Pelkoa ei voi paeta | Tenebre (1982) - arvostelu

 

Ohjaus: Dario Argento

Pääosissa: Anthony Franciosa, John Saxon, Daria Nicolodi,

Giuliano Gemma, Mirella D'Angelo, John Steiner, Veronica Lario,

Christian Borromeo, Lara Wendel, Ania Pieroni, Carola Stagnaro
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 41 minuuttia

 

Vaikuttavasta Suspiria - tappavat huokaukset-elokuvasta vastannut italialainen Dario Argento on giallokauhun ikonisimpiin nimiin kuuluva elokuvaohjaaja, joka on onnistunut nousemaan tunnetuimpien tekijöiden joukkoon omaperäisen tyylinsä johdosta. Tällä kertaa onkin aika ottaa käsittelyyn Pelkoa ei voi paeta -elokuva, alkuperäiseltä nimeltään Tenebre, joka kuuluu kuuleman mukaan Suspirian tavoin herran filmografian parhaimmistoon. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat suhteellisen korkeat, minkä vuoksi toivoinkin sen vakuuttavan minut ohjaajan lahjakkuudesta.

 

Yhdysvaltalainen väkivaltaisten kauhukirjojen kirjoittaja Peter Neal matkustaa Roomaan, Italiaan osallistumaan uutuuskirjansa tärkeimpiin lehdistötapahtumiin. Haastattelujen ja tv-ohjelmien kiireissä roikkuva mies joutuu yllättäen vaanivan sarjamurhaajan silmätikuksi. Suositussa asemassaan kirjailija joutuu jatkuvasti katsomaan olkansa yli vaaran piinatessa kulman takana, mutta murhaaja päättää odottaa kärsivällisesti sopivaa hetkeä iskeä. Minkälaisiin häiritseviin paljastuksiin tämä painostava kissa-hiiri -leikki lopulta päättyy?

 

Seuraamme elokuvassa Anthony Franciosan esittämää Peter Nealiä, joka on noussut nopeasti fiktiivisen kirjallisuuden huipulle kauhukirjojensa maailmanlaajuisen menestyksen myötä. Mies on täsmällinen, huoleton ja kovasti uurastava tapaus, joka rakastaa työtään suunnattomasti. Kahden viimeisen vuoden aikana Peter onkin onnistunut kirjoittamaan ja julkaisemaan yhteensä viisi kirjaa, joista viimeinen - Tenebre, on jakanut mielipiteitä kriitikoiden keskuudessa. Toimittajat pistävätkin miehen ahtaalle vaativilla kysymyksillään, joiden kanssa tämä ei ole aiemmin joutunut painimaan.

 

Vierailunsa aikana Peter joutuu hyvin erikoislaatuisten tapahtumien keskelle, kun mies saa tietää omaperäisestä sarjamurhaajasta, joka on iskenyt näyttävällä tavalla korttelin päässä. Ania Pieronin esittämä nuori näpistelijä Elsa Manni on löydetty asunnostaan kurkku viillettynä notkumassa verensä keskeltä, eikä yhtä häiritsevää näkyä ole aiemmin kuuleman mukaan vielä nähty kaupungissa, mikä herättääkin virkavallan kiinnostuksen. Järkyttyneenä kuulemastaan Peter päättää auttaa Giuliano Gemman esittämää etsivää Giermania selvittämään sarjamurhaajan identiteettiä.

 

Elokuvan tarina on yksinkertaisesta asetelmastaan huolimatta varsin mielenkiintoinen tapaus perimmiltään. Se etenee nopeatempoisella otteella kohtauksesta kohtaukseen, eikä jää ihmettelemään turhaan toissijaisia yksityiskohtia viedessään tarinaansa eteenpäin. Vaikka elokuva keskittyykin suurimmaksi osaksi vain olennaisiin yksityiskohtiin, on siitä nostettavissa paljon pinnan alta paljastuvia seikkoja, jotka avaavat sekä hahmoja, että heidän motiiveitaan vakuuttavasti auki. Vaikka kaikki käsiteltävät hahmot eivät välttämättä saakaan syvällistä rakennusvaihetta osakseen, ajavat he mainiosti asiansa tarinaa tukevina tahoina.

 

Elokuvan antagonisti on vulgaari ja poikkeuksellisen pakkomielteinen luonteeltaan. Hänellä on häiritseviä fiksaatioita ja haluja, joita hän yrittää täyttää armottomilla veriteoillaan. Murhaaja piinaa ihailemaansa kirjailijaa ja yrittää saada tämän hyväksynnän käyttäessään rikoksissaan Tenebre-kirjassa esiin nostettuja yksityiskohtia. Hän on efektiivinen, hyytävä ja häiritsevä tekojensa valossa, eikä jätä jälkeensä juuri ollenkaan todisteita, mikä vain nostattaa elokuvan tarjoamaa jännitystä entisestään. Hänet on kuitenkin pysäytettävä mahdollisimman nopeasti ennen kuin kirjailija saa oman osansa kirjoituksistaan.

 

Mikä erottaa Tenebren muista kauhupainoitteisista jännityselokuvista on sen poikkeuksellisen omaperäinen audiovisuaalinen toteutustapa, johon ohjaaja Dario Argento on vaikuttavalla tavalla erikoistunut. Elokuvan tunnelma osaa olla paikoitellen hyytävän painostava, vaikka sitä kontrolloikin suurimman osan ajasta vangitseva mysteeri murhien takana. Visuaalisesti tuotos ei ihan Suspirian kokeilunhaluiseen luonteeseen yllä toteutuksellaan, mutta se tarjoaa siitäkin huolimatta hyvin uniikkeja ratkaisuja, jotka korostavat tunnelman kaoottisuutta ja piinaavaa jännitystä.

 

Kamera-ajot ovat monipuolisia ja ajoittain painostavan efektiivisiä toteutukseltaan. Seuraamme tapahtumia monesti tavanomaisemman kuvaustyylin lisäksi myös ensimmäisen persoonan vinkkelistä - murhaajan näkökulmasta katsottuna, mikä tuo tunnelmaan aivan omanlaista lisämaustetta. Musiikista vastaa jälleen kerran Goblin-yhtyeen jäsenet, jotka vastasivat myös Suspirian ikonisista sävellyksistä. Vaikka siihen tasoon onkin lähes mahdotonta yltää, onnistuvat Claudio Simonetti kollegoineen tarjoamaan mukaansatempaavan äänimaailman, joka luo eittämättä hyvin vangitsevan ja turvattoman ilmapiirin elokuvaa varten.

 

Vaikka Tenebre onkin miellyttävää seurattavaa, on siinä yllättävän paljon tahattoman koomisia kohtauksia, jotka kieltämättä vetävät katsojan pois tunnelman imusta. Tätä esiintyy yleisimmin elokuvan ensimmäisen kolmanneksen aikana, mutta onneksemme se hälvenee unholaan, mitä pidemmälle tarinassa etenemme. Mysteeri syvenee syvenemistään ja elokuvan viimeinen kolmannes liikkuu lopulta ohjaajan mukavuusalueella, josta hän on tullutkin monille kauhun kannattajille tutuksi. Elokuvan tarjoama jännitys kulminoituu häiritsevällä tavalla kaoottiseen kliimaksiin, joka onnistuu yllättämään katsojan kuin katsojan graafisella visuaalisuudellaan ja toimivilla juonenkäänteillään.

 

Vaikka uskaltaisinkin väittää, että Suspiria on parempi siinä, mitä se yrittää tuoda konseptistaan näytölle katsojien vastaanotettavaksi, on Tenebre siitä huolimatta vakuuttava jännitysspektaakkeli. Elokuva tarjoaa monia kiehtovia ideoita ja ratkaisuja, joihin nykyään törmää paljon useammin, mutta joita 1980-luvulla ei edes harkittu elokuvanteossa. Pelkästään senkin takia teos erottuu puolekseen. Dario Argento on tunnettu omaperäisestä tyylistään ja lähestymistavastaan teoksiinsa, eikä Tenebre onneksi petä näitä suuria odotuksia.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.10.2021

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com