Hellraiser (1987) - arvostelu

 

Ohjaus: Clive Barker

Pääosissa: Andrew Robinson, Clare Higgins, Ashley Laurence,

Sean Chapman, Oliver Smith, Robert Hines, Anthony Allen,

Gay Baynes, Kenneth Nelson, Doug Bradley
Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

''We'll tear your soul apart!''

 

Brittiläinen ohjaaja Clive Barker tuli minulle ensimmäistä kertaa tutuksi loistavan Candyman-elokuvan kautta, jossa mies toimi tuottajan roolissa - ja jonka tarina perustui hänen omaan ''The Forbidden'' -novelliinsa. Nyt on aika kuitenkin paneutua herran esikoisohjaukseen, joka onnistui takkuisesta vastaanotostaan huolimatta lopulta raivaamaan tiensä popkulttuurin keskiöön suoraan kauhuelokuvien kannattajien sydämiin. Hellraiser on vuonna 1987 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka perustuu ohjaajan ''The Hellbound Heart'' -nimiseen novelliin.

En paljoakaan ennakkoon tiennyt kyseisestä elokuvasta ja päätin myös pitää huolen siitä, että lähtisin katsomaan sitä ikään kuin sokkona ja mahdollisimman avoimin mielin. Vaikka olenkin kuullut useasti Hellraiser-elokuvista, en koskaan tuntunut törmäävän paljastaviin seikkoihin tai edes uteliaisuudessani selailemaan tietoa aiheeseen liittyen. Onnistuiko helvetillinen kenobiitti löytämään tiensä myös minun sydämeeni vai oliko elokuva turhan raju jopa minunkin makuuni?

Frank Cotton päättää ostaa salaperäisen laatikon hämärältä katukauppiaalta, joka tarjoaa erityislaatuisia ja kivuliaita nautintoja omistajalleen. Pulmapelin tapaan toimiva laatikko avautuu miehelle ja tämä joutuu sen repivän luonteen runtelemaksi. Vuosia myöhemmin Frankin veli Larry muuttaa uuteen taloon, jonka on tarkoituksena viedä hänen kireäksi muuttunut suhteensa toiseen vaimoonsa, Juliaan, onnellisemmalle tielle. Muutamien käänteiden kautta he joutuvat kuitenkin keskelle helvetillisen sadistista kissa-hiiri -leikkiä, joka alkaa saamaan hirvittäviä piirteitä.

Hellraiser on kieltämättä hyvin omaperäinen ja tavanomaisesta poikkeava elokuvaelämys kaiken kaikkiaan. Vaikka itse kansikuva herätti minussa nuorempana kauhistusta, en koskaan ajatellut tuotoksen olevan näin intensiivinen perimmiltään. On kiehtovaa ajatella, että joku on uskaltanut visualisoida näinkin sairaalloisia ajatuksia ja ideoita näytölle tarinansa kertomiseksi. Onhan näitä tapauksia lukuisia, mutta ne yleisimmin tuntuvat jäävän heiveröisiksi kilpailijoiksi, kun puhutaan popkulttuurin ikonisimmista kauhutuotoksista.

 

Clive Barkerin luomus onnistui kuitenkin puhkaisemaan tämän sitkeän kuplan ja efektiivisellä tavalla, vaikka hetki sen totuttelemiseen ihmisillä menikin. Seuraamme elokuvassa Andrew Robinsonin ja Clare Higginsin esittämää Larryä ja Juliaa, jotka muuttavat uuteen taloon teennäiseksi muuttuneen parisuhteensa parantamiseksi. Larryn edesmennyt veli on asunut talossa vuosia aiemmin ennen kokeilunhaluista yötään, jolloin tämän elämä päättyi äkillisesti kyseenalaisissa olosuhteissa. Pian Julia alkaa näkemään näkyjä seksuaalisista fantasioistaan talon sisällä, jotka tuovat hänet lähemmäs miehensä edesmennyttä veljeä - Frankia.

Elokuvan tarina yllättää syvällisyydellään ja monimuotoisuudellaan, vaikka alkuasetelma ei tuntuisikaan ennakkoon kovinkaan kummalliselta. On kiehtovaa seurata, kuinka tilanne lähtee pikkuhiljaa kehittymään ja eskaloitumaan radikaalisella tavalla. Elokuva tempaa katsojan vakuuttavasti mukaansa, eikä se tunnu hellittävän otettaan juuri missään vaiheessa, mikä on hienoa kokea. Ei ainoastaan, että se kahlitsee meidät efektiivisesti sadistisen materiaalinsa uumeniin, mutta materiaali ei itsessäänkään tunnu paljoakaan säästelevän kuluissaan häiritsevän konseptinsa visualisoimiseksi.

Rakenteellisesti elokuva on poikkeuksellisen laadukasta seurattavaa. Vaikka hahmot ajoittain tuntuvatkin jokseenkin pinnallisilta ja turhan suoraviivaisilta perimmiltään, saa ohjaaja heistä kaiken tarjolla olevan potentiaalin irti. Elokuva keskittyykin enemmän mytologisen puoliskonsa muovaamiseen ja sen groteskin luonteen korostamiseen. Monesti tällaiset tapaukset yleensä kaatuvat omaan mahtipontisuuteensa, mutta Hellraiser onnistuu pitämään korttitalonsa jopa poikkeuksellisen loistavasti pystyssä. Mysteeri syvenee syvenemistään ja homma lähtee niin sanotusti ''kontrolloidusti lapasesta''.

Tunnelmallisesti elokuva seuraa hyvin nousujohteista käyrää jännityksensä puolesta. Alkuun rauhalliselta vaikuttava asetelma alkaa nopeasti saamaan nostetta puolekseen, kun talossa alkaa tapahtumaan kummallisia asioita. Vaikuttavalla tavalla ohjaaja kiristää ruuveja tunnelmansa korostamiseksi ja viettelee uteliaan katsojan häiritsevien yksityiskohtiensa äärelle, jotka muodostavat hyvin intensiivisen ja poikkeuksellisen omaperäisen kokemuksen kaiken kaikkiaan.

 

Vaikka visuaalisten efektien näkökulmasta katsottuna elokuva onkin jo parhaat päivänsä nähnyt, vakuuttaa se poikkeuksellisen varteenotettavilla käytännön efekteillään, jotka tuovat nämä helvetillisen sadistiset ideat vaikuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan kauhisteltavaksi. Ei ainoastaan, että elokuva vakuuttaa häiritsevällä visuaalisella olemuksellaan, mutta se onnistuu myös erinomaisesti käyttämään efektiivistä musiikkiaan brutaalisen materiaalinsa korostamiseksi.

Moni yksityiskohta jää kuin jääkin elokuvassa täysin avonaiseksi mysteeriksi, mikä yleensä tuppaa vaikuttamaan kokonaisuuteen hyvin negatiivisella tavalla, mutta Hellraiserin tapauksessa nämä seikat toimivat tulkinnanvaraisina viettelijöinä, jotka pitävät katsojan mielen kahlittuna omissa hyppysissään. Ohjaaja pyrkiikin herättelemään katsojan mielen kieroutuneet ajatukset pinnalle käsittelemään aihetta psykologisesta näkökulmasta katsottuna ja onnistuukin saamaan uteliaista silmäpareista poikkeuksellisen tiukan otteen.

Helvetillisen tuskan lähettiläitä, eli kenobiitteja, emme elokuvassa kovin paljoa näekään, vaikka he pelaavatkin oman tärkeän roolinsa kokonaisuudessa mytologisesta näkökulmasta katsottuna. Mikä hienointa, elokuva rakentaa nousujohteisesti jännitystä päästääkseen sen viimeisen kolmanneksen aikana irti kahleistaan. Sen aikana kenobiitit ovat vauhdissa ja heidän pysäyttäminen vaikuttaa lähes mahdottomalta ajatukselta. Toinen toistaan iljettävämmät olennot ja hirvitykset valtaavat näytön, kun taloonsa loukkuun joutuneet ihmiset joutuvat taistelemaan omasta selviytymisestään.

Hellraiser on sairaalloinen elokuva suoraan helvetistä, joka kiehtoo omaperäisellä mytologiallaan ja viihdyttää jollain häiritsevällä tavalla sadistisella olemuksellaan. Vaikka elokuva ei täydellinen missään nimessä olekaan, onnistuu se pitämään katsojansa otteessaan vakuuttavalla tavalla alusta loppuun asti. Verisen graafista body horroria ja erikoislaatuisia seksuaalisia viettejä sisällään pitävä teos ei todellakaan tule sopimaan jokaiselle katsojalle ja ihan itsestäänselvistä syistä myös. Vaikka elokuva erottuukin enemmän visuaalisesta olemuksestaan, tarjoaa se tarinakin kautta paljon kiehtovia psykologisia teemoja, joiden äärelle katsoja jää pohdiskelemaan hirvittävien kauhujen loputtua.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.10.2021

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com