Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit | The Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring (2001) - arvostelu

 

Ohjaus: Peter Jackson

Pääosissa: Elijah Wood, Ian McKellen, Sean Astin, Viggo Mortensen, Cate Blanchett,

John Rhys-Davies, Billy Boyd, Dominic Monaghan, Orlando Bloom, Liv Tyler,

Christopher Lee, Hugo Weaving, Sean Bean, Ian Holm, Andy Serkis

Genre: Fantasia, Seikkailu, Toiminta

Kesto: 2 tuntia 58 minuuttia (Extended Edition - 3 tuntia 48 minuuttia)

''One Ring to rule them all, One Ring to find them, One Ring to bring them all and in the darkness bind them''

Taru sormusten herrasta... Tämä lähes kaikkien rakastama fantasiaeepos on pysynyt elokuvapiirien arvostetuimpana elokuvatrilogiana jo kahden vuosikymmenen ajan, eikä aika ole näyttänyt tekevän sille vieläkään hallaa, sillä se otetaan jatkuvasti esille, kun puhutaan kaikkien aikojen parhaista elokuvista ja elokuvasarjoista. Muistan kuin eilisen, kuinka katsoin elokuvat ensimmäistä kertaa kokonaisuudessaan ja on varmasti sanomattakin selvää, että kokemus oli ensimmäisellä kerralla järkyttävän yliajava ja hyvin valtaava kaiken kaikkiaan.

Täytyy myös rehellisyyden nimissä mainita, että olin hyvin skeptinen kyseisestä konseptista ennakkoon, sillä en oikein pitänyt tämän sortin viihteestä nuorempana, mikä on hyvin erikoista jopa minunkin mielestäni. Muistan katsoneeni pienempänä poikana televisiosta osia Taru sormusten herrasta -elokuvista, mutta en ollut koskaan saanut mahdollisuutta tai pitävää kiinnostusta katsoa niitä alusta loppuun. Vasta aikuisena päätin antaa näille elokuville kunnon mahdollisuuden ja voi pojat, kuinka paljon ovia se minulle avasi elokuvien maailmassa sen jälkeen.

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit on vuonna 2001 ensi-iltansa saanut elokuva, joka perustuu J. R. R. Tolkienin samannimiseen fantasiaromaaniin - ja jonka ohjauksesta vastasi vielä tuolloin jokseenkin tuntematon ohjaajan lupaus Peter Jackson. Sormuksen ritarit on ensimmäinen osa kirjasarjassa ja kyseinen elokuvasovitus seuraakin hyvin tiiviisti ensimmäisen osan tapahtumia. Sanotaanko näin, että olen tarkoituksella pantannut Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian arvosteluja ja se johtuikin siitä, että todellisuudessa pelkäsin tämän kokonaisuuden arvostelemista.

 

Vaikka se varmasti kuulostaakin huvittavalta, katsoin koko elokuvatrilogian varmuuden vuoksi pari kertaa uudestaan läpi, jotta voisin pukea kokemukseni vakuuttavammin sanoiksi, sillä ensimmäiset kaksi kertaa jättivät minut täysin sanattomaksi. En halunnut arvostella elokuvia arvostelemisen vuoksi, vaan halusin myös antaa niille niiden ansaitseman huomion ja arvostuksen, jonka nämä elokuvaeepokset todella ansaitsevat. Onko Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogia todellakin yksi kaikkien aikojen saavutuksista vai onko aika tehnyt sille jo hallaa?

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit alustaa asetelmansa hyvin kattavalla ja perusteellisella pohjustusprologilla, jonka aikana katsojalle avataan Keski-Maan historiaa ja sen aikaisia tapahtumia. Se kertoo Valtasormuksesta, jonka Musta Ruhtinas Sauron takoo vallatakseen Keski-Maan itselleen. Häntä vastustavat tahot muodostavat Ihmisten ja Haltioiden Viimeisen Liiton pysäyttääkseen pahuuden ruumiillistuman Tuomiovuoren juurella käydyssä raa'assa sodassa.

 

Sauronin pystyy voittamaan ainoastaan tuhoamalla tämän takoman Sormuksen, mutta saatuaan siihen mahdollisuuden Ihmisten ja Haltioiden Viimeisen Liiton puolella taistellut kuningas Elendilin poika, prinssi Isildur kieltäytyy tekemästä niin. Yllättävien käänteiden seurauksena Sormuksen haltija joutuu ansaan ja Sormus katoaa joen pohjalle. Yli kaksituhatta vuotta myöhemmin Klonkku-niminen otus saa Sormuksen haltuunsa ja pitää sitä omanaan satojen vuosien ajan, kunnes Konnun hobitti Bilbo Reppuli löytää sen.

Seuraamme elokuvassa, kuinka kuusikymmentä vuotta myöhemmin Bilbon sukulaispoika Frodo Reppuli saa Sormuksen haltuunsa ja joutaa vaaralliselle matkalle turvallisesta Konnusta vaaran lähestyessä. Hänen mukaansa liittyy Samvais Gamgi, hyvä ystävä, joka sattuu ohimennen kuulemaan Sormuksesta ja sen historiasta. Matkallaan hobitit joutuvat lukuisten esteiden ja vaarojen tielle, jotka koettelevat heitä monella ennennäkemättömällä tavalla. Ymmärtäessään matkan tärkeyden jatkavat he marssimista halki Keski-Maan viedäkseen tehtävänsä loppuun asti.

Tarinasta en aio enempää paljastaa tässä vaiheessa, sillä se pitää sisällään paljon hyvin kiehtovia ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja ideoita, jotka vaikuttavat matkan sujuvuuteen kriittisellä tavalla. Sen kuitenkin sanon, että en ole eläessäni nähnyt näin vaikuttavaa sukellusta kuvitteelliseen maailmaan. Keski-Maa on massiivinen paikka upeine nähtävyyksineen ja kiehtovine yksityiskohtineen. Emme ainoastaan pääse vakuuttavasti fantastisen maailman keskelle kokemaan tätä vaarallista matkaa, mutta opimme jatkuvasti uusia asioita sen esteettisyydestä ja sisällöstä.

Kuten mainitsinkin aiemmin, elokuva on hyvin perusteellinen ja huolellinen maailmansa pohjustamisessa ja tarinansa kertomisessa. Vaikka joistakin katsojista tämä tarinankerrontatyyli saattaa tuntua hyvin puuduttavalta perimmiltään, on se mielestäni tasapainoitettu sen verran juohevasti ja erheettömästi, että se tempaa katsojan kuin katsojan moitteettomasti mukaansa ja imaisee tämän hyvin rikkaaseen, sekä monipuoliseen maailmaan seuraamaan Frodon ja Samvaisin seikkailuja. Mustat Ratsastajat, nazgûlit ja Sauronin pääpalvelijat, toimivat elokuvassa itse Sormuksen lisäksi suurimpana uhkana hobiteille ja he todellakin onnistuvat luomaan jännittäviä hetkiä pitkin elokuvaa etsiessään kadonnutta valtasormusta.

Elokuva pitää sisällään lukuisia hahmoja. Vaikka paperilla seuraisimmekin pääosin Elijah Woodin esittämän Frodon ja Sean Astinin esittämän Samvaisin matkaa, tuo tarina paljon enemmän syvyyttä myös muiden hahmojen muodossa. Ian McKellenin esittämä velho Gandalf Harmaa rohkaisee hobitteja lähtemään Konnusta Sormuksen kanssa toteuttaakseen sen, mihin prinssi Isildur ei aikoinaan pystynyt. Viggo Mortensenin esittämä Aragorn törmää heihin sattumalta ja päättää auttaa puolikasvuisia vaarojen kasvaessa. Elokuvassa esitellään myös Orlando Bloomin esittämä haltia Legolas ja John Rhys-Daviesin esittämä kääpiö Gimli, jotka tulevat olemaan suuremmassa roolissa jatko-osien aikana.

Tunnelmallisesti elokuva on poikkeuksellisen onnistunut kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Se upottaa katsojan upeasti keskelle kaunista, mutta armotonta fantasiamaailmaa, joka tarjoilee lukuisia kiehtovia ja ennennäkemättömiä seikkailuja. Hobittien, haltioiden, velhojen ja örkkien täyttämässä maailmassa satumainen tunnelma valtaa katsojan kuin katsojan hetkessä, eikä päästä irti missään vaiheessa. Katsojana on mieletöntä seurata, kuinka vaikuttavasti elokuva onnistuu vakuuttamaan meidät varteenotettavuudestaan ja uraauurtavasta luonteestaan.

Teknisesti Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit -elokuva on poikkeuksellinen oikeastaan jokaisesta näkökulmasta katsottuna. Kukaan ei ole aiemmin edes yrittänyt mitään vastaavaa liikkuvien kuvien muodossa, joten on lumoavaa nähdä, kuinka vakuuttavasti Peter Jackson onnistuu pistämään aluilleen jotain näin rohkeaa ja mahtipontista. Mies ei tyydy vähään, vaan todellakin todistaa tunnollisella otteellaan, että konsepti visualisoidaan juuri sen ansaitsemalla tavalla.

Visuaaliset annit ovat poikkeukselliset. Kuvaus on alusta asti laadukasta ja erheetöntä kauniista kuvakulmista lumoaviin kamera-ajoihin. Värimaailma vaihtelee upeasti toivon täyttämän värikkäästä inhorealistisen harmaaseen. Näemme selkeästi, kuinka maailma eroaa kahden ääripään - hyvän ja pahan välillä. Taru sormusten herrasta -elokuvat ovat hyvin tunnettuja teknisistä silmänkääntötempuistaan, jotka onnistuvat myymään maailman fantasiapuolen. Sitä puolta onnistutaan korostamaan myös Howard Shoren taianomaisten ja eeppisten sävellysten avustuksella, jotka tuovat niin paljon lisäarvoa kaikelle näytöllä tapahtuvalle.

Vaikka elokuvassa käytetäänkin visuaalisia efektejä paljon hyödyksi, ovat yllättävästikin suurin osa niistä kuitenkin käytännöllisesti toteutettuja. Sekä hahmojen, että tapahtumapaikkojen kokoeroja korostetaan käyttämällä kuvan syvyyttä ja hämääviä kuvakulmia hyödyksi. Kohtausten mittasuhteet ja asettelu ovat poikkeuksellisen tärkeitä seikkoja tämän sortin tuotannossa, sillä tekijöiden on onnistuttava vakuuttamaan katsoja siitä, että tämän rikkaan maailman tarjonta välittyy oikealla tavalla näytön toiselle puolelle - ja sehän myös välittyykin.

Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit on mestarillinen osoitus siitä, että kunnianhimoisella ja mahtipontisella omistautumisella saa ihmeitäkin aikaiseksi. Uskaltaisin väittää, ettei kukaan osannut edes odottaa Peter Jacksonin vaikuttavan elokuvateollisuuteen näin kriittisellä tavalla. Elokuva, kuten myös itse tuotantokin, on täynnä toivoa, riskejä ja rakkautta liikkuvia kuvia kohtaan. Teos näyttää upeasti sen, että aina ei ole kyse elämää suuremmista asioista, vaan että ne pienimmätkin yksityiskohdat ja hetket saattavat olla niitä merkittävimpiä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.4.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com