Ohjaus: Jon M. Chu
Pääosissa: Anthony Ramos, Corey Hawkins, Leslie Grace, Melissa Barrera,
Olga Merediz, Daphne Rubin-Vega, Gregory Diaz IV, Jimmy Smits,
Stephanie Beatriz, Dascha Polanco, Lin-Manuel Miranda
Genre: Draama, Komedia, Musikaali
Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia
Suomen elokuvateatterit alkavat vihdoin avaamaan oviaan pääkaupunkiseutua myöten, joten mikä on parempi tapa avata ne kuin energisen musikaalin voimin? Otamme tällä kertaa käsittelyyn In The Heights -elokuvan, joka on kerännyt valtavasti ylistäviä arvioita maailmalla. Elokuvan ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Jon M. Chu, jonka tuotanto on toistaiseksi pysynyt ainakin minulle mysteerinä. In the Heights on draamapainoitteinen musikaalielokuva, joka perustuu Quiara Alegría Hudesin ja Lin-Manuel Mirandan luomaan samannimiseen musikaalinäytelmään.
Musikaalielokuvat ovat olleet siitä kiehtovia tapauksia minulle, etten tuntenut ennen vanhaan minkäänlaista vetovoimaa niihin, kunnes päätin repäistä laastarin ja kokea yhden sellaisen valkokankaalta. Näin ensimmäisenä Damien Chazellen ohjaaman La La Land -elokuvan, enkä voinut rakastua enempää sen taianomaiseen ja mukaansatempaavaan luonteeseen. Kun In the Heights -elokuva alkoi markkinoimaan materiaaliaan, odotukseni olivat luottavaiset sen suhteen, mutta jossain määrin myös varovaiset. Onnistuiko elokuva lopulta vakuuttamaan minut varteenoteettavuudellaan?
New Yorkin kaupunginosassa, Washington Heightsissa, latinalaisamerikkalaistaustaiset asukkaat asustelevat tiiviisti keskenään unelmoiden menestyksestä ja paremmasta tulevaisuudesta. Paikka tarjoaa valtavasti kulttuuria,
musiikkia ja suurta yhteisöllisyyden tunnetta seuratessamme tavallisten ihmisten elämää pienien ja suurien unelmien täyttämässä Washington Heightsissa. Tarjoavatko nämä unelmat asukkaille sitä, mitä he todellakin elämältään toivovat vai onko tiivis ja rakkautta uhkuva yhteisö heille se, mikä pitää heidät onnellisena?
Anthony Ramosin esittämä Usnavi de la Vega pyörittää kulmakioskia Gregory Diaz IV:n esittämän serkkunsa Sonnyn kanssa Washington Heightisissa. Mies toivoo avaavansa jonain päivänä rantabaarin Dominikaaniseen tasavaltaan, jossa hänen isänsä aikoinaan työskenteli. Melissa Barreran esittämä Vanessa taas unelmoi muotisuunnittelijan urasta ja mallioppilaan statuksen ansainnut Leslie Gracen esittämä Nina palaa takaisin juurilleen Stanfordin yliopistosta.
In the Heights on hyvin merkityksellinen elokuva ja tämä myös huokuu sen tarjoamassa materiaalissa. Seuraamme tarinan aikana Washington Heightsin arkielämää ja tiettyjen yksilöiden pyrkimyksiä tavoitellessaan suurimpia unelmiaan. Yleisimmin nämä unelmat jäävät kaukaisiksi toiveiksi, mutta onko se välttämättä kuitenkaan huono asia? Ei välttämättä, jos elää näin positiivisessa ja suvaitsevaisessa kulttuurin täyttämässä yhteisössä.
En halua lähteä analysoimaan tarinaa sen syvällisemmin, sillä toivon teidän kokevan samaisen spektaakkelin, perehtymättä liikaa sen sisältöön. Itsekin lähdin katsomaan elokuvaa ikään kuin sokeana katsastuksena ja sanotaanko näin, että se todellakin kannatti. Vain pari kuvaa ja lyhyttä traileria vilkaisseena, pystyn sanomaan, että elokuva tarjoaa paljon enemmän kuin mitä päällepäin saattaisi ehkä näyttää. Kyseinen teos on nimittäin poikkeuksellisen mukaansatempaava ja miellyttävä kokemus kaiken kaikkiaan.
In the Heights ei ainoastaan onnistu yllättämään katsojansa laadukkuudellaan, mutta todellakin vangitsee jokaikisen mukaansa päräyttävän upeilla musiikkinumeroillaan ja hienolla sanomallaan. Itse tarinaan lähestytään musikaalimaisella tavalla. Vaikka osa dialogista mukaileekin tavanomaisen elokuvan perusperiaatteita, on suurin osa siitä rakennettu kuitenkin massiivisten musikaalinumeroiden varaan, joiden aikana sekä dialogia, että tarinakaaria viedään nerokkaalla ja nokkelalla tavalla eteenpäin.
Kyseinen tarinankerrontatyyli on hyvin haastava ajatuksenkin tasolla, sillä käsikirjoituksen ja musiikkikappaleiden pitäisi pystyä yhdistymään toisiinsa mahdollisimman luontevasti ja uskottavasti, jotta materiaali ei muuttuisi turhan koomiseksi ja häpeälliseksi seurattavaksi. Eroten esimerkiksi järkyttävään Cats-elokuvaan, In the Heights onnistuu käyttämään musikaalisuuttaan hyväksi osana kokonaisvaltaista tarinankerrontaa ja hyödyntämään sitä muuttaen fantasiamaisia piirteitään astetta maanläheisimmiksi.
Toki, elokuva vaatii katsojaltaan tietynlaista uskon hyppyä, jotta sen tarjoama dramaturginen materiaali onnistuisi tempaamaan mukaansa ja herättämään jonkin sortin tuntemuksia. Elokuva ei sen vuoksi välttämättä sovellu jokaisen katsojan mukavuusalueelle, mutta ei sen täydykään. In the Heights onkin tehty sellaisille katsojille, jotka haluavat - ja pystyvät - irroittautumaan oikeasta elämästä vajaaksi kahdeksi ja puoleksi tunniksi. Korniutta on tietenkin elokuvassa tarjolla, mutta ei siinä määrin, että se vaikuttaisi materiaaliin negatiivisesti.
Vaikka elokuva onkin temaattisesti erityisen maanläheinen ja helposti peilattavissa oikeaan elämään, onnistuu se tuomaan kuitenkin valtavasti fantastisia piirteitä musikaalinumeroidensa ja taianomaisten lavastuksiensa avustuksella. Musiikki huokuu latinolaiselle kulttuurille tavanomaisia tyylejä ja soittimia, jotka herättävät Washington Heightsin upeasti eloon. Ei ainoastaan, että kulttuuri kukoistaa näytön toiselle puolelle, mutta itse energisyys ja huolellisuus spektaakkelin rakentamisessa tekee kokonaisuudesta mieleenpainuvan koettavan.
In the Heights on poikkeuksellisen laadukas musikaalielokuva, joka tiedostaa olevansa fantasiamaailmaa, mutta pitää tarinansa ja teemansa tarpeeksi maanläheisinä saadakseen katsojansa samaistumaan moitteettomasti hahmojen uskottaviin elämäntilanteisiin. Audiovisuaalisesti teos onnistuu todellakin tarjoamaan upeita hetkiä, jotka jäävät elämään myös katsastuksenkin jälkeen. Jos jotain negatiivista pitäisi elokuvasta mainita, niin mainitsisin sen, että siitä voisi hyvinkin leikata pari kohtausta tiiviimmäksi, sillä paikoitellen se tuntuu menettävän hieman sitä taianomaista ja energistä mukaansatempaavuuttaan.
Siitä huolimatta, elokuva onnistuu pitämään katsojansa loppuun asti investoituneena näytöllä tapahtuvaan, eikä se tunnu kuitenkaan matelevan missään vaiheessa. Musiikki on mieleenpainuvaa, enkä yllättyisi ollenkaan, jos kuuntelisin kappaleita jatkuvasti uudestaan ja uudestaan vuosienkin päästä. Yhteisön, sekä kulttuurin merkitys ja tärkeys huokuu elokuvasta vahvasti. Se myös muistuttaa meitä unelmoimaan, vaikka määränpäämme olisivatkin kuinka pieniä tai suuria. Aina pitää osata unelmoida, sillä ne samaiset unelmat motivoivat meitä elämässämme ja ajavat kohti merkityksellisiä asioita. Unelmoikaa ja tehkää unelmistanne totta!
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.6.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti