Resident Evil: Damnation | Biohazard: Damnation (2012) - arvostelu

 

Ohjaus: Makoto Kamiya
Pääosissa: Matthew Mercer, Dave Wittenberg, Wendee Lee,
Val Tasso, Robin Sachs, Courtenay Taylor, Salli Saffioti, David Vincent,
Patrick Seitz, Michael McConnohie, Kevin Dorman
Genre: Animaatio, Toiminta, Kauhu
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Kuten edeltävän osan - Resident Evil: Degenerationinkin arvostelussani mainitsin, Capcomin luoma Resident Evil -pelisarja kuuluu ehdottomasti selviytymiskauhupelien aatelistoon, joten sen suosiota on turha edes kyseenalaistaa. Vaikka itselleni pelisarja tulikin enemmän tutuksi vasta 2010-loppupään julkaisujen myötä, on kokemusta alkuperäisistä peleistä kertynyt lapsuudenkin mittaan jossain määrin. Resident Evil -pelit ovat olleet itselleni sellaisia tapauksia, joita olen salaa koulukavereiden luona kokeillut.

Valitettavasti kovin pitävää sidettä en saanut niihin tuolloin vielä aikaiseksi eriävien kiinnostusten kohteiden vuoksi. Vasta pelisarjan seitsemäs osa, Resident Evil 7: Biohazard, onnistui herättämään kiinnostukseni alkuperäismateriaaliin ja lähdin avoimin mielin pelaamaan ja tutkimaan pelisarjan omaperäistä ja moniulotteista historiaa. Nyt oli aika kuitenkin jatkaa Sony Picturesin ja Capcomin yhteistyössä tehtyjen animaatioelokuvien käsittelemistä, joihin sattumalta törmäsin mytologiaan perehtyessäni.


Resident Evil: Damnation, joka tunnetaan Japanissa myös nimellä Biohazard: Damnation, on Resident Evil -pelisarjaan perustuva animaatioelokuva, joka jatkaa pelisarjan tarinaa eteenpäin ja toimii animaatioelokuvasarjan toisena kokopitkänä osana. Vaikka edeltäjä ei pahemmin selkäkarvoja pystyyn nostattanutkaan, oli elokuvassa kuitenkin jonkin verran lupaavia piirteitä, jotka vikittelivät Resident Evil -kannattajia varmasti monella tapaa.
 
Odotukseni jatko-osaa kohtaan olivat suhteellisen alhaiset, mutta toiveikkaat. Onnistuiko Resident Evil: Damnation oppimaan edeltäjästään ja parantamaan lähestymistapaansa tarinaansa vai eikö konsepti vain yksinkertaisesti istu elokuvamuottiin? Seuraamme elokuvassa liittovaltion agenttia, Leon S. Kennedyä, joka lähetetään kesken lomansa vaarallisen operaation pariin Itä-Eurooppaan. Siellä väestöä uhkaavat sisällissodan lisäksi myös verenhimoiset bioiaseet.


Elokuva alustaa asetelmansa esittelemällä Itä-Euroopan merkittävimpiä ja käänteentekevimpiä hetkiä historiassa, jotka aiheuttivat Neuvostoliiton hajoamisen ja tämän pohjalta lukuisten valtioiden itsenäistymisen. Yksi näistä itsenäistyneistä valtioista on Itäinen slaavitasavalta, joka ajautuu pian itsenäistymisensä jälkeen omaan sisällissotaansa kapitalismin kasvaessa radikaalisesti poliittisissa piireissä.
 
Armeija ja kapinalliset ottavat kärkkäästi yhteen, ja vuosia kestänyt sota eskaloituu entisestään, kun taistelumantereelta kantautuu huolestuttavia huhuja verenhimoisista hirvöistä. Yhdysvaltalainen liittovaltion agentti, Leon S. Kennedy, hälytetään paikalle selvittämään huhujen todenperäisyyttä. Kun hän lyhyellä varoitusajalla matkustaa paikan päälle, saa mies yllättäen käskyn palata takaisin kotiin poliittisten komplikaatioiden vuoksi.


Maiden hallitukset päättävät purkaa yhteisen sopimuksensa ja yhdysvaltalaiset määrätään evakuoitavaksi maasta. Jo paikan päälle raahautunut turhautunut agentti on kuitenkin asiasta eri mieltä ja hän lähtee jatkamaan operaatiota omin avuin ilman valtion lupaa. Leon on muuttunut hieman edellisestä osasta, sillä aiemmin hän vaikutti vähän elämäänsä kyllästyneeltä kivikasvoiselta agentilta, joka haluaisi jo nuorena jättäytyä eläkkeelle. Tässä elokuvassa hän on kuitenkin täynnä tarmoa ja veikeyttä, vaikka onkin samalla hyvin armoton ja työhönsä uppoutunut taisteluspesialisti.

Tämä humoristinen lisä tuo hahmoon kaivattua inhimillisyyttä ja syvyyttä, jota kaipasimme hieman jo edellisessä osassa. Hahmo on kuitenkin paljon samaistuttavampi ja miellyttävämpi seurattava osuvien lisäysten myötä. Vaikka elokuvan tarinassa onkin samoja ongelmia kuin edeltäjässäänkin, on se siitä huolimatta mukaansatempaavampaa ja viihdyttävämpää seurattavaa. Resident Evil: Damnation kierrättää suht samaa tarinakaavaa uudestaan, mutta samalla se onnistuu tuomaan itse konseptiin enemmän syvyyttä ja painoarvoa, mitä myös todellakin kaivattiin edellisessä osassa.
 

Nämä animaatioelokuvat vaikuttavat olevan juuri sellaisia ideoita, jotka ovat jääneet jossain vaiheessa pelisarjaa suunnittelupöydällä parempien käsikirjoitusten alle ja kadonneet lopulta arkistojen uumeniin. Näkisin molemmat osat helposti Resident Evil -pelisarjan jatko-osina tai pienempinä sivutarinoina, joiden tapahtumat eivät välttämättä vaikuta suurella tavalla kokonaisvaltaiseen aikajatkumoon, vaan pikemminkin tuovat erilaisia näkökulmia ja haaraumia jo entuudestaan tuttuun maailmaan. Teknisesti elokuva on parantanut huomattavasti tasoaan edellisestä osasta.
 
Kolmatta PlayStation-sukupolvea mukaillut elokuvassarjan aloitus on kehittynyt vakuuttavasti jatko-osan merkeissä neljänteen. Vaikka hahmot itsessään ovatkin vielä niitä heikoimpia lenkkejä, onnistuu animointi poikkeuksellisen hyvin etenkin liikkeiden ja kehon kielen kanssa, jotka ovat kehittyneet astetta uskottavammiksi ja realistisemmiksi. Kasvojen motoriikka on tässäkin elokuvassa edelleenkin ailahtelevalla tasolla, mutta aikaansa nähden 2010-luvun alkupuolella ilmestyneet pelitkin pitivät sisällään useinmiten kivikasvoisia piirteitä hahmojen ilmaisutaidoissa.
 

Jos jokin yllätti minut teknisen puolen suhteen täysin, oli elokuvan animoitu maailma ja sen tarkasti rakennetut yksityiskohdat, jotka todellakin erottuivat puolekseen. Näemme hyvin selkeästi, kuinka paljon tekijät ovat pistäneet aikaa saadakseen jokaisen tapahtumapaikan mahdollisimman realistisen ja aidon näköisiksi. Sen lisäksi myös yksittäiset materiaalit, kuten vaatteet ja aseet, mukailivat melkein oikean elämän piirteitä. Myös toiminta on elokuvassa selkeästi räjähtävämpää ja monipuolisempaa seurattavaa, mikä varmistaa sen, että katsoja saa ajalleen ansaitsemaansa vastinetta.

Resident Evil: Damnation on keskitasoinen elokuva, joka lupaa paljon ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta jälleen kerran se sortuu tuttuihin ja ennalta-arvattaviin rakenteellisiin ratkaisuihin. Elokuvassa on kuitenkin selkeästi enemmän vauhtia, tekemisen meininkiä ja teknistä kehitystä, jotka saavat jokaisen Resident Evil -pelisarjan kannattajan viihtymään näytön äärellä edes jossain määrin. Vaikka elokuva onkin keskitasoinen, kumpuaa siitä paljon potentiaalia. On mielenkiintoista nähdä, kuinka seuraava osa Resident Evil: Vendetta ottaa oppinsa kahdesta ensimmäisestä osasta ja pyrkii hiomaan sen eheämmäksi lopputulokseksi.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.6.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit