The Matrix Resurrections (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Lana Wachowski

Pääosissa: Keanu Reeves, Jessica Henwick, Yahya Abdul-Mateen II, Carrie-Anne Moss,

Jonathan Groff, Neil Patrick Harris, Toby Onwumere, Max Riemelt, Brian J. Smith,

Eréndira Ibarra, Priyanka Chopra Jonas, Lambert Wilson, Jada Pinkett Smith
Genre: Toiminta, Scifi

Kesto: 2 tuntia 28 minuuttia

''It’s so easy to forget how much noise the Matrix pumps into your head until you unplug. Something else makes the same kind of noise. Takes over every damn thing, just like the Matrix. War.''

 

2000-luvun taitteessa tapahtui hienoja asioita. Tutustuimme tuolloin ensimmäistä kertaa Matrix-maailmaan, joka onnistui muodostumaan yhtenäiseksi kokonaisuudeksi vuoteen 2003 mennessä. Veljeksinä tuolloin tunnetut Lana ja Lilly Wachowski päättivät kolmen elokuvan jälkeen jättävänsä elokuvasarjan rauhaan nauttimaan omista eläkepäivistään. Toki, Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiö päätti ajoittain tökkiä ampiaispesää uuden elokuvan muodossa, mutta sisarukset kieltäytyivät jatkuvasti tarjouksesta.

Jossain vaiheessa studio päätti ottaa kohtalon omiin käsiinsä ja pistää aluilleen itsenäisen yrityksen jatko-osan suhteen yhdysvaltalaisen käsikirjoittajan Zak Pennin kanssa. Eräänä päivänä Lana Wachowski sai uuden idean Matrix-elokuvaa varten ja sai studion kiinnostumaan siitä heti kättelyssä. Penn vaihdettiin alkuperäiseen tekijään ja suunnitteluvaihe oli valmis alkamaan. The Matrix Resurrections on ensimmäinen elokuvasarjan osa, jonka ohjauksesta vastaa vain ja ainoastaan toinen Wachowskeista. Lilly ei halunnut palata ohjauksen pariin, joten Lana otti ohjakset omiin käsiinsä.

Muistan sen hetken kuin eilisen, kun elokuva ilmoitettiin ensimmäistä kertaa lehdistölle maailmalla. Vastaanotto oli hyvin kaksijakoista ja hyvästä syystäkin. Vaikka alkuperäinen ohjaaja ja kahden olennaisimman päähahmon esittäjät palasivatkin takaisin uutta osaa varten, elokuvan tarpeellisuutta kyseenalaistettiin vahvasti ilmoituksen myötä. Minunkin odotukseni olivat hyvin varautuneet juuri tästä syystä, enkä uskonut sen olevan kovin hyvä idea alkuunkaan. Onnistuiko Lana kuitenkin yllättämään positiivisesti?

Thomas Anderson on tunnettu pelisuunnittelija ja -ohjelmoija, joka on onnistunut uransa aikana luomaan yhden kaikkien aikojen menestyksekkäimmistä videopelisarjoista - Matrixin. Luomuksensa takia mies potee jonkin sortin post-traumaattista stressihäiriötä, jonka vuoksi hän luulee itse eläneensä ja kokeneensa pelin sisäiset tapahtumat vuosia aiemmin. Visuaaliset illuusiot ja oireet alkavat pahenemaan, kun pääyhtiö Warner Bros. päättää puskea väkisin neljännen osan videopelisarjansa kirjastoon pelattavaksi. Kestääkö Thomasin kantti koville ottavaa konseptia?

The Matrix Resurrections on elokuva, jonka luultavasti joka ikinen Matrix-trilogian kannattaja olisi toivonut jäävän pelkäksi myytiksi ja perättömäksi huhuksi. Tässä sitä kuitenkin ollaan, joten katsotaan, mistä tuotoksessa on kyse. En tiedä missä sienissä Lana on ollut elokuvaa suunnitellessaan, mutta epäilen vahvasti, että kovin terveellisissä. Elokuva on nimittäin juuri sitä, mitä sen ei missään nimessä olisi pitänyt olla - ylilyövän itsetietoinen ja aiempia osia pilkkaava parodian tynkä. Ottaen huomioon, että odotukseni olivat hyvin matalat, yllätyin paljon siitä, että se silti onnistui järkyttämään minut tarpeettomuudellaan.

Elokuva muistuttaa pääpiirteittäin poikkeuksellisen paljon ensimmäistä The Matrix -elokuvaa, mutta tällä kertaa Lana Wachowski päättää ottaa konseptiin astetta erikoisemman lähestymistavan. Ei ainoastaan, että tuotos jatkuvasti muistuttaa katsojaa mestariteoksensa ikonisista kohtauksista, mutta se myös uudelleenkuvaa ja suoranaisesti jopa kopioi ensimmästä elokuvaa hävyttömällä tavalla. Se pitää aiempia osia pilkkanaan ja yrittää samalla pyyhkiä ne pelkkinä mielikuvituksen tuotteina pois olemassaolosta, mikä tekee automaattisesti aiemmin tapahtuneesta tarkoituksetonta ja perätöntä.

The Matrix Resurrections yrittää niin kovasti olla itsetietoinen ja -ironinen konseptinsa puolesta, mutta se kaikki välittyy kuitenkin näytön toiselle puolelle jossain määrin jopa myötähäpeällisenä hölynpölynä. Ohjaajan yliyritteliäät ideoinnit menevät enemmän turhanpäiväisen puolelle kuin johdonmukaisen, minkä vuoksi ne tuntuvatkin vain hajoittavan pätevän pohjan jalkojemme alta pois. Elokuva muistuttaakin enemmän teinikannattajan fanifiktiota elokuvasarjasta kuin pätevää jatko-osaa trilogialle.

 

Tilannehan muistuttaa kovasti American Horror Story -sarjan American Horror Stories -spin-off -sarjaa, jossa samaiset tekijät ylistävät alkuperäistä teostaan uuden pastissimaisen konseptin voimin vailla omaperäisyyttä tai sen suurempaa työpanosta. Tässä elokuvassa katsojaa halutaan muistuttaa ensimmäisestä elokuvasta joko kirjaimellisella lainauksella tai viittaavalla nyökkäyksellä. Ongelmana siinä on kuitenkin se, että se näyttää katsojalleen tasan tarkkaan sen, missä kaikessa ensimmäinen elokuva on onnistunut paremmin - ja vastaushan on ihan kaikessa.

Vaikka jotkut ideat kuulostavatkin teoriassa hyvin kiehtovilta ja lupaavilta, tuntuu kokonaisuus lopulta poikkeuksellisen turhalta yhdistelmältä. Ei ainoastaan, ettei elokuvalla ole omaa selkeää identiteettiä jota seurata, mutta sillä ei ole mitään muitakanaa päteviä yksityiskohtia, mitkä oikeuttaisivat sen olemassaolon tarpeellisuutta juuri millään osa-alueella. The Matrix Resurrections on vähiten Matrixia muistuttava elokuvasarjan osa, joka olisi kannattanut jättää suosiolla tekemättä. Ei ainoastaan, että se pilaa aiemmin rakennetun mytologian täysin, mutta se rikkoo konseptin sääntöjä välinpitämättömyydellään.

Elokuva onnistuu yllättäen nostattamaan arvostustani kahta aiempaa jatko-osaa kohtaan, jotka edes yrittivät avartaa maailmaa johdonmukaisempaan suuntaan ja viedä tarinaa eteenpäin suhteellisen loogisella näppituntumalla. Tämä elokuva huutaa tyhjänpäiväistä tarpeettomuutta ja sen näkee vahvasti itse materiaalista, joka ei ainoastaan petä inspiroimattomuudellaan, mutta ei tunnu myöskään pelaavan kovin tärkeää roolia konseptin uudistamisessakaan.

 

Käsikirjoitus on kuin alaluokkalaisen keksimää, dialogi ajoittain naurettavan häpeällistä seurattavaa, roolisuoritukset ovat ailahtelevan epätasaisia ja tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva vaikuttaa ajoittain yllättävän halvahkolta. The Matrix Resurrections on kokonaisuudessaan kuin hirveä uni paremmasta menneisyydestä, joka muuttuu nopeasti täydelliseksi painajaiseksi. Parhaiksi paloiksi jäivätkin vain studioiden logot alkuteksteistä ja sitä täydentävä eeppinen tunnusmusiikki.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.2.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com