Scream (1996) - arvostelu

 

Ohjaus: Wes Craven

Pääosissa: Neve Campbell, Courteney Cox, David Arquette,

Skeet Ulrich, Matthew Lillard, Rose McGowan, Jamie Kennedy,

W. Earl Brown, Joseph Whipp, Drew Barrymore, Roger L. Jackson
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

 

"What's your favorite scary movie?"

 

Tällä kertaa uppoudumme yhteen 1990-luvun käänteentekevimmistä elokuvista, joka onnistui viemään kauhun genren aivan uudenlaiseen suuntaan. Yhdysvaltalaisen elokuvaohjaajan Wes Cravenin ohjaama Scream on vuonna 1996 ensi-iltansa saanut satiirinen kauhuelokuva, joka nosti esille tunnetuimpien slasher-elokuvien suurimmat viat ja kliseet kääntääkseen ne täysin päälaelleen. Elokuva nousi nopeasti kauhun kannattajien huulille, mikä tekikin siitä käytännössä heti kättelyssä kuuluisan kulttiteoksen.

 

Muistan, kuinka ensimmäisinä katselukertoina nuoremmalla iällä elokuva kiehtoi vain elokuvassa esiintyvän naamiotappajan Ghostfacen vuoksi, mutta viimeisimpien uusintakatselujen myötä olen löytänyt siitä paljon kiehtovia yksityiskohtia pohdittavakseni - sekä rakenteellisesta, että visuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Odotukseni uusintakatsastustani kohtaan olivat hyvin toiveikkaat, vaikka tiedostinkin samalla empiväni elokuvan rohkean lähestymistavan kanssa. Onnistuiko Scream vihdoin vakuuttamaan minut varteenotettavuudestaan?

 

Idyllisessä amerikkalaisessa pikkukaupungissa Woodsborossa murhataan raa'asti kaksi paikallista lukiolaista. Tapahtuman aiheuttama mediahuomio käynnistää nuorison huhumyllyt ja ilmapiiri kaupungissa tuntuu vaihtuneen astetta varovaisemmaksi. Murhaajan sanotaan pitävän yllään hyytävää naamiaisasua ja kädessään veistä, joiden avulla tämä saalistaa uhrinsa. Tappaja tuntuu olevan hullaantunut kauhuelokuviin ja käyttää niitä inspiraation lähteenä.

 

Sarjamurhaajaksi mielivä Ghostface alkaa ahdistella nuorta lukiolaistyttöä, Sidney Prescottia, jonka elämä on kääntynyt emotionaalisella tasolla todelliseen myrskyn silmään. Noin vuosi aiemmin samalla paikkakunnalla tytön äiti, Maureen, raiskattiin ja murhattiin brutaalisella tavalla. Tapahtuma on kummitellut edelleenkin Sidneyn takaraivossa, vaikka oletettu tekijä onkin jo passitettu lukkojen taakse. Onko uudella murhaajalla kuitenkin jotain tekemistä tytön äidin kanssa vai onko ajoitus vain jonkin sortin sattumaa? Kuka on pikkukaupunkia vaaniva naamiotappaja?

 

Elokuva alustaa asetelmansa poikkeuksellisen loistavalla avauskohtauksella, joka valmistelee katsojan vaikuttavalla tavalla tulevaa katselukokemusta varten. Huomaamme heti kättelyssä, ettei Scream olekaan mikään tavallinen kauhuelokuva, vaan se tuntuu lähestyvän konseptiaan parodiamaisella tavalla pilkaten kauhun genren ja etenkin slasher-elokuvien tavanomaisimpia ratkaisuja. En ole itse koskaan kovinkaan lämpimästi suhtaunut parodiapainoitteisiin elokuviin, minkä vuoksi yllätyinkin, kuinka poikkeuksellisen kekseliäs Scream perusteiltaan lopulta on.

 

Vaikka elokuva ei varsinaisesti puhdasta komediaa olekaan, onnistuu se esimerkiksi piikittelemään ikonisia Halloween- ja Perjantai 13. -elokuvasarjoja pitkin kestoaan satiirisella luonteellaan ja huvittavilla yksityiskohdillaan. Scream on kuin onkin poikkeuksellisen mukaansatempaava kokemus kaiken kaikkiaan. Elokuvan konsepti liikkuu vaikuttavalla tavalla kauhun genren metatasolla, josta ohjaajana toimiva Wes Craven ottaa kaiken ilon irti.

 

Ei ainoastaan, että mies leikittelee vahvasti jo kliseiksi muuttuneilla ratkaisuilla, mutta hän onnistuu kääntämään koko idean täysin päälaelleen luoden katsojalleen epävarman ja turvattoman olon. Tämän omaperäisen lähestymistavan vuoksi elokuva pitää katsojan jännityksessä arvailemassa tarinan tapahtumia eteenpäin, jotka tuntuvat jatkuvasti kääntyvän vasempaan. Vaikka Scream onkin itseironinen monella tapaa, on sen ennalta-arvaamattomuus ja ajoittain koomisuus hyvin miellyttävää seurattavaa.

 

Seuraamme elokuvassa Neve Campbellin esittämää Sidney Prescottia, hentoa ja kilttiä lukiolaistyttöä, jonka elämä on jo hetken aikaa pyörinyt traumaattisten ajatusten keskellä. Hänen äitinsä hirvittävän murhan jälkeen tyttö on pitkään jo ollut epävarma kaikesta ympärillä tapahtuvasta. Nyt kun tieto uudesta naamiomurhaajasta nousee pinnalle, joutuu Sidney epäilyttävästikin suolistajan uudeksi silmätikuksi. Tarina on huolellisesti rakennettu kokonaisuus ja ohjaaja onnistuu mainiosti pitämään pakkansa kasassa alusta loppuun asti hairahtumatta tieltään juuri ollenkaan elokuvan aikana.

 

Konseptinsa lailla tarina osaa olla hyvin moniulotteinen kokonaisuus, joka ei ainoastaan vangitse katsojaansa mukaansatempaavan mysteerin äärelle, mutta pistää meidät kuvaannollisesti mehulingon silpomaksi selvittäessämme naamiomurhaajan henkilöllisyyttä ja tämän salamyhkäisiä motiiveja. Elokuvan antagonistina toimii kauhun genren ikoniseen arvoon noussut Ghostface, joka on epämiellyttävän miellyttävä tapaus kaiken kaikkiaan. Hän tuo elokuvaan paljon lisäjännitystä ketterällä askelluksellaan ja vaanivalla luonteellaan.

 

Tämä naamiomurhaaja joutuu elokuvassa todellisen höykytyksen kohteeksi varomattoman ja harkitsemattoman lähestymistapansa vuoksi. Vaikka hän osaakin hyytävästi hiillostaa ja pelotella uhrejaan ennen murhaamisyritystään, on itse akti useimmiten astetta vaikeampaa toteuttaa. Naamiomurhaaja nimittäin joutuu elokuvan aikana uhriensa tapaan silmittömän väkivallan kohteeksi toimiensa keskellä ja uskaltaisin jopa väittää, ettei yksikään muu murhaaja ole kokenut yhtä paljon kuhmuja elokuvana aikana kuin Ghostface.

 

Scream on erinomainen kauhusatiiri, joka leikittelee konseptillaan hyvin omaperäisellä tavalla ja onnistuu myös toimimaan varteenotettavana kauhukokemuksena katsojalleen. Ei ainoastaan, että elokuvan mysteeri pysyy vahvasti mysteerinä ennen viimeistä juonenkäännettä, mutta elokuva onnistuu vaikuttavasti rakentamaan uskottavan maailman itseironisen konseptinsa ympärille. Vaikka klassikon asemaan lukeutuva Painajainen Elm Streetillä -elokuva onkin ohjaaja Wes Cravenin uran parhaimpia töitä, jättää 1990-luvulla ilmestynyt Scream sen selkeästi jalkoihinsa.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com