Resident Evil: Vendetta | Biohazard: Vendetta (2017) - arvostelu

 

Ohjaus: Takamori Tsujimoto

Pääosissa: Kevin Dorman, Matthew Mercer, Erin Cahill,

John DeMita, Fred Tatasciore, Cristina Valenzuela, Arif S. Kinchen,

Arnie Pantoja, Kari Wahlgren, Alexander Polinsky, Jason Faunt

Genre: Animaatio, Toiminta, Kauhu

Kesto: 1 tunti 37 minuuttia

Kuten edellisten Resident Evil -animaatioelokuvien arvosteluissani mainitsinkin, Capcomin luoma Resident Evil -pelisarja kuuluu ehdottomasti selviytymiskauhupelien aatelistoon, joten sen suosiota on turha edes kyseenalaistaa. Vaikka itselleni pelisarja tulikin enemmän tutuksi vasta 2010-loppupään julkaisujen myötä, on kokemusta alkuperäisistä peleistä kertynyt lapsuudenkin mittaan jossain määrin. Resident Evil -pelit ovat olleet itselleni sellaisia tapauksia, joita olen salaa koulukavereiden luona kokeillut.

Valitettavasti kovin pitävää sidettä en saanut niihin tuolloin vielä aikaiseksi eriävien kiinnostusten kohteiden vuoksi. Vasta pelisarjan seitsemäs osa, Resident Evil 7: Biohazard, onnistui herättämään kiinnostukseni alkuperäismateriaaliin ja lähdin avoimin mielin pelaamaan ja tutkimaan pelisarjan omaperäistä ja moniulotteista historiaa. Nyt oli aika kuitenkin jatkaa Sony Picturesin ja Capcomin yhteistyössä aloitettua animaatioelokuvasarjan käsittelemistä, joihin sattumalta törmäsin mytologiaan perehtyessäni. Tällä kertaa tuotannosta vastaa japanilainen tuotantoyhtiö Marza Animation Planet, joten on kiehtovaa nähdä, millä tavalla se tulee vaikuttamaan elokuvaan.

Resident Evil: Vendetta, joka tunnetaan Japanissa myös nimellä Biohazard: Vendetta, on Resident Evil -pelisarjaan perustuva animaatioelokuva, joka jatkaa pelisarjan tarinaa eteenpäin ja toimii animaatioelokuvatrilogian päättävänä osana. Vaikka edeltäjät eivät pahemmin selkäkarvoja pystyyn nostattaneetkaan, oli elokuvissa kuitenkin jonkin verran lupaavia piirteitä, jotka vikittelivät Resident Evil -kannattajia varmasti monella tapaa. Nyt on kuitenkin aika hypätä kolmannen osan kyytiin ja katsoa, että onnistuuko elokuvasarja vihdoin kääntymään positiiviselle puolelle toteutuksensa puolesta vai eikö.

Elokuvan tarina sijoittuu Resident Evil 6- ja Resident Evil 7: Biohazard -videopelien tapahtumien väliin. Seuraamme siinä, kuinka BSAA-erikoisjoukkoihin kuuluva agentti Chris Redfield saa tehtäväkseen napata pahamaineisen asekauppiaan ja entisen CIA-virkamiehen, brasilialaisamerikkalaisen Glenn Ariasin, joka suunnittelee harvinaislaatuisen A-virusyhdistelmän vapauttamista New Yorkiin. Huomatessaan joutuneensa selkeästi tilanteessa altavastaajaksi, Chris pyytää liittovaltion agentin, Leon S. Kennedyn, apua operaation loppuunviemiseksi.

Resident Evil: Vendetta alustaa asetelmansa loistavalla avauskohtauksella, jonka aikana pääsemme katsojina vihdoin maistamaan sitä kauhupainoitteista materiaalia, jota olemme odottaneet sinnikkäästi jo kahden elokuvan ajan. Ei ainoastaan, että pääsemme tunnelmallisesti heti kättelyssä asian ytimeen, mutta pääsemme myös tutustumaan taitavaan antagonistiimme, John DeMitan esittämään Glenn Ariasiin, jonka ylivertaisuus todellakin paistaa näytön toiselle puolelle. Pääsemme myös käsiksi herran motiiveihin ja siihen, miksi hän kantaa kaunaa Yhdysvaltojen hallituksen suuntaan.

Avauskohtauksen jälkeen elokuva ottaa aikansa ja pyrkii parhaansa mukaan asettelemaan shakkinappulansa pöydälle oikeille paikoilleen, ennen kuin päättää se edetä tarinassa eteenpäin. Tutustumme animaatioelokuvien puolesta uuteen hahmoon, Erin Cahillin esittämään professori Rebecca Chambersiin, joka on löytänyt mahdollisen lääkkeen jatkuvasti mutatoituvaa virusta vastaan. Tämä tieto ei tietenkään Ariasia miellytä, sillä hänen liiketoimensa tuottavuus nojaa niin vahvasti viruksen aiheuttamaan sekasortoon. Mies lähettääkin kätyrinsä naisen perään, jotta tämä ei saisi lääkettä ajoissa ohjattua massatuotantoon.

Etsiessään Ariasia, Kevin Dormanin esittämä Chris Redfield törmää sattumalta Rebeccaan, joka on kätyreiden kohteena. Kaksikko päättää mennä hakemaan apua Matthew Mercerin esittämältä Leon S. Kennedyltä ja vastakkainasettelu on valmis ratkottavaksi. Vaikka Resident Evil -animaatioelokuvat - tai oikeastaan mitkä vain Resident Evil -elokuvat - eivät olekaan tunnettuja varsinaisesti tarinoidensa puolesta, tuntuu Vendetta yllättävän ajoittaisella huolellisuudellaan. Tekijät lähestyvät konseptia hieman eri tavalla aiempiin yrityksiin verrattuna ja se tuntuu olevan vain positiivinen asia.

Elokuvan tarjoamat hahmot ovat jokseenkin yksiulotteisia koettavia. Ei ainoastaan, että uudet hahmot tuntuvat jokseenkin aliravituilta, mutta entuudestaan tutut hahmot läpikäyvät selkeitä muutoksia elokuvien välissä, minkä totuttelemisessa saattaa mennä hetki. Elokuva myös ottaa hieman vapauksia konseptistaan tarinansa kertomisessa. Esimerkiksi viime elokuvassa sarkastisella huumorillaan hurmannut Leon S. Kennedy vaipuu jossain määrin aneemiseksi hahmoksi tässä elokuvassa. Toki, hänellä on omat painavat syynsä siihen, mutta katsojana sitä koomista puolta kyllä kaivattiin kovasti muuten vakavahkossa elokuvassa.

Vaikka elokuva ei edelleenkään yllä rakenteellisesti kovinkaan ihanteelliselle tasolle, tuntuu siinä olevan yritystä paljon enemmän kuin aiemmin elokuvatrilogiassa, minkä vuoksi materiaali tuntuukin tempaavan mukaansa moitteettoman oloisesti alusta asti. Toinen syy, miksi elokuva onnistuu viihdyttämään katsojaa niin helpon oloisesti, on sen erinomainen toiminta. Ei ainoastaan, että liikkeenkaappausteknologia on ihailtavan sulavaa seurattavaa, onnistuvat taistelukoreografioijat todellakin ottaa mahdollisuuksistaan kaiken irti. Armottomat, mutta innoittavat toimintakohtaukset ovat parhaimmillaan kuin John Wick -elokuvasta konsanaan.

Resident Evil: Vendetta on yllättävä tason nosto elokuvatrilogian kahteen ensimmäiseen osaan verrattuna. Vaikka rakenteellisesti kyseisissä animaatioelokuvissa onkin vielä petrattavaa, onnistuu Vendetta teknisestä näkökulmasta katsottuna poikkeuksellisen hyvin välittämään pelien yliluonnollisen maailman vakuuttavasti näytön toiselle puolelle. Ei ainoastaan, että materiaali on komeaa seurattavaa, mutta viihdettä riittää myös moneen lähtöön. Vaikka tunnelmallisesti elokuva hyppiikin jatkuvasti tyylistä toiseen, viihdyttää se katsojaa sen verran, että siitä jää astetta positiivisempi maku suuhun.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.7.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com