeksän prosentin maailman väestöstä kaataakin mennessään. Nämä onnekkaat immuunit alkavat sitten etsimään selviytymiskeinoja ja vastauksia rajusti eskaloituneisiin tapahtumiin.
Itse konsepti on hyvin mielenkiintoinen ja jokseenkin ajankohtainen. Sarjan tapahtumat ovat moniulotteisia, sillä hahmot eivät ainoastaan yritä selviytyä iikään kuin uudesta maailmanlaajuisesta rutosta, vaan he näkevät myös näkyjä ja unia, jotka viittaavat tuonpuoleiseen uhkaan. Tämä uhka on ottanut ihmismuodon ja käyttää virusta verukkeenaan uudelle helvetilliselle maailmanjärjestykselleen. Sarjassa on paljon rakenteellisia ongelmia ja se johtuu pitkälti lyhyen keston aiheuttamista rajoituksista.
Sarja koostuu neljästä puuduttavan pitkästä jaksosta, joiden aikana seuraamme kohta kohdalta, kuinka epätovoinen tilanne lähtee eskaloitumaan ja kehittymään joksikin muuksi. Tarinan keskittyminen vaakkuu epätasaisesti lukuisten hahmojen välillä, eikä sarja löydä oikein missään vaiheessa luontevaa flow-tilaa, joka tempaisi katsojan mukaansa. Materiaali itsessään on ailahtelevan tasoista seurattavaa. Vaikka pidinkin muutamasta yksittäisestä seikasta, vaipuu sarja valitettavasti pitkäveteiseksi ja väkinäiseksi pakkopullaksi.
Se pyrkii painottamaan hahmojen välistä yhteyttä yhtenevien enneunien ja näkyjen muodossa. Ainoa ongelma siinä on kuitenkin se, ettemme saa luotua vaadittavia siteitä käsiteltäviin hahmoihin, minkä vuoksi konseptin syvällinen puoli jää täysin pimentoon ja merkityksettömäksi. Sarja myös hyppii kontrolloimattomasti ajassa eteenpäin, minkä vuoksi tärkeät yksityiskohdat jäävät täysin käsittelemättömiksi ja järkyttävän ontoiksi. Asioita tapahtuu paljon ja suurin osa näytön ulkopuolella, mikä johtaa siihen, että itse tarinaan ja sen tarjoamiin hahmoihin on käytännössä mahdotonta investoitua.
The Stand kannattelee It-minisarjan tapaan vain puhtaan nostalgian varassa, mikä ei valitettavasti yksinään riitä kyllä mihinkään. Sarja ei ole kestänyt aikaa ollenkaan ja se näkyy lopputuloksessa. Sarja alkoi mielenkiintoisesti, mutta hyvin nopeasti muuttui erittäin puuduttavaksi ja mitäänsanomattomaksi. Se pitää myös sisällään paljon teologisia viittauksia ja yksityiskohtia, joita puskettiin kurkusta alas yhä enemmän ja enemmän, mitä pidemmälle tarinassa etenimme. Ongelmana siinäkin on se, että jäämme tarinan loputtua miettimään, että mitä tämä kaikki merkitsi ja mikä sanoma sillä lopulta oli, sillä merkityksellistä sellaista sillä ei varsinaisesti ollut.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.2.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti