Yksin kotona - Oma koti kullan kallis | Home Sweet Home Alone (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Dan Mazer

Pääosissa: Rob Delaney, Ellie Kemper, Archie Yates,

Aisling Bea, Kenan Thompson, Tim Simons, Ally Maki, Pete Holmes,

Chris Parnell, Andy Daly, Devin Ratray
Genre: Komedia, Perhe

Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Monen heikon jatko-osan jälkeen tuntui jo siltä, että Yksin kotona -elokuvasarja jätettäisiin vihdoin rauhaan, mutta mitäpä vielä. Disneyn entinen toimitusjohtaja Bob Iger ilmoitti nimittäin 2019 vuoden lopussa, että uusi osa olisi tekemässä tuloaan Disney+ -striimauspalveluun. Elokuvan tuotantoprosessia jouduttiin venyttämään ja sääntöjä kiristämään koronaviruspandemian aiheuttamien komplikaatioiden vuoksi, minkä seurauksena tuotos saatiin julkaisukuntoon vasta 2021 vuoden puolella.

Odotukseni Yksin kotona - Oma koti kullan kallis -elokuvaa kohtaan olivat aikalailla mitättömät. Se taas johtui siitä, etten oikein uskonut uuden osan tuovan mitään merkityksellistä tai tarpeellista elokuvasarjaan. Tuo ongelma on tosin ollut jo jonkun aikaa läsnä etenkin viimeisimpien jatko-osien muodossa, minkä vuoksi oli vaikeaa odottaa tältäkään elokuvalta mitään erikoista. Tässä sitä kuitenkin ollaan ja ihmetellään maailman menoa, kun vanhoja klassikkoelokuvia yritetään edelleenkin lypsätä kuiviin. Oliko se sen arvoista?

McKenzie-perheen vanhemmat Jeff ja Pam ajautuvat todellisen pähkinän äärelle, kun he joutuvat painimaan vaativien rahahuoliensa kanssa. Jeff löytää yllättäen komerostaan äitinsä antamat posliininuket ja huomaa sen harvinaisimman kappaleen puuttuvan joukosta. Syyllistä etsiessä hänen keskittymisensä suuntautuu naapurustossa asuvaan pieneen Max-poikaan, joka on jäänyt yksin kotiin viettämään joulua ikävien käänteiden seurauksena. Onko nukke vielä löydettävissä vai onko siitä taisteltava päätyyn asti?

Mitä tästä elokuvasta nyt voi rehellisesti edes sanoa? Yksin kotona - Oma koti kullan kallis on odotetustikin poikkeukellisen heikko tuotos, joka ei tunnu oikein missään vaiheessa tietävän, mitä konseptilla pitäisi vielä saada aikaan. Jo ensimmäisten minuuttien aikana voi elokuvan tuntea rämpivän silmiemme edessä ja pahasti. Se alustaa asetelmansa kuin takaa-ajettuna, minkä vuoksi emme välitä juuri kenestäkään tarinan lähtiessä pian eskaloitumisten teille.

Seuraamme elokuvan aikana kahta näkökulmaa, jotka risteävät poikkeuksellisesti jo heti alussa. Toinen näkökulma keskittyy Archie Yatesin esittämään Max Merceriin, joka valmistautuu lähtemään sukulaistensa kanssa lomamatkalle Tokioon jouluksi. Tämä ei oikein ideasta tykkää, vaan toivoo jäävänsä kyydistä vahingossa. Yllätys, yllätys - niinhän siinä lopulta käykin, kun hän herää tyhjästä talosta. Toinen näkökulma taas keskittyy Jeffiin ja Pamiin, jotka painivat taloudellisen ahdinkonsa kanssa.

He yrittävät myydä taloaan hyvään hintaan, mutta tarjoukset tuntuvat olevan tällä kertaa vähissä. Koska Jeff on työtön ja Pamin palkalla ei pitkälle pötkitä, on perheen otettava vaativat ratkaisut käyttöön. Eräänä päivänä Jeff löytää nettihuutokaupasta posliininukkeja, joiden hinta-arvot hivelevät pilviä. Hän muistaa äitinsä jättäneen hänelle perinnöksi muutamia vastaavanlaisia yksilöitä, joista yksi kuitenkin tuntuu puuttuvan. Tämä yksilö onkin keräilyharvinaisuus, jonka arvo rikkoo hurjat kaksisataatuhatta dollaria.

Juuri käsissään nukkea pidellyt Jeff alkaa pohtimaan sitä, että mihin hän olisi mahtanut sen vahingossa kadottaa. Kaivaessaan tietoa mielen perukoilta tulee hän siihen tulokseen, että asuntonäyttelyyn ohimennen tepastellut Max voisi olla syyllinen nuken äkilliseen katoamiseen. Epätoivolla motivoitunut metsästys on täten valmiina alkavaksi. Jeff kertoo Pamille asiasta ja he yhdessä päättävät lähteä varkaille anastamaan nukkeaan takaisin huostaansa, mutta vastassa on kuitenkin hyvin varustautunut poika, joka on valmis suojelemaan kotiaan.

Yksin kotona -elokuvasarjan konsepti on hyvin yksinkertainen perimmiltään, kun sitä lähtee analysoimaan pidemmälle. Ensimmäinen elokuva esitteli sen katsojilleen, toinen lähti muuttamaan muutamia yksityiskohtia mielenkiinnon ylläpitämiseksi ja loput kolme osaa alkoivat vain kopioimaan eri muodossa alkuperäistä visiota. Yksin kotona - Oma koti kullan kallis -elokuva sortuu jälkimmäiseen syntiin, minkä vuoksi on jo itsestään selvää, miten tarina tulisi etenemään alusta loppuun asti. Vaikka pidinkin elokuvan alustavasta asetelmasta, valuttaa varsinainen toteutus tämän pienenkin potentiaalin täysin hukkaan.

Tuotos yrittää niin kovasti tuoda konseptia nykyaikaan istuvammaksi ajankohtaisten trendien ja härpäkkeiden muodossa, mutta ideat ovat sen verran laiskoja, sekä ponnettomia, ettei niistä saa juuri mitään järkevää sisältöä irti. Tarina on paperilla paljon mielenkiintoisempi tapaus kuin miltä elokuva saa sen näyttämään, mikä on kyllä sääli huomata. Se ei nimittäin edes yritä käyttää aikaa siihen, että se hyödyntäisi konseptinsa tarjoamia elämänoppeja materiaaliinsa, vaan sortuu enemmänkin vain pelleilemiseen ja turhanpäiväiseen hullutteluun vailla mitään merkityksellistä taka-ajatusta.

Elokuvan alussa ironisesti mainitaan esimerkiksi se, että miksi klassikkoelokuvista tehdään nykyään niin paljon uusintafilmatisointeja, kun ne eivät kuitenkaan koskaan yllä alkuperäisten visioiden tasolle. Samaa ihmettelemme katsojinakin, sillä Yksin kotona - Oma koti kullan kallis ei tarjoa juuri mitään uutta tai kiehtovaa näytön toisella puolelle. Elokuva toimiikin täydellisenä esimerkkinä siitä, että miksi uusintafilmatisointeja ei välttämättä kannattaisi joidenkin konseptien tapauksessa koskaan edes harkita. Tämä tuntuu olevan yksi niistä tapauksista.

On erikoista huomata, että välitin elokuvassa enemmän antagonisteina toimivista McKenzie-perheen vanhemmista kuin päähahmona toimivasta Maxista. Normaalisti sitä tuntuisi olevan viattoman pojan puolella, mutta tämä poika onkin ihan eri maata. Max on nimittäin todella ärsyttävä ja jossain määrin jopa raivostuttava hahmo, jonka epäonnea oikein toivoi tarinan edetessä loppuhuipennusta kohti. Jeffin ja Pamin motiiveihin voi sentää uskotella jollain tasolla, mutta Max tuntuu perimmiltään vain psykopaatilta, joka haluaa nähdä maailman palavan edessään.

Yksin kotona - Oma koti kullan kallis on luokaton ja poikkeuksellisen myötähäpeällinen elokuva, jonka olemassaoloa voi vain ihmetellä. Ei ainoastaan, että tarina tuntuu ihan kuin se olisi kirjoitettu päivässä, mutta sen sisältö saa katsojan pudistamaan päätään epäuskosta. Tuotoksen huumori on ala-arvoista seurattavaa. En tiedä kenelle nämä vitsit on todellisuudessa tarkoitettu, sillä ne kolkuttelevat järkyttävyyden rajoja useasti elokuvan aikana, mutta sen voin varmuudella sanoa, ettei kovin monelle. En tiedä, mitä tästä voi enempää edes sanoa. Pisti nimittäin sen verran sanattomaksi...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.12.2021

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com