Child’s Play (1988) - arvostelu

 

Ohjaus: Tom Holland

Pääosissa: Catherine Hicks, Alex Vincent, Brad Dourif, Chris Sarandon, Dinah Manoff,

Tommy Swerdlow, Jack Colvin, Neil Giuntoli, Raymond Oliver, Alan Wilder
Genre: Kauhu

Kesto: 1 tunti 27 minuuttia

 

Ennen Annabelle- ja Billy-nukkeja kauhua maailmalla kylväsi rääväsuinen ja kauhistuttavan aggressiivinen Chucky. Child's Play -elokuvaa pidetään nykyään yhtenä 1980-luvun parhaimmista kauhuelokuvista, mutta aina asia ei ollut näin. Opiskeluvuosinaan ''Blood Buddy'' -tarinansa valmiiksi kyhäillyt Don Mancini onnistui herättämään monen kovan luokan tekijän kiinnostuksen esitellessään uutta luomustaan. Ohjaajaksi valittiin suositun Kauhun yö -elokuvankin kolme vuotta aiemmin ohjannut yhdysvaltalainen Tom Holland ja Chucky-nuken ääninäyttelijäksi kauhun kannattajien sydämiin tiensä löytänyt Brad Dourif.

 

Itselleni kyseinen elokuva oli oman mysteerinsä peitossa. Vaikka tiesinkin ennakkoon, mitä se päällimmiltään käsitteli, en ollut koskaan sitä aiemmin tohtinut katsoa. Se ei vain tuntunut koskaan osuvan käsiini tarvittavalla hetkellä. Erikoisesti olin kuitenkin nuorempana onnistunut törmäämään elokuvasarjan neljänteen Bride of Chucky -elokuvaan, josta muistin vain yksittäisiä seikkoja. Nyt oli kuitenkin aika korjata tilanne ja uppoutua tappajanuken alkuperätarinaan. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat toiveikkaat, vaikka pieni pelko elokuvan uskottavuudesta piileksikin takaraivossani.

 

Karen Barclay päättää ostaa kiireessä Andy-pojalleen syntymäpäivälahjaksi interaktiivisen nuken, joka vastaa lapsen puheeseen ja liikuttaa raajojaan oikean ystävän tavoin. Yllättäen perheen sisällä alkaa kuohumaan, kun ihmisiä alkaa kuolemaan heidän ympärillään. Todisteet ovat minimaaliset, minkä vuoksi kaikki sormet kääntyvät kaksihenkisen perheen pienimpään Andy-poikaan. Andy kuitenkin kertoo Chucky-nuken olevan vastuussa tapahtumista.

 

Jos jotain täytyy elokuvasta heti kättelyssä sanoa, niin sanoisin, että Child's Play onnistui sysäämään turhat pelkoni omasta varteenotettavuudestaan ja ylittämään kaikki mahdolliset odotukseni kertaheitolla. Vaikka elokuva onkin toki naurettava konseptiltaan ja siitä voisi tökkiä ilmat pihalle ristiriitaisten yksityiskohtien valossa, onnistuu se toimimaan loistavana kokonaisuutena sekä rakenteellisesta, että esteettisestä näkökulmasta katsottuna. Voi olla, että omat ennakkoluuloni vahvistivat kokemustani, mutta se on yhdentekevää, kun ottaa huomioon elokuvan aikaansaannokset.

 

Seuraamme elokuvassa kaksihenkistä perhettä, johon kuuluvat Catherine Hicksin esittämä Karen ja Alex Vincentin esittämä Andy-poika. Perheellä on ollut vaikeat oltavat isän kuoltua pois hiljattain. Karen tekee töitä aamutuimasta iltamyöhään, eikä Andykään tunnu ajalleen löytävän vastinetta kavereiden puolesta. Eräänä päivänä Karen joutuu jäämään ylitöihin poikansa syntymäpäivänä ja täten pyytää parasta ystäväänsä Dinah Manoffin esittämää Maggie Petersonia vahtimaan tätä, kunnes nainen pääsee töistä.

 

Kiireinen arki kuitenkin onnistuu yllättämään, kun Karen unohtaa ostaa pojalleen syntymäpäivälahjan. Onnekseen varjoisen kadun varressa koditon mies tarjoaa naiselle löytämäänsä nukkea, jonka hän onnistui pelastamaan hiljattain tuhoutuneesta lelukaupasta. Koska muitakaan vaihtoehtoja ei enää ole tarjolla, päättää nainen ostaa nuken mieheltä. Kotona kyseistä nukkea toivonut Andy ilahtuu lahjastaan ja äiti voi huokaista helpotuksesta, kunnes erikoislaatuiset tapahtumat varjostavat perhettä tulevina päivinä.

 

Child's Play on kieltämättä huvittava konsepti perusteiltaan. Tappajanukke aiheuttamassa kaaosta vilkkaassa Chicagon kaupungissa. Mikä elokuvasta tekee kuitenkin loistavan, on sen itseironinen käsitys omasta naurettavasta materiaalistaan. Ei ainoastaan, että pystymme katsojina unohtamaan kaiken logiikan ja maailman täydellisen uskottavuuden, mutta nukkeuhka tuntuu jopa käsinkosketeltavan realistiselta vaihtoehdolta elokuvaa katsellessamme. Liioitteleva aloituskohtaus antaa hyvin osviittaa siihen, mihin olemme katsojina ryhtymässä ja pystymme moitteettoman oloisesti asennoitumaan sen avustuksella tulevaa kokemustamme varten.

 

Rakenteellisesti elokuva on hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen kokonaisuus. Saamme hyvin selkeän käsityksen siitä, mistä elokuvassa on kyse ja mitä sen sisältämien hahmojen perimmäiset motiivit ovat. Tarinankerronta on jouhevaa ja nopeatempoista läpi kestonsa ajan, mikä tekee siitä jopa yllättävän mukaansatempaavan koettavan. Elokuvan painostava ja hupaisa tunnelma on se, mikä osui mielestäni tarkimmin maaliinsa. Ei ainoastaan, että se osaa vaikuttavasti luoda lukuisia jännittäviä hetkiä pitkin kestoaan, mutta elokuva yllättää vahvalla komediapainoitteisuudellaan. Jännitys kasvaa pitkin elokuvan kestoa itse loppuhuipennukseen asti, eikä pudota palloa sitä rakentaessaan.

 

Elokuvan ensimmäisen puoliskon aikana Chucky tekee sitä, mitä mikä tahansa kauhunukke saattaisi tehdä elokuvassaan. Se ilmestyy paikasta toiseen, ilmeilee oudosti ja löytyy mitä merkillisimpien tilanteiden keskeltä. Vasta elokuvan toisella puoliskolla helvetti pääsee irti, kun Chuckyn häiritsevä salaisuus paljastuu Karenille. Itse nukkehan on aikaansa nähden toteutettu aivan mielipuolisilla ratkaisuilla, jotka erilaisuudestaan huolimatta luovat yhden vaikuttavan hahmon näytön toiselle puolelle katsojan koettavaksi. Siihen käytettiin hyväksi tavallisia ja robottiteknologialla tehostettuja nukkeja, sekä lyhytkasvuisia näyttelijöitä, jotka onnistuvat yhdistymään elokuvassa erinomaisella tavalla.

 

Näyttelijäsuoritukset ovat suurimmaksi osaksi loistavia. Vaikka yksittäiset roolisuoritukset tuntuvatkin kuin kehnommasta komediasta konsanaan, onnistuvat nekin sementoimaan paikkansa kokonaisuudessa. Karenia esittävä Catherine Hicks yllättää heittäytymistaidoillaan ja todellakin saa nuken tuntumaan oikealta uhalta. Ottaen huomioon, että hän joutui useinmiten esittämään pelokasta olemattomalle vastapuoliskolle, on lopputulos hyvin vaikuttavaa seurattavaa. Andy-poikaa esittävä Alex Vincent olisi pahimmassa tapauksessa saattanut pilata elokuvan ''uskottavuuden'', jos roolisuoritus olisi poukkoillut kauemmas maalistaan, mutta poika onnistui tehtävässään onneksi arvostettavalla tavalla.

 

Child's Play on loistava kauhuelokuva, joka tiedostaa ylilyövän konseptinsa naurettavuuden. Sen poikkeuksellisen toimiva tasapaino jännityksen ja komedian välillä on upeaa seurattavaa, eikä tunnelma muutenkaan tunnu hyppivän kontrolloimattomasti kulmasta toiseen. Ottaen huomioon, että elokuva on 1980-luvun lopulta, on sen visuaaliset ja käytännölliset ratkaisut kestäneet aikaa erinomaisesti. Brad Dourif on vakiinnuttanut paikkansa kauhulegendojen joukossa Chucky-nuken ääninäyttelemisen myötä ja ihan syystäkin. Mies ottaa kaiken irti roolistaan ja näyttää sen, miksi hänet hahmonsa pitäisi lukea samaan kastiin Halloweenissä esiintyvän Michael Myersin ja Painajainen Elm Streetillä -elokuvan Freddy Kruegerin kanssa.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com