Luoja: Capcom
Pääosissa: Nick Apostolides, Stephanie Panisello, Jona Xiao,
Ray Chase, Billy Kametz, Doug Stone, Joe Thomas, Brad Venable
Genre: Animaatio, Toiminta, Kauhu
Jaksoja: 4
Capcomin luoma Resident Evil
-pelisarja kuuluu ehdottomasti selviytymiskauhupelien aatelistoon,
joten sen suosiota on turha edes kyseenalaistaa. Vaikka itselleni
pelisarja tulikin enemmän tutuksi vasta 2010-loppupään julkaisujen
myötä, on kokemusta alkuperäisistä peleistä kertynyt lapsuudenkin
mittaan jossain määrin. Resident Evil -pelit ovat olleet itselleni sellaisia tapauksia, joita olen salaa koulukavereiden luona kokeillut. Valitettavasti
kovin pitävää sidettä en saanut niihin tuolloin vielä aikaiseksi
eriävien kiinnostusten kohteiden vuoksi.
Vasta pelisarjan seitsemäs osa,
Resident Evil 7: Biohazard, onnistui herättämään kiinnostukseni
alkuperäismateriaaliin ja lähdin avoimin mielin pelaamaan ja tutkimaan
pelisarjan omaperäistä ja moniulotteista historiaa. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Netflix-striimauspalvelun Resident Evil -animaatiosarjasta, olin hyvinkin innoissani. Päätin myös valmistautua sarjaan arvostelemalla Resident Evil -animaatiotrilogian, joka oli mielestäni ihan asiansa ajava kokonaisuus. Onnistuiko Infinite Darkness -sarja viemään Resident Evil -animaatiot uudelle tasolle vai poljemmeko edelleen paikoillamme?
Sarjan tarina sijoittuu Resident Evil 4- ja Resident Evil 5 -videopelien tapahtumien väliin. Vuonna 2006 liittovaltion agentille, Leon S. Kennedylle, annetaan tehtäväksi selvittää Valkoisessa talossa tapahtuneen kyberhyökkäyksen perimmäiset syyt ja siellä puhjenneen viruksen alkuperän. Hänen kanssaan tapausta tutkiva toimittaja Claire Redfield löytää toisella puolella maailmaa - Penamstanissa, erikoisen yhteyden viruksen aiemmasta puhkeamistapauksesta, joka paljastaa kuorensa alta vastuussa olevien ihmisten epäinhimillisen salajuonen.
Resident Evil: Infinite Darkness -sarja on siitä erikoinen tapaus itsessäänkin, että yksittäisinä animaatioelokuvina pidetty elokuvasarja kääntyi tämän lisäyksen myötä jopa yllättäen sarjojen puolelle. Ottaen huomioon, että sarja pitää sisällään vain neljä vajaan kolmenkymmenen minuutin jaksoa, on hyvin erikoista, ettei sitä päätetty vain yhdistää yhtenäiseksi elokuvaksi. Kaiken lisäksi sarjan markkinointi on ollut hyvin harhaanjohtava. Sitä on mainostettu suoraan anime-sarjana, vaikka materiaali itsessään viittaa enemmän aiemmista animaatioelokuvista tuttuun tietokonegrafiikkaan.
Resident Evil -animaatioelokuvasarjalla on ollut tapana mukailla videopeligrafiikoita eri aikakausilta ja elokuva elokuvalta jälki on alkanut muuttumaan yhä vakuuttavammaksi ja sulavammaksi seurattavaksi. Kun näin sarjan trailerin ensimmäistä kertaa, putosi leukani melkeinpä kirjaimellisesti maasta läpi. Animointi oli nimittäin saavuttanut vihdoin sen kaivatun fotorealistisemman ikäpolven - PlayStation 5 -pelikonsolin pelimoottorin. Oliko sarja lopulta kaikkien odotusten arvoinen tuotos vai toistivatko tekijät edelleen samoja ongelmia, joita jo ensimmäisten elokuvien aikana katsojina huomautimme?
Täytyy kyllä todeta, että vaikka Resident Evil: Infinite Darkness tekeekin ajoittain turhan turvallisia ratkaisuja, joita olemme tottuneet näkemään animaatioelokuvatrilogian aikana, on se ehdottomasti astetta huolellisempi ja hiotumpi kokonaisuus toteutukseltaan. Sarja pyrkii parhaansa mukaan keskittyä tarinan keskeisiin tekijöihin ja yhdistellä niitä luontevalla tavalla. Se pitää sisällään syvälle ulottuvan mysteerin, jota lähdetään syventämään Stephanie Panisellon esittämän Claire Redfieldin tutkivan journalistityön avustuksella.
Vaikka Claire toimiikin tarinassa hyvänä lisänä, hahmon suurinta potentiaalia ei onnistuta oikein täyttämään sarjan aikana. Hän toimii käytännössä vain avustavana hahmona Nick Apostolidesin esittämälle Leon S. Kennedylle, joka johtaa tarinaa jälleen kerran urheana ja karsimaattisena huomiopisteenä. Oli positiivista myös nähdä, että Leonin hahmosta huokui jonkin verran sitä kaivattua humoristista puolta, joka esimerkiksi jäi Resident Evil: Vendetta -elokuvassa täysin unholaan.
Sarjassa on myös pari uutta kasvoa, jotka tuovat kokonaiskuvaan enemmän syvyyttä ja tekevät tarinasta astetta moniulotteisemman koettavan. Ray Chasen esittämä Jason on entinen sotilas, joka potee traumaperäistä stressihäiriötä Penamstanissa nähtyjen kauhujen vuoksi. Hänen hahmonsa tuo pöytään hyvin mielenkiintoista filosofista pohdiskelua pelosta ja sen käänteentekevästä vaikutuksesta ihmisten keskuudessa. Efektiivinen pelkotila ja sen kahleista vapautuminen toimii tarinan ydinteemana, jota lähdetään rohkeasti avaamaan sarjassa.
Vaikka olenkin sitä mieltä, että Jasonin hahmo on ajoittain syvällisyydestään huolimatta turhan toisteleva vääristyneen maailmankuvansa puolesta, onnistuu hän ajamaan asiansa vaivattomasti kysymysten herättäjänä. Sarja esittelee katsojalle myös Jona Xiaon esittämän kiinalaistaustaisen yhdysvaltalaisen liittovaltion agentin Shen Mayn, joka toimii Jasonin oikeana kätenä. Vaikka hahmon taustatarinan traagisuus ei välttämättä iskekään toivotulla tavalla sisimpään, selittää se hyvin sen, miksi hän näkee maailman Jasonin tavalla ja haluaa tehdä käänteentekevän muutoksen.
Ääninäyttelijät ottavat kaiken mahdollisen irti materiaalistaan, minkä vain pystyvät ja lopputulos onkin hyvin miellyttävää seurattavaa. Pystymme investoitumaan käsiteltäviin hahmoihin juuri sen verran, että tarinan tapahtumat tuntuvat jossain määrin merkityksellisiltä. Lyhyen kestonsa vuoksi sarja kuitenkin joutuu tekemään ennalta-arvattavia valintoja tarinansa suhteen pitääkseen sen kunnolla kasassa. Vaikka konsepti onkin massiivinen paperilla, on siitä pyritty tekemään mahdollisimman kompakti kokonaisuus sarjaa varten.
Uskaltaisin jopa väittää, että muutama lisäjakso olisi voinut tehdä sarjalle hyvää. Vaikka tarina ajaakin asiansa, tuntuu siitä puuttuvan jonkin verran sitä kaivattua tasapainoa. Resident Evil: Infinite Darkness on myös siitä mielenkiintoinen tapaus, että se on enemmän poliittinen vakoojatarina kuin toimintapainoitteinen zombiemättö. Vaikka virus toimiikin ''residentevilmäiseen'' tapaan tarinan ytimenä, toimii se vain sivullisena työkaluna poliittisesti ladatulle mysteerille. Sarjassa on tehty paljon asioita oikein, mutta samaan aikaan se astuu edelleenkin jollain tasolla samoihin kuoppiin kuin ennenkin.
Se voi johtua tietenkin siitä, että kestoa on vain ujot kaksi tuntia, sillä konsepti pitää sisällään kieltämättä enemmän sisältöä kuin mitä aikaa on sitä käydä läpi. Teknisestä näkökulmasta katsottuna sarja on miltei virheetöntä katsottavaa. Ei ainoastaan, että grafiikat alkavat toden teolla hipsuttelemaan oikean elämän aitoutta, mutta edistyksellinen liikkeenkaappausteknologia välittää jo hyvin luonnollisia ihmismäisiä piirteitä. Resident Evil: Infinite Darkness on asiansa ajava sarja, jolla voisi olla paljon annettavanaan, jos Netflix päättää jatkaa sitä eteenpäin. En pistäisi ollenkaan vastaan, jos näin tapahtuisi.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.7.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti