Morbius (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Daniel Espinosa

Pääosissa: Jared Leto, Matt Smith, Adria Arjona, 

Jared Harris, Tyrese Gibson, Al Madrigal, Zaris-Angel Hator,

Charlie Shotwell, Joseph Esson, Michael Keaton
Genre: Toiminta, Jännitys

Kesto: 1 tunti 44 minuuttia

Vuonna 2018 Sony Pictures -tuotantoyhtiö aloitti oman Hämähäkkimies-maailmaan sijoittuvan elokuvasarjan, jonka olisi tarkoitus tuoda suosittuja ja valkokankailla ennennäkemättömiä hahmoja. Heidän täytyi ensin herättää Marvel-kannattajien kiinnostus suositulla Venom-hahmolla, jota he pääsivätkin lypsämään jo kahden keskinkertaisen elokuvan verran. Nyt oli aika kuitenkin avartaa maailmaa entisestään Morbius-elokuvalla, joka perustuu Marvel-sarjakuvakustantamon samannimiseen hahmoon.

Sony's Spider-Man Universen kolmannesta elokuvasta vastaa ruotsalainen ohjaaja Daniel Espinosa, joka on tullut minulle tutuksi vuonna 2017 ilmestyneestä Life-elokuvasta. Morbius joutui monen muunkin elokuvan tapaan koronaviruspandemian uhriksi. Ensi-iltaa siirrettiin monta vuotta eteenpäin myös suunnitelmien muuttuessa jatkuvasti lennosta. Odotukset elokuvaa kohtaan olivat ristiriitaiset. Vaikka markkinointimateriaali näyttikin jo kättelyssä hieman viimeistelemättömältä, annoin elokuvalle mahdollisuuden yllätykseen. Pelastaako Morbius Sonyn elokuvauniversumin ikuiselta kadotukselta?

Michael Morbius on kiivaasti etsinyt parannuskeinoa harvinaiseen verisairauteensa, joka on vaikuttanut hänen kehoonsa motorisella tasolla lapsesta asti. Lääketieteelle koko elämänsä omistanut mies pääsee vihdoin läpimurron eteen tutkimuksissaan ja päättää kokeilla onnistuneiden eläintestausten jälkeen arvaamatonta seerumia itseensä. Vaikka koe onnistuukin ja Michaelin keho pysyykin vakaassa tilassa, tulee sen mukana vaarallinen sivuoire, joka muuttaa hänet aika ajoin verenhimoiseksi pedoksi. Onnistuuko mies kontrolloimaan voimiaan tarpeeksi elääkseen tavallista elämää vai ajautuuko hän haluamattaan ongelmiin?

Sony Pictures -tuotantoyhtiön oma Hämähäkkimies-universumi on alkanut muutaman viimeisen vuoden aikana muodostumaan ja vaikka laatu onkin ollut hieman kateissa, on elokuvissa aina ollut tilkka käyttämätöntä potentiaalia odottamassa purkautumistaan. Sanotaanko nyt näin, että vaikka asia onkin ollut näin jo alusta asti, ei tunnu Sony saavan kiehtovista hahmoistaan edelleenkään mitään järkevää irti. Morbius on kuin onkin hukattu mahdollisuus, joka jatkaa keskinkertaisen elokuvauniversumin ahdinkoa entisestään. Tämä on sääli nähdä, sillä käsiteltävät hahmot ovat hyvin kiehtovia itsessään.

Seuraamme elokuvassa Jared Leton esittämää biokemistiä, Michael Morbiusta, joka on elänyt vilkasta elämäänsä fyysisten rajoitustensa sisällä lapsuudestaan asti. Vaikka mies joutuukin käyttämään apuvälineitä liikkumiseen ja työskentelemiseen, omaa hän neron aivot, jotka ovat vieneet hänet lääketieteessä hyvin pitkälle. Nobel-palkinnonkin toimivan keinoveren keksimisestä ja luomisesta saanut Michael pyhittää aikansa oman sairautensa hoitoon ja tutkimiseen. Vaihtoehtoja kaihtamatta mies on pyrkinyt löytämään toimivan kaavan seerumille, joka helpottaisi sairauden aiheuttamia kivuliaita oireita edes hetkellisesti.

Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on kyllä aikamoinen sekasotku. Jo ensiminuuteilta asti tuntuu siltä, ettei johdonmukaisesta tai tasapainoisesta tarinasta ole tietoakaan. Ei ainoastaan, että koko alustus menee aivan nenilleen sen välinpitämättömän luonteen vuoksi, mutta tuotos ei tunnu itsekään tietävän, mitä se tarinallaan pyrkii viestimään. En ole koskaan katsonut supersankarielokuvaa siinä toivossa, että se olisi tarinallisesti mestarillinen tai poikkeuksellinen, mutta niitäkin tapauksia on kuitenkin eteen tullut jonkin verran. Valitettavasti tämän lajityypin kohdalla useinmiten sitä joutuu hämmästelemään, kuinka alkeellista ja inspiroimatonta jälki loppupeleissä on.

Morbius-elokuvan tapauksessa tämä jälkimmäinen seikka osuu yllättävän tarkasti maaliinsa, kun sitä alkaa puimaan enemmän auki. Vaikka tarina itsessään vaikuttaisikin alkutekijöidensä puolesta lupaavalta ja kiehtovalta, onnistutaan se ajamaan törmäyskurssille jo ensimmäisen viidentoista minuuttisen aikana. Ei ainoastaan, että katsojina emme välitä hahmoista tai tapahtumista juuri ollenkaan, mutta elokuvalla tuntuu olevan alusta asti käänteinen ajatusmalli omasta identiteetistään. Se ei välitä rakenteellisista yksityiskohdista tai tuikitavallisesta logiikasta, joka antaisi sille edes vähän uskottavuutta.

 

Ennen kuin sanotte mitään vastaan, niin ei - en odota supersankarielokuvalta liikoja, kun pyydän jonkin sortin uskottavuutta. Vaikka konsepti käsitteleekin fantasiapainoitteisia yksityiskohtia ja ideologioita, sijoittuvat tapahtumat kuitenkin ''tavalliselta tuntuvaan maailmaan'', jossa on tietyn sortin sääntöjä. Jos niitä ei seuraa alkuunkaan, niin lentää melkeinpä kaikki muukin työ romukoppaan perässä. Morbius-elokuvassa asioita tapahtuu kuin tyhjästä, eikä yksityiskohtiin paneuduta ollenkaan, minkä vuoksi kokemus muuttuu enemmänkin arvaamattomaksi huviajeluksi kuin miellyttäväksi elokuvaelämykseksi.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna tuotos on hyvin epätasapainoinen ja paikoitellen jopa järkyttävä aikaansaannos kaiken kaikkiaan. Ottaen huomioon, että markkinointimateriaalissakin tuntui olevan vakuuttavampaa jälkeä on lopputulos naurettavalla tasolla. Visuaaliset efektit mukailevat 2000-luvun videopelejä, eikä hyviä sellaisia. Elokuva sisältää paljon efekteillä leikkimistä ja kun laatu on vastaavaa tasoa, pistävät niiden lukuisat epäkohdat ilkeästi silmään. Jon Ekstrandin sävellykset ajavat elokuvassa asiansa, vaikka vahvaa inspiraatiota Hans Zimmerin Yön ritari -elokuvan työstä onkin otettu. Ehkä jopa liiankin vahvaa.

Morbius on valittettavan ennalta-arvattava, mitäänsanomaton ja inspiroimaton elokuva, joka tuhlaa kaiken potentiaaliinsa laiskaan tusinamateriaaliin ja suunnattomaan harhailemiseen. Tarina ei selkäkarvoja nostata millään tasolla, eivätkä näyttelijätkään saa alkeellisen yksiulotteisista hahmoistaan mitään merkittävää irti. Verenhimoista kauhua on elokuvalta turha odottaa, minkä vuoksi tunnelmallisestikin se tyytyy jatkuvasti vähempään. Kauhupainoitteisuutta olisi voinut ehdottomasti käyttää keskeisemmin hyödyksi, sillä tässä muodossa elokuva tuntuu perimmiltään vain ylivilkkaalta sotkulta, josta ei tunnu saavan mitään tunnetta irti - etenkään positiivisessa mielessä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.4.2022

Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com