Paranormal Activity: Merkityt | Paranormal Activity: The Marked Ones (2014) - arvostelu

 

Ohjaus: Christopher Landon

Pääosissa: Andrew Jacobs, Jorge Diaz, Gabrielle Walsh,

Gloria Sandoval, Renee Victor, Noemi Gonzalez, David Saucedo,

Richard Cabral, Carlos Pratts, Juan Vasquez, Molly Ephraim
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 24 minuuttia

 

Etenemme Paranormal Activity -elokuvasarjassa eteenpäin, kun vuoroon asettuu vuonna 2014 ensi-iltansa saanut viides osa - Paranormal Activity: Merkityt. Elokuvan ohjauksesta vastaa parin viime vuoden aikana tarjottimelle vakuuttavasti noussut yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Christopher Landon. Mies tunnetaan enemmänkin aiempien Paranormal Activity -jatko-osien käsikirjoittajana ja tuottajana kuin mistään muusta, mutta viidennen osan tapauksessa hän sai ainutkertaisen mahdollisuuden myös ohjata sellaisen. Itselleni miehen filmografia on tullut tutuksi vasta viimeisen kahden vuoden aikana, jolloin hän on onnistunut ohjaamaan muutaman yllättävänkin toimivan komediapainoitteisen kauhuelokuvan.

 

Esimerkiksi Happy Death Day- ja Freaky-elokuvat olivat suurimmaksi osaksi positiivisia yllätyksiä minulle. Nyt oli kuitenkin aika suuntaa katseet herran aiempaan tuotantoon ja tarkemmin viidennen Paranormal Activity -elokuvan äärelle. Odotukseni tuotosta kohtaan olivat käytännössä olemattomat, mutta annoin myös tilaa mahdolliselle jossittelulle, jos se sattuisikin yllättämään positiivisesti. Tuoko Paranormal Activity: Merkityt -elokuva jotain uutta ja kiehtovaa jo turhankin kulutettuun konseptiin vai oliko kaikki tarpeellinen materiaali jo nähty ensimmäisten neljän elokuvan aikana?

 

Seitsemäntoistavuotias Jesse Arista viettää kesälomaansa rennoissa tunnelmissa ystäviensä Hector Estrellan ja Marisol Vargasin kanssa, kunnes hän alkaa tutkimaan tarkemmin naapuriasunnosta kumpuavia pelottavia ääniä. Lähtiessään kameroineen selvittämään äänten alkuperää hän kohtaa ikivanhan pahuuden, joka ei luovuta ennen kuin on ottanut haltuunsa tämän sielun. Yksi yliluonnollinen löydös johtaa toiseen ja kohta tilanne alkaakin lähtemään radikaalisti käsistä. Onko miehenalulla mitään mahdollisuuksia selvitä sotkusta vai alkavatko hänen päivänsä olla luetut?

 

Paranormal Activity: Merkityt -elokuva sijoittuu vuoteen 2012 Californian Oxnardiin, jossa Andrew Jacobsin esittämä Jesse on juuri valmistunut koulustaan. Nyt kun kesäloma on valmiina alkamaan, päättää teini juhlistaa valmistumistaan ostamalla itselleen teräväpiirtokameran ja viettäen aikaansa parhaimpien ystäviensä kanssa. Poika alkaa dokumentoimaan arkielämäänsä ja huomaakin pian sen johtavan yliluonnollisten tapahtumien ytimeen. Jesse asuu yhdessä perheensä kanssa pienessä kotoisassa asuntokompleksissa, jonka piha on täynnä samanhenkisiä ihmisiä.

 

Arista-perheen alapuolella asuu kuitenkin hyvin mysteerinen nainen, Gloria Sandovalin esittämä Ana Sanchez, jota huhuillaan jonkin sortin noidaksi. Hänen asuntonsa on peitetty sanomalehdillä ja aika ajoin sieltä kuuluu hyvin epämääräisiä, sekä pelottavia ääniä. Saatuaan kameran kouraansa, päättää Jesse ystävineen, Jorge Diazin esittämän Hectorin ja Gabrielle Walshin esittämän Marisolin kanssa tutkia asiaa pintaa syvemmälle, kunnes he huomaavat kaivaneensa liian syvälle suoraan pahuuden kitaan. Mitä kaikkea he saavatkaan tietää naapurin naisesta ja mihin tämä vaarallinen tieto heidät lopulta johtaakaan?

 

Paranormal Activity: Merkityt -elokuva ottaa astetta jyrkemmän käännöksen konseptinsa puolesta. Vaikka elokuva onkin osa Paranormal Activity -elokuvasarjaa, tuntuu se eniten irralliselta muihin jatko-osiin verrattuna. Tässä ratkaisussa on toki sekä hyviä, että huonoja puolia. Hyvänä puolena toimii kaivattu tapahtumapaikan radikaalinen muutos, mikä alkoi myöhempien jatko-osien myötä hieman tökkimään yksitoikkoisuudellaan. Lähestymistapaa tosin kompensoi liiallinen irrallisuus muusta elokuvasarjasta, mikä etenkin jälkeenpäin jäi hiukan kaivelemaan mieltä.

 

Kyseinen elokuva nimittäin toimisi mainiosti osana omaa sivullista Paranormal Activity -elokuvasarjaa, joka olisi kaukaisella tavalla kytköksessä aiempiin osiin. Tämä olisi esimerkiksi oiva tapa esitellä uusi sivullinen antologinen elokuvasarja, joka käsittelisi Paranormal Activity -tapahtumia ympäri maailmaa globalisoiden konseptia entisestään, mutta jostain syystä elokuva päätettiin pitää osana alkuperäistä visiota erilaisuudestaan huolimatta. Arvostan toki uutta suuntausta ja yritystä keksiä jotain uutta jo väsähtäneeseen konseptiin, mutta sen toteutusta olisi voinut miettiä ehkä hiukan pidempään.

 

Elokuvan ensimmäinen kolmannes muistuttaa materiaaliltaan kuin mitä tahansa aiempaakin Paranormal Activity -elokuvaa. Alustus pohjustaa tuoreelta tuntuvan ympäristön ja uudet hahmot tarpeeksi avaavasti, jotta se nappaisi katsojasta jonkin sortin alkeellisen otteen. Seuraamme videoblogin tapaan, kuinka teinit viettävät kesälomaansa juhlien, pelleillen ja erilaisiin ongelmiin joutuen. Toisen kolmanneksen alkaessa elokuva muuttuu kuitenkin hetkeksi ja vain hetkeksi joksikin aivan muuksi. Tunnumme noin kymmenen minuutin ajan seuraavan, jonkin sortin yliluonnollisen ihmisen eloonheräämistä epätavanomaisemman montaasikohtauksen muodossa.

 

Tämän jälkeen elokuva päättääkin tehdä jyrkän täyskäännöksen takaisin yliluonnollisen kauhun suuntaan. Kyseinen lisäys tuntui hetkellisesti mielenkiintoiselta idealta, mutta se veti minut täysin pois tunnelman otteesta keveydellään, minkä vuoksi jäinkin ihmettelemään erikoista lisäystä. Ottaen huomioon, ettei kyseisen kymmenminuuttisen tapahtumat mitään arvokasta tietoa katsojalle tarjonnut, oli merkillistä huomata, että sille annettiin noinkin tärkeä rooli kesken elokuvan. Ohjaajalla Christopher Landonilla on paljon mahtipontisia ja mielenkiintoisia ideoita, jotka kieltämättä herättävät aivan uudenlaisia kysymyksiä elokuvasarjan mytologiasta.

 

Toteutus kuitenkin kompastelee ikävästi omiin jalkoihinsa, sillä nämä ideat tuntuvat enemmän hetkellisiltä päähänpistoksilta kuin suunnitelluilta ja harkituilta ratkaisuilta. Vaikka aluksi katsojien näkökulmasta katsottuna ideat kiehtoisivatkin, elokuva ei oikein onnistu vastaamaan potentiaaliinsa materiaalinsa puolesta. Riivauksien merkkauksista suuriin noitalegiooniin elokuvasarjan viides osa pyrkii tuomaan jotain massiivista ja käänteentekevää konseptin kehittämiseksi, mutta toinen toistaan ristiriitaisemmat kytkökset alkavat kuitenkin viemään konseptia enemmän naurettavan humoristiselle puolelle kuin pelottavalle.

 

Paranormal Activity: Merkityt lähtee täysin laukalle ylilyövien ideoidensa kanssa, vaikka aluksi se lupaavalta vaikuttaisikin. Vaikka elokuva tarjoaakin pari kutkuttavaa kohtausta, kääntyy materiaali enemmän tahattoman koomiseksi kuin todelliseksi kauhisteluksi, minkä vuoksi sen pelottavuus katoaa täysin viimeistään toisen kolmanneksen aikana. Elokuva ajaa asiansa halpana ja mitäänsanomattomana kauhistuksena, mutta mitään tavallisesta poikkeavaa emme katsojina saa siitä valitettavasti irti.

 

Vaikka elokuvassa onkin potentiaalia, sortuu se liikaa lennosta keksittyihin ratkaisuihin, jotka syövät sitä ikävällä tavalla sisältäpäin. Se tarjoaa varmasti nuoremmille katsojille paljon painostavia hetkiä, mutta kokeneemman kauhun suurkuluttajan näkökulmasta katsottuna jää Paranormal Activity: Merkityt turhankin vaisuksi räpellykseksi, joka lupaavuudestaan huolimatta kaatuu lopulta naamalleen. Ensimmäisen elokuvan yhteydestä tosin pidin jonkin verran, sillä se avasi hiukan tuon elokuvan loppua ja mitä sinä kriittisenä viimeisenä yönä lopulta tapahtui kameran ulottumattomissa.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 17.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com