Old (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: M. Night Shyamalan

Pääosissa: Vicky Krieps, Gael García Bernal, Thomasin McKenzie, Alex Wolff,

Rufus Sewell, Abbey Lee, Ken Leung, Nikki Amuka-Bird, Aaron Pierre,

Eliza Scanlen, Nolan River, Luca Faustino Rodriguez, Emun Elliott,

Alexa Swinton, Embeth Davidtz, Kathleen Chalfant, M. Night Shyamalan

Genre: Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 48 minuuttia

Aina kun M. Night Shyamalanin nimi ilmestyy näytölle, tuntuu se merkkaavan joko taattua laatua tai aivan järkyttävää farssia. Tällä kertaa olikin aika varmistaa, että kumpaan kategoriaan hänen viimeisin luomuksensa Old kuuluu. Old on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut yliluonnollinen jännityselokuva, joka on inspiroitunut Pierre Oscar Levyn ja Frederik Peetersin yhteisvoimin julkaisemasta Sandcastle-sarjakuvasta. Elokuvan näyttelijäkaarti pitää sisällään hyvin lupaavia nimiä, joten on mielenkiintoista nähdä, mitä he saavat materiaalistaan irti.

Rehellisesti sanoen, odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin matalahkot. Vaikka idea kuulostikin paperilla mielettömältä, en ainakaan itse enää nykyään M. Night Shyamalanin ohjaustaitoihin suoranaisesti luota. Toiveikkaana lähdin kuitenkin katsomaan elokuvaa, jos se vaikka osaisi yllättää jollain tavalla. Jätin myös markkinointimateriaalin katsastamatta tarkoituksella, jotta katselukokemuksestani tulisi elokuvan tapaan mysteerinen. Onnistuiko ohjaaja palaamaan takaisin voittojen tielle vai alkaako mies jo olemaan liian vanha työhönsä?

Edessä on täydellinen rantapäivä - tai niin ajatteli nelihenkinen perhe, nuori pari, muutama turisti, sekä pakolainen. He kaikki pääsevät hotellin omistajan lupaamalle syrjäiselle, mutta idylliselle yksityisrannalle, jossa hiekka on hienoa ja vesi kristallin kirkasta. Pian lomailijat kuitenkin huomaavat, että paikka kuhisee selittämättömiä asioita. Ensin rantaan huuhtoutuu kuolleen naisen ruumis, sitten he huomaavat yllättäen vanhenevansa puolen tunnin välein. Mitä muita kauhuja rannalla olijat joutuvat vielä todistamaan omin silmin?

Voi pojat, mistä sitä lähtisi purkamaan elokuvaa ensin? Lähdetään vaikka siitä, että M. Night Shyamalanin Old-elokuva aiheutti minulle enemmän harmaita hiuksia kuin mitä olisin luultavasti koskaan osannut edes ennakkoon odottaa. Olen harvoin elokuville vihainen, mutta todellista turhautumista syntyy aina silloin tällöin, kun materiaali on näin luokatonta perimmiltään. Old on kuin amatööritasoisen ohjaajaopiskelijan ensimmäisen opiskeluvuoden näyttötyö Hollywood-budjetilla höystettynä. En edes vitsaile...

Elokuva alustaa asetelmansa esittelemällä lomalle lähtenyttä nelihenkistä perhettä, johon kuuluvat Gael Garcia Bernalin esittämä isä Guy, Vicky Kriepsin esittämä äiti Prisca, Nolan Riverin esittämä kuusivuotias poika Trent, sekä Alexa Swintonin esittämä yksitoistavuotias tytär Maddox. Vanhemmat ovat riidelleet keskenään jo pitkään ja lomamatkan oli tarkoitus toimia joko suhteen pelastajana tai sen tuhoajana. Perheen nauttiessa ruokatarjoilusta Gustaf Hammarstenin esittämä hotellimanageri tarjoaa heille mahdollisuuden viettää ikimuistoisen päivän yksityisellä rannalla, jonne eivät kutsumattomat vieraat pääse.

Guy ja Prisca eivät mieti asiaa sen enempää, vaan pakkaavat rantavarusteet mukaan ja ajavat hotellin järjestämällä kyydillä kyseiselle paratiisirannalle. Pian pariskunta kuitenkin huomaa, että kutsuja on saanut monta muutakin perhettä ja parivaljakkoa, joiden kanssa he nyt jakavat rannan ja sen tarjoamat ''luontaisedut''. Tilanne lähtee kuitenkin nopeasti lapasesta, kun naisen ruumis huuhtoutuu rannalle. Ryhmä päättää selvittää, mitä tälle on tapahtunut, mutta ennen kun he kerkeävät saada vastauksensa, heille alkaa tapahtumaan merkillisiä asioita.

Jos jotain lupaavaa elokuvalla on näyttelijäkaartin lisäksi, niin hyvin kiehtova konsepti, joka uhkuu mysteeriä ja jännitystä - ainakin paperilla. Elokuvalla on nimittäin hyvin erikoislaatuinen olemus. Ei ainoastaan, että se tuntuu alusta asti vaakkuvan rajusti nuoran päällä rakentellisesta näkökulmasta katsottuna, mutta myös visuaalisesti se yllättää epätasapainoisella otteellaan. Elokuvan pahaenteinen tunnelma on alkuun ihan lupaavaa koettavaa, mutta heti kun hahmot alkavat keskustelemaan ja vaihtamaan sanoja keskenään, katoaa kohtauksesta kuin kohtauksesta kaikki varteenotettavuus ja jännitys.

Hahmoista puheen ollen, on pakko kyllä mainita se, että elokuvan hahmot ovat suurimmaksi osaksi yksiulotteisia pahveja. Vaikka alussa osittain paneudummekin päähahmoina toimivien Guyn ja Priscan väliseen vastakkainasetteluun, ei paljoa syvyyttä hahmot kuitenkaan tarjoa elokuvan aikana. Puhumattakaan edes muista. Toki, tietyt pienet yksityiskohdat herättivät ajoittain kiinnostukseni rippeet hahmojen suuntaan, mutta pitävää sidettä nekään eivät onnistuneet valitettavasti solmimaan.

 

Näyttelijät ovat myös hyvin epäuskottavia rooleissaan ja uskaltaisin jopa väittää, ettei ohjaaja M. Night Shyamalan ole selkeästi osannut ohjeistaa heitä tarpeeksi hyvin herättääkseen kohtaukset vakuuttavammin eloon. Elokuvan massiivisin ongelma on kuitenkin sen kammottava käsikirjoitus, joka uhkuu toinen toistaan naurettavampia ratkaisuja ja poikkeuksellisen primitiivistä dialogia. Tuntuu rehellisesti ihan siltä kuin Shyamalan olisi lähtenyt tekemään elokuvaa puhtaasti lennosta vailla mitään alustavaa suunnitelmaa tai huolta tulevasta.

 

Siitä huolimatta elokuva julkeaa selittämään asioita perinpohjin kuin suoraan paperista luettuna konsanaan. Ohjaajan rakenteelliset ratkaisut ovat elokuvassa niin idioottimaisella tasolla, ettei niitä voi sokeasti torjua mielestään pois. Voisiko sitä sitten katsoa vain '''aivot narikkaan'' -mentaliteetilla? Ei, ei voi. Elokuva ottaa nimittäin itsensä niin vakavasti, että se muuttuu jopa surkuhupaisaksi seurattavaksi jo ensimmäisen kolmanneksen aikana. Jo alusta asti tuli selväksi se, että dialogi olisi naurettavan epäuskottavaa vastaanotettavaa.

 

Tuntuu kuin hahmot olisivat pudonneet kuusta konsanaan. He rehellisesti puhuvat toisilleen kuin neljävuotiaat uusien tuttavuuksiensa kanssa. Niin paljon turhia sanoja, lausahduksia ja informaatiota, jolla katsoja ei tee juuri mitään hyödyllistä. Ottaen huomioon, että noin kolme neljäsosaa tästä informaatiosta on joko jo sanomattakin selvää tai tarpeetonta tarinan kontekstin puolesta. Alkuun tätä sähellystä voi katsoa pieni pilke silmäkulmassa, sillä joskus se ailahtelevuus voi johtua vain tyypillisestä alkunihkeydestä.

 

Pian katsojina huomaammekin, että koko elokuva on kuin Titanic viimeisellä matkallaan. Tiedämme siis mitä lopuksi tapahtuu, mutta katsomme kuitenkin ihmisten merkityksetöntä sekoilua ennen varmaa täystuhoa, koska miksipäs ei. Shyamalan vielä kehtaa viimeisten minuuttien aikana pistää omalle työlleen tyypillisen lopetuskohtauksen, jonka aikana näemme, kuinka elokuvan "hurjin" juonenkäänne tapahtui. Ottaen huomioon, että elokuva on jopa poikkeuksellisen ennalta-arvattava ja väsynyt, on se huvittavaa huomata, kuinka ohjaaja selkeästi pitää teostaan jonkin sortin neronleimauksena.

 

Teknisesti elokuva on valitettavan ristiriitainen kaiken kaikkiaan. Vaikka maisemakuvat ja muutamat yksittäiset poikittain liukuvat otot ovatkin erittäin komeaa seurattavaa, vastapainoksi Shyamalan kokee kuvan kohdennuksen ja keskittämisen säännöt tarpeettomiksi. Turhan monesti elokuvassa kohtaus on kuvattu kuin sokean kuvaajan varassa. Kuvan rajat menevät useasti mitä oudoimmista ja häiritsevimmistä paikoista. Välillä raja kulkee pään poikki ja välillä käsiteltävä hahmo ei edes mahdu omaan kohtaukseensa oudon keskittämistaktiikan vuoksi.

Old on kuin Hellboy-uudelleenfilmatisoinnista tutun Neil Marshallin ohjaama ja The Room -elokuvan tehneen Tommy Wiseaun käsikirjoittama yhteinen pannukakku, joka toimii yhtenä M. Night Shyamalanin uran huonoimmista elokuvista koskaan. Old on jopa hämmentävän huono kokonaisuus, eikä se johdu siitä, ettenkö katsojana ymmärtänyt sitä, vaan päinvastoin. Ohjaaja teki elokuvasta jopa harvinaisen itsestäänselvän, minkä vuoksi mysteerikään ei toimi juuri ollenkaan. Ehkä The Visit ja Split olivat yksittäisiä onnenkantamoisia, sillä muuten Shyamalan ei ole tehnyt loistavaa elokuvaa jo pariinkymmeneen vuoteen. Old ei nimittäin niihin herran parhaimpiin todellakaan kuulu.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.7.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com