Paranormal Activity 4 (2012) - arvostelu

 

Ohjaus: Henry Joost, Ariel Schulman

Pääosissa: Kathryn Newton, Matt Shively, Aiden Lovekamp, Brady Allen,

Stephen Dunham, Alexondra Lee, Katie Featherston
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 28 minuuttia

 

Matkamme jatkuu Paranormal Activity -elokuvasarjan neljänteen osaan, jonka ovat ohjanneet Netflixin Project Power -elokuvasta tutut Henry Joost ja Ariel Schulman. Kaksikko vastasi myös elokuvasarjan kolmannesta osasta, joka oli keskitasoisuudestaan huolimatta parannus ensimmäisestä jatko-osasta. Paranormal Activity 4 toimii harvinaisesti ensimmäisen elokuvan ensimmäisenä varsinaisena jatko-osana, sillä edeltävät jatko-osat ovat keskittyneet alustamaan ensimmäisen elokuvan tapahtumia.

Viisi vuotta on kulunut siitä, kun Katie ja Kristin yksivuotias poika Hunter katoavat jäljettömiin. Viiden vuoden päästä tapahtumista Nelsonien perheen naapuriin muuttavat uudet asukkaat. Naapuriperheen äiti joutuu sairaalaan, minkä vuoksi Nelsonit päättävät ottaa perheen Robbie-pojan toistaiseksi hoitoonsa. Pian perhe alkaa kuitenkin huomaamaan talossaan tapahtuvan kummia, kun Wyatt-pojasta alkaa löytymään hyvin epämääräisiä kuhmuja. Kun ne alkavat vakiintumaan jatkuviksi sattumiksi, päättää Nelsonien perheen teinityttö Alex selvittää asiaa astetta syvemmälle.

Paranormal Activity -elokuvasarja on ensimmäisen kolmen osansa aikana kulkenut hyvin riskialttiisti aikajanallaan takaperin. Kuten mainitsin edellisenkin osan arvostelussani, sillä tavalla on vaikeampaa keksiä mitään uutta ja ennalta-arvaamatonta konseptin ylläpitämiseksi, mutta jollain tasolla Paranormal Activity 3 -elokuva kuitenkin onnistui siinä. Nyt alkavat kuitenkin uudet kujeet, kun keskittyminen kääntyy menneisyydestä tulevaisuuteen viiden vuoden päähän ensimmäisen elokuvan häiritsevistä tapahtumista.

 

Elokuvasarja on alusta asti pyrkinyt pinnallisuudestaan huolimatta luomaan yhtenevän aikajatkumon, joka tutkisi yliluonnollisten tapahtumien historiaa ja sen takana lymyilevää pahuutta. Tällä kertaa jatkamme aikajanalla eteenpäin 2010-vuosikymmenelle, jolloin älypuhelimet ja tietokoneet ovat jo osa normaalia elämää. Kehittynyt teknologia antaa elokuvalle paljon mahdollisuuksia kehitellä ideoitaan ja tutkia konseptia yhä syvemmälle. Ohjaajiksi palanneet Henry Joost ja Ariel Schulman ovat onnekseen tämän sisäistäneet, sillä alkuperäisellä lähestymistavalla ei olisi konseptista saatu enää mitään uutta tai mielenkiintoista irti.

 

Onnistuuko neljäs Paranormal Activity -elokuva kuitenkaan uudesta lähestymistavastaan huolimatta pitämään myös tarinansa tarpeeksi tuoreena ja mielenkiintoisena vai alkaako elokuvasarja hiipumaan laskusuhdanteisesti kohti tuomiotaan? Sanotaanko nyt vaikka sillä tavalla, että osittain se onnistuu pitämään ideansa kiehtovan kutkuttavina ja osittain elokuva nojaa edelleenkiin liikaa tuttuihin ratkaisuihin. Asetelmahan on jokaisessa elokuvassa kutakuinkin sama. Seuraamme jonkin sortin perheen arkea, joka alkaa kokemaan yliluonnollisuuksia talossaan.

 

Vaikka syyt eivät alkuun olisikaan kovin selkeitä, selvä yhteys ensimmäisen elokuvan uhriin Katie Featherstonin esittämään Katieen ovat aina eittämättäkin vireillä. Valitettavasti tämäkin elokuva nojaa siihen jonkin verran, vaikka alustus itsessään olisikin vihjannut erilaista järjestystä. Nyt kun kyseessä on uusi perhe ja uudet naapurit, mahdollisuus kasvattaa mytologiaa laajemmalle skaalalle on massiivinen. Jossain määrin siihenkin elokuva panostaa, sillä lopulliset ratkaisut antavat osviittaa sille, että tapahtumat leviävät kuvaannollisesti kuin viruksen lailla.

 

Tarinaa en lähde enempää valitettavasti availemaan, sillä muuten mentäisiin jo suorien paljastusten puolelle. Mitä elokuvasta voisin kuitenkin mainita on tietyt ideat ja toteutustavat, jotka enemmän tai vähemmän joko muistuttavat tai kehittävät aiempia osia entisestään. Elokuvan sijoittuminen 2010-luvulle on kieltämättä hyvin oiva ratkaisu, joka antaa tekijätiimille työkaluja kehittää konseptia astetta pidemmälle. Vaikka kuvaamiselle järkevää syytä emme koskaan elokuvan aikana saakaan selville, tuntuvat ainakin kuvaukseen soveltuvat työkalut käyvän moiteettomasti järkeen aikajanaan peilatessa.

 

Elokuvassa käytetäänkin kiehtovasti teknologiaa hyväksi jännityksen luomiseksi. Kannettavat tietokoneet ja älypuhelimet kantavat mukanaan kameraa, joiden avulla hahmot operoivat tarinan aikana. Seuraamme elokuvassa, kuinka tilanne lähtee nopeasti eskaloitumaan merkillisille teille yliluonnollisten tapahtumien yltyessä kestämättömiksi. Ei ainoastaan, että elokuvasarjalle tavanomaiseen tapaan ovet avautuvat ja sulkeutuvat itsestään, tavarat liikkuvat selittämättömästi ja kirjat putoilevat hyllyiltä, mutta muutamia uusiakin ideoita pyritään tuomaan elokuvaan katsojan selkäpiitä riipaisevan olotilan korostamiseksi.

 

Rakenteellisesti elokuvasta ei kannata odottaa mitään hahmojen syvällisyyttä korostavaa juhlaa. Kauhun genrelle omaiset pinnalliset ratkaisut nimittäin estävät sen täysin. Vaikka elokuvassa yritetäänkin hieman pohjustaa käsiteltäviä hahmoja ja seurata heidän suht uskottavaa arkea, jäävät he elokuvassa odotetustikin hyvin hennoiksi ja pinnalliksi tapauksiksi. Emme pysty investoitumaan elokuvaan muuten kuin alkeellisella tasolla, minkä vuoksi kaikki näytöllä tapahtuva jää vähän vaisuksi. Emme välitä myöskään hahmojen kohtaloista, jotka ovat idean tasolla kyllä rankkoja.

 

Paranormal Activity 4 -elokuva on muutamaa painostavaa kohtausta luukuunottamatta hyvinkin keskinkertainen elokuva, joka nojaa liikaa ennalta-arvattavaan materiaaliinsa. Se onnistuu kyllä osittain hyödyntämään kehittynyttä teknologiaansa muuttaakseen visuaalisen esillepanon astetta samaistuttavammaksi, mutta materiaalin nojatessa liikaa jo tuttuihin ratkaisuihin, valuu senkin toteutustavan potentiaali osittain hukkaan. Elokuvan loppukohtaus on kuitenkin katsastamisen arvoinen ja se, jos mikä, jää kyllä elokuvasta vahvimmin mielen perukoille lojumaan.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com