CODA - Kahden maailman välissä | CODA (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Siân Héder

Pääosissa: Emilia Jones, Troy Kotsur, Daniel Durant,

Marlee Matlin, Eugenio Derbez, Ferdia Walsh-Peelo,

Amy Forsyth, John Fiore, Kevin Chapman
Genre: Draama, Komedia

Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

 

Tällä kertaa sukellamme harvinaiselta tuntuvan Apple TV+ -alkuperäistuotannon pariin, joka on herättänyt paljon keskustelua ympäri maailman viimeisten kuukausien aikana. Hienon The Tragedy of Macbeth -elokuvan jälkeen olin kiinnostunut näkemään, että mitä muuta nimekkään teknologiajätin hihasta mahdollisesti löytyisi vielä tarjottavaksi. CODA - Kahden maailman välissä on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut komediapainoitteinen draamaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa itselleni täysin tuntematon yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Siân Héder.

 

Nippelitietona on nostettava sellainen seikka esiin, että akronyymi ''coda'' tarkoittaa karkeasti suomennettuna ''kuurojen vanhempien lasta'', mitä tämä elokuva hyvin keskeisesti käsitteleekin. Teos on uusintafilmatisointi vuonna 2014 ensi-iltansa saaneesta ranskalaisesta La Famille Bélier -elokuvasta. Yllämainitusta elokuvasta en ole koskaan kuullutkaan, joten uudella versiolla oli kieltämättä hyvä etulyöntiasema mahdolliseen yllätykseen. Jätin markkinointimateriaalin väliin ja päätin lähteä katsomaan tuotosta tietämättä siitä juonikuvausta enempää. Onko elokuva massiivisen ylistyksensä todella ansainnut?

 

Massachusettsin osavaltiossa, Gloucester-nimisessä pikkukaupungissa asuva nuori Ruby Rossi on ainoa kuuleva jäsen omassa perheessään. Hän toimii tulkkina ja yhteyshenkilönä perheen vaativassa arkielämässä, joka on täynnä ymmärrettäviä komplikaatioita. Kalastusyritystä ylläpitävä perhe on paininut kauan taloudellisten ongelmiensa kanssa, eivätkä ne tunnu helpottuvan alkuunkaan sääntöjen ja lakien muuttuessa yhä tiukemmiksi. Rubyllä on kuitenkin merkittävä valinta edessään tulevaisuutensa kannalta: lähteekö hän tavoittelemaaan omaa unelmaansa vai jääkö hän pitämään yhtä perheensä kanssa?

 

CODA - Kahden maailman välissä on loistava elokuva monella tapaa. Se ottaa tärkeitä teemoja tarjottimelle ja tarjoaa ne näytön toiselle puolelle vaikuttavalla tavalla katsojiensa vastaanotettavaksi. Alusta asti elokuva tuntuu hyvin pienimuotoiselta ja keskittyneeltä kokonaisuudelta, joka alkaa ajan kanssa muovautumaan poikkeuksellisen mukaansatempaavaksi ja monimuotoiseksi sinemaattiseksi elämykseksi. Vaikka en ennakkoon ihan tähtiä odottanut taivaalta, onnistui ohjaaja Siân Héder niitä tarjoamaan siitä huolimatta.

 

Seuraamme elokuvassa Rossien nelihenkistä perhettä, johon kuuluvat ''codana'' syntynyt itsevarmuuden kanssa kamppaileva Emilia Jonesin esittämä Ruby, hulvattoman rento Troy Kotsurin esittämä isä Frank, määrätietoinen ja lempeä Marlee Matlinin esittämä äiti Jackie, sekä hömelöluonteinen ja kovaa urakoiva Daniel Durantin esittämä isoveli Leo. He pyörittävät yhteistä kalastusyritystä ja tienaavat elantonsa myymällä saaliit eteenpäin kaupungin omistamille jälleenmyyjille. Valitettavasti kalastajia poljetaan hinnoissa jatkuvasti, mikä on ajanut Rossit taloudellisen ahdingon porteille.

 

Samaan aikaan kun muut perheenjäsenet yrittävät pitää yritystä yllä, Ruby käy koulua ja haaveilee laulajan urasta. Valitettavasti tämä unelma tuntuu hyvin etäiseltä toiveajattelulta ottaen huomioon perheen epäreilun aseman kuulevien ihmisten ympäröivässä yhteiskunnassa. Teinin on elettävä kahta elämää auttaen perhettään kaikissa arjen askareissa ja rakentaen omaa tulevaisuuttaan pidemmälle. Vaikeuksista huolimatta Ruby päättää ilmoittautua koulun valinnaiselle kuorokurssille, joka osoittautuukin mahdollisen menestystarinan aloituspisteeksi.

 

Perheen yhteisten vaikeuksien lisäksi joutuu teini kamppailemaan päivittäin nuoren kasvavan aikuisen arkiongelmista. Hormonien jyllätessä tunteet käyvät ylikierroksilla monella tapaa. Samaan aikaan koulukiusaaminen ja itsevarmuuden puute varjostavat Rubyn elämää hyvin merkittävällä tavalla. Kuten mainitsin aiemmin, elokuva tarjoaa monia samaistuttavia teemoja, joiden taakse voi kuka tahansa asettua. Se korostaa vahvasti perheen merkitystä ja yhtenäisyyttä, joka käännetään vaativien vaikeuksien edessä esimerkillisesti hyödyksi.

 

On hienoa huomata, kuinka kommunikoiminen ja sen jatkuva luonne yhdistää perhettä entisestään antaen heille samalla oivan pelikentän ongelmien ratkaisemiselle. Vaikka erimielisyyksiä luonnollisesti syntyykin perheenjäsenten kesken, onnistuvat Rossit elämään hetkessä ja löytämään oikeat vastaukset heitä askarruttaviin kysymyksiin. Asetelma on siitä kiehtova perimmiltään, että se tasapainottelee kahden erilaisen maailman välillä, jonka siltana Ruby toimii. Tytär tiedostaa sen, että ilman häntä joutuu perhe ponnistelemaan kahta kauheammin, mutta samaan aikaan polkeminen paikallaan sulkee ovia edessä.

 

Elokuva on jopa yllättävän vaikuttavasti nidottu yhteen, vaikka monia lajityypille tavanomaisia kliseitä joudummekin todistamaan etenkin rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna. Nämä yksityiskohdat eivät kuitenkaan missään nimessä kokemusta pilaa, sillä niitä käytetään hyvin luontevalla ja järkevällä tavalla pitkin tarinaa. Investoidumme käsiteltäviin hahmoihin ja heidän uskottaviin koettelemuksiinsa poikkeuksellisen vaivattomasti, mikä pitää huolen siitä, että pystymme luomaan heihin merkityksellisiä henkisiä siteitä elokuvan edetessä. Näyttelijät tuovat hahmonsa näytölle hyvin uskottavalla tavalla, mikä tiukentaa siteitämme entisestään.

 

Moraaliset vastakkainasettelut osuvat mallikkaasti nappiin tarjoten samalla monia tärkeitä opetuksia katsojalle kuin katsojalle. Tunnelmallisesti CODA - Kahden maailman välissä yllättää muuntautuvalla ja monimuotoisella luonteellaan, joka elää jatkuvasti tilanteen eskaloituessa pidemmälle. Ei ainoastaan, että draama puree väkevästi sisimpään, mutta elokuva osaa olla hyvin miellyttävä ja hulvattoman hauska materiaalinsa puolesta. Siân Héder osaa myös upealla tavalla tasapainotella erilaisilla lajityypeillä ja pitää kokonaisuuden samaan aikaan yhtenäisenä sinfoniana, joka tempaa suurimmatkin skeptikot vaikuttavasti mukaansa.

 

CODA - Kahden maailman välissä on vaikuttava elokuva, joka sykkii sydäntä ja elämäniloa. Ei ainoastaan, että se kertoo upean tarinan, mutta sillä on paljon tärkeää sanottavaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta katsottuna. Suvaitsevaisuus, inhimillisyys, myötätunto ja rakkaus ovat piirteitä, joita jokaikinen meistä pitää sisällään koossa tai toisessa. Vaikka ihminen olisikin syntynyt erilaiseksi tai jonkun sortin vamman kanssa, ei se tee hänestä ala-arvoista tai epäinhimillistä - pikemminkin päinvastoin. Hän osaa arvostaa elämää enemmän ja ottaa siitä kaiken irti nostaen todellisia tunteita pinnalle muiden nähtäväksi, joten puhalletaanhan kaikki yhteen hiileen ja tehdään elämästämme miellyttävämpää?

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.3.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com