Ohjaus: Marc Webb
Pääosissa: Andrew Garfield, Emma Stone, Rhys Ifans, Denis Leary,
Sally Field,
Martin Sheen, Irrfan Khan, Campbell Scott, Embeth Davidtz,
Chris Zylka, C. Thomas Howell, Max Charles, Kari Coleman
Genre: Toiminta, Scifi
Genre: Toiminta, Scifi
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Sam Raimin nostalgisen Spider-Man -elokuvatrilogian jälkeen oli aika edetä ajassa eteenpäin 2010-luvun alkupuoliskolle, jolloin Sony Pictures lyöttäytyi Marvelin ja Columbia Pictures -tuotantoyhtiön kanssa yhteen tekemään uutta Hämähäkkimies-elokuvaa. The Amazing Spider-Man on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut supersankarielokuva, jonka ohjauksesta vastasi itselleni täysin tuntematon nimi - Marc Webb. Viisi vuotta oli ehtinyt kulua edellisestä Hämähäkkimies-elokuvasta ja kun neljättä osaa ei Sam Raimi saanut enää aikaiseksi, studio päätti kokeilla onneaan uudestaan erilaisella lähestymistavalla.
Hämähäkkimies on sarjakuvakustantamo Marvel Comicsin luoma
supersankarihahmo, joka on ymmärrettävästikin onnistunut löytämään
tiensä miljoonien ja miljoonien lasten sydämiin ympäri maailman
omalaatuisen, mutta inspiroivan kaksoiselämänsä vuoksi. Hahmo nimittäin
tuntuu kaikesta uskomattomuudestaan huolimatta sen verran inhimilliseltä
ja uskottavalta perimmiltään, että hänen koettelemuksiinsa ja
tavanomaisiin ongelmiinsa pystyy samaistumaan monella tapaa katsojan
näkökulmasta katsottuna. Nyt oli aika katsoa, että onnistuisiko tämä versio Hämähäkkimiehestä vakuuttamaan erilaisuudellaan vai olivatko muutokset liian vieraannuttavia luonteeltaan.
Midtownin tiedelukiossa opiskeleva Peter Parker on poikkeuksellisen älykäs teinipoika, joka menestyy loistavasti kouluprojekteissaan ja rakastaa rullalautailemista, sekä valokuvaamista. Vaikka nuori miehenalku onkin pidettävän näköinen kaveri, ajautuu hän turhan usein kiusaamistilanteisiin uhriksi. Hän on ihastunut opiskelutoveriinsa Gwen Stacyyn, joka alkaa ajan kanssa kiinnostumaan tästä jokseenkin epäsosiaalisesta teinistä. Elämä tuntuu ristiriitaisista yksityiskohdistaan huolimatta miellyttävän Peteriä, vaikka moni asia onkin pysynyt mysteerinä vuosien saatossa.
Eräänä päivänä Peter saa yllättäen tietää syyn siihen, miksi hänen vanhempansa joutuivat lähtemään karkumatkalle, kun tämä oli vielä pieni poika. Löytäessään isänsä vanhan laukun May-tätinsä ja Ben-setänsä kellarista, alkaa tämä tutkimaan sen sisältöä. Katoaminen nimittäin tapahtui sen verran kyseenalaisissa tunnelmissa, että poika päättää kaivaa lisätietoa asiasta. Vihjeet vievät Peterin Oscorp-yhtiön jäljille, jossa hänen isänsä entinen kollega tohtori Curt Connors on töissä. Paikan päällä Peteriä puree geenimuunneltu hämähäkki, joka antaa tälle poikkeuksellisia voimia. Käänteiden innoittamana tämä päättää ryhtyä New Yorkin ystävälliseksi naapurustosankariksi - Hämähäkkimieheksi.
The Amazing Spider-Man -elokuva on kiehtova tapaus perimmiltään. Muistan, kun katsoin sen ensimmäistä kertaa nuorempana miehenalkuna ja vaikka pidinkin Sam Raimin ohjaamia elokuvia tuolloinkin enemmän tai vähemmän parempina kokonaisuuksina, oli tässä uudelleenkuvitellussa versiossa paljon potentiaalia. Lähestymistapa The Amazing Spider-Man -elokuvaan on selkeästi omaperäisempi ja ''realistisempi'' edeltäviin tuotoksiin verrattuna. Vaikka idean puolesta se kiehtookin jollain tasolla, tuntuu teos hieman alisuorittavan toteutuksensa puolesta.
Sam Raimin visio erottui osakseen kevyehköllä tunnelmallaan ja sarjakuville tavanomaisella veikeydellään, kun taas Marc Webbin seittisankari asetetaan astetta realistisempaan asetelmaan keskelle likaiselta ja masentavalta tuntuvaa New Yorkia. Ohjaaja lähestyykin tarinaa kuin puhdasta draamaa konsanaan, vaikka pieniä fantastisia piirteitä se sisällään pitääkin siinä sivussa. Seuraamme elokuvan aikana, kuinka Peter päätyy selvittämään vanhempiensa mysteeristä katoamista ja törmääkin sen seurauksena astetta vaativampien koettelemusten äärelle.
On merkillistä, että Andrew Garfieldin esittämää Peter Parkerin hahmoa lähestytään tällä tavalla elokuvassa. Hahmo on tunnettu älykkyydestään, nörttimäisestä ulkonäöstään ja epäsuosiostaan nuorten - ja etenkin kiusaajien keskuudessa. Tässä elokuvassa hän on pitkä ja komeahko rullalautailijapoika, joka pitää kuvaamisesta. Häntä ei varsinaisesti kiusata koulussa, mutta kun hän esimerkiksi itse puuttuu kiusaamistilanteisiin, joutuu hän sen seurauksena odotetustikin itsekin uhriksi. Jos jotain tässä lähestymistavassa voi arvostaa, niin sen halua muuttaa näkemystä hahmosta astetta modernisemmaksi. Vaikka Peter onkin nörtti, ei hän vastaa enää sitä kliseistä arkkityyppiä ulkonäkönsä puolesta.
Ottaen huomioon, että elokuva pyrkii modernisoimaan konseptia muuttaakseen sen samaistuttavammaksi katsojan näkökulmasta katsottuna, onnistuu elokuva visualisoimaan sen asiansa ajavasti. Teknologia on myös hyvin suuressa osassa elokuvaa ja se näkyy materiaalista hyvin selkeällä tavalla. Kun edelliset Hämähäkkimies-elokuvat nojasivat Peterin DNA:n orgaaniseen ja jokseenkin yliluonnolliseen muutokseen, tässä elokuvassa hän tekee sen lisäksi itselleen myös omat seittikoneet, jotka vaikuttavat paljon realistisemmilta vaihtoehdoilta tieteen täyttämässä nykymaailmassa.
Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on ristiriitainen tapaus kaiken kaikkiaan. Siinä on nimittäin liian monta juonikuviota, jotka joko jäävät keskeneräisiksi tai pinnallisiksi kokonaisuuksiksi. Vaikka elokuvalla onkin teoriassa kaikki langat käsissään, jättää niiden pinnallinen käsittelytapa hyvin imelän jälkimaun suuhun. Monet yksityiskohdat jätetään ronskisti arvailujen varaan, eikä niillä aina tunnu olevan edes yhtenevää linjaa tai visiota, mikä puskisi niitä luontevasti tarinan sivussa eteenpäin. Tapahtumat pitävät sisällään paljon ylilyöviä sattumia, joita on väkisin väännetty mukaan tarinan edesviemisen helpottamiseksi.
Vaikka se onkin hieman ailahteleva sekä tarinallisesta, että tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna, ajaa se ihan menevästi asiansa kokonaisuutena. Elokuva ei pitkän kestonsa ja itseään hakevan luonteensa vuoksi ole aina kaikista mukaansatempaavaa seurattavaa, mutta siitä huolimatta se onnistuu ajoittain yllättämään miellyttävillä lisäyksillään ja ideoillaan. Vaikka elokuva onkin kontekstinsa puolesta ihan toimiva kokonaisuus, tuntuu siitä puuttuvan se tarvittava painoarvo, jonka avulla pystyisimme katsojina investoitumaan emotionaalisella tasolla.
Teknisesti elokuva osaa olla vaikuttavaa seurattavaa. Vaikka jotkut efektikokonaisuudet ovatkin paikoitellen vajaavaisia ja viimeistelemättömiä, onnistuvat tekijät tuomaan elokuvan fantastisemman puolen uskottavasti näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Peterin vastapuolena toimii Lisko, joka on kiehtova hahmo perimmiltään. Mikä eniten hänessä viehättää on se, että todistaessaan omaa ihmettään, päättää hän hullun tiedemiehen lailla jakaa lahjansa muiden kanssa. Vaikka motiivit ovatkin kyseenalaiset, ovat ne ymmärrettävät hänen tilanteessaan.
Peterin motiivit taas ovat kyseenalaiset ja kaikista vääristä syistä. Hänen debyyttiviikkonsa Hämähäkkimiehenä menee nimittäin metsästyksen merkeissä, jonka aikana hän yrittää kostaa häntä satuttaneelle osapuolelle. Vaikka siihen johtaneet tapahtumat ovatkin kieltämättä kivuliaat henkisestä näkökulmasta katsottuna, ei raivonpuuskainen ja kostonhaluinen luonne sovi Peterin hahmoon sitten alkuunkaan. Kuten edellisissäkin elokuvissa, tässäkin tuotoksessa painotetaan suuren voiman vastuuta, mutta seuraillessa Peterin alkukantaista metsästysretkeä, tulee hänestä mieleen enemmän suoraviivainen John Wick oikukkaalla luonteella kuin naapuruston ystävällinen Hämähäkkimies.
The Amazing Spider-Man on keskitasoinen elokuva, jolla olisi ollut kaikki mahdollisuudet olla astetta eheämpi ja varteenotettavampi kokonaisuus. Ylikuormitettu materiaali jää ikävällä tavalla pintapuoliseksi kokonaisuudeksi, vaikka paljon syvyyttä siinä yritetäänkin saavuttaa. Elokuva on pitkä ja jokseenkin aneeminen kokemus, joka onnistuu vain ajoittain väläyttelemään mielekkyydellään. Vaikka siinä onkin paljon pielessä, toimii se kiehtovana vaihtoehtoisena Hämähäkkimies-tarinana, joka tähtää korkealle ja jää vain vähän puolitiehen. Vaikka monet ovatkin varmasti kanssani eri mieltä, on mielestäni elokuvassa käytetty Hämähäkkimies-puku yksi parhaimmista hetkeen. Nyt onkin kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan kokonaisvaltaista tarinaa vietäisiin eteenpäin jatko-osan muodossa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.12.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti