Doctor Strange in the Multiverse of Madness (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Sam Raimi

Pääosissa: Benedict Cumberbatch, Elizabeth Olsen,

Chiwetel Ejiofor, Benedict Wong, Xochitl Gomez,

Michael Stuhlbarg, Rachel McAdams, Bruce Campbell
Genre: Toiminta, Seikkailu, Fantasia

Kesto: 2 tuntia 6 minuuttia

Marvel Cinematic Universe -elokuvasarja tuntuu edelleenkin kaikkien näiden vuosienkin jälkeen tarjoavan toinen toistaan suurempia ja eeppisempiä elokuvaelämyksiä supersankarielokuvien kannattajille vastaanotettavaksi. Vaikka materiaali onkin tällä hetkellä jonkin sortin muuntautumisvaiheessa, on rivien välistä pystynyt löytämään paljon potentiaalisia suuntia ja ideoita, joita seuraamalla elokuvasarja voisi viedä asian kiehtovasti eteenpäin aikajanallaan. Tällä kertaa jatkamme matkaa yhä syvemmälle multiversumin uumeniin Tohtori Oudon säestyksellä.

Doctor Strange in the Multiverse of Madness on Marvel Cinematic Universen kahdeskymmeneskahdeksas tuotos, jonka ohjauksesta vastaa kannattajien keskuudessa arvostettu yhdysvaltalainen Sam Raimi. Tobey Maguiren tähdittämistä Hämähäkkimies-elokuvista vastannut ohjaaja päätti ottaa uuden supersankaripainoitteisen haasteen vastaan ja leikitellä hieman omaperäisellä tyylillään. Ensimmäisen Doctor Strange -elokuvan ohjanneen Scott Derricksonin oli alunperin tarkoitus ohjata toinenkin osa, kunnes kreatiiviset erimielisyydet erottivat studion ja ohjaajan tiet toisistaan.

Derrickson halusi viedä elokuvasarjan astetta kauhupainoitteisempaan suuntaan, minkä studio lopulta mielellään tekikin - Sam Raimin kanssa. Ottaen huomioon, että kokeneella ohjaajalla on paljon taustaa kauhun genren puolelta, oli hänen palkkaamisensa poikkeuksellisen järkeenkäyvä ratkaisu. Tuotannon aikana elokuvasta liikkui villejä huhuja kaiken sortin uusista lisäyksistä ja toinen toistaan uskomattomista teorioista, joilla multiversumia lähdettäisiin avartamaan entisestään. Onnistuiko Sam Raimi palaamaan supersankarien maailmaan ryminällä vai oliko aika ajanut hänestä jo ohi?

Viimeisimmän Vapaudenpatsaalla tapahtuneen välienselvittelyn jälkeen Stephen Strange, eli Tohtori Outo, herää epätavanomaisesta painajaisestaan. Tämä uni alustaa yllättäen mielipuolisen seikkailun halki multiversumin, jonka aikana mystisten salatieteiden mestarin kyvykkyyttä testataan kovalla kädellä. Hänen mukaansa liittyy nuori America Chavez, joka pakenee ulottuvuudesta toiseen erilaisia intergalaktisia otuksia ja hirviöitä, jotka tuntuvat olevan hänestä poikkeuksellisen kiinnostuneita. Pääseekö taikuri asian ytimeen ajoissa pysäyttääkseen kaaoksen vai onko multiversumi valmis räjähtämään käsiin?

Doctor Strange in the Multiverse of Madness on siitä kiehtova elokuva itsessäänkin, että alustavasti sen uskoisi alustavan kokonaisen elokuvasarjavaiheen konseptinsa puolesta, mutta jopa yllätyksellisesti asia ei kuitenkaan ihan suoranaisesti niin olekaan. Seuraamme elokuvan aikana, kuinka multiversumin ajatusta aletaan romantisoimaan entistä suoremmin ja näyttävämmin. Olemme Spider-Man: No Way Home -elokuvan, sekä Loki- ja What if...? -sarjojen myötä saaneet ensimakua multiversumin mahdollisuuksista ja sen massiivisesta potentiaalista, jotka tarjoavat elokuvasarjalle monta ovea edessä läpikulkemiselle.

Benedict Cumberbatch palaa Tohtori Oudon rooliin ja vie hahmon vakuuttavasti uusien seikkailujen äärelle. Hän lyöttäytyy yhteen juuri tapaamansa Xochitl Gomezin esittämän America Chavezin kanssa, joka pystyy liikkumaan multiversumissa maailmasta toiseen. Vaikka hänellä onkin tämä poikkeuksellinen taito, sen kontrollointikyky on toistaiseksi olematon kokemattomuuden vuoksi. Kaksikko joutuu todelliseen myllyyn, kun tilanne alkaa eskaloitumaan pidemmälle. Ottaen huomioon, että asetelmat ovat jo valmiiksi hieman ailahtelevat erilaisten muuttujien vuoksi, joutuvat he sooloilemaan tiensä selville vesille.

Elizabeth Olsenin esittämä Wanda Maximoff on kokenut elämässään juuri hiljattain raskaita menetyksiä, joista hän ei ole päässyt vielä yli. WandaVision -sarjan aikana traumaansa käsittelevä noita jäikin hieman erikoiseen välivaiheeseen potemaan suruaan. Alkuasetelmat ovat siis hyvin kiehtovat elokuvan tärkeimmän vastakkainasettelun suhteen, sillä motiivit muovautuvat luontevasti tapahtumien ympärille sitoen ne samalla yhdeksi hengittäväksi kokonaisuudeksi. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka erilleen hahmot ovat haarautuneet yhteiseltä tieltään Thanoksen kukistamisen myötä.

Sam Raimin kauhutausta paistaa elokuvasta selkeästi läpi. Ei ainoastaan, että mies nauttii omaperäisen tyylinsä esittelemisestä, mutta hän pitää myös huolen siitä, että Marvel Cinematic Universe pysyy mahdollisimman yllätyksellisenä ja muuntautumiskykyisenä kokonaisuutena. Todistamme elokuvan aikana monta ohjaajalle tuttua taiteellista ratkaisua, joita ei voi olla rakastamatta. Nämä ratkaisut eivät ainoastaan tehosta pahaenteistä tunnelmaa, mutta miellyttävät silmää efektiivisillä luonteillaan. Teknisesti elokuva onkin hyvin kokeilunhaluinen.

 

Visuaaliset efektit pelaavat suuren roolin kokonaiskuvassa ja suurimmaksi osaksi ne vakuuttavat varteenotettavuudellaan. Musiikki loistaa tunnelmallisuudellaan ja ikonisen Danny Elfmanin sävellykset todella herättävät tapahtumat vakuuttavasti eloon. Materiaalista huomaa jo kaukaa, että tekijät ovat halunneet kääntää nupit kaakkoon tarkoituksella. Ei pelkästään kääntämisen ilosta, vaan konseptin syventämisen varmistamiseksi ja tuotannollisen monimuotoisuuden esittelemiseksi. Elokuva ei missään nimessä täydellinen ole, vaikka se onkin suhteellisen menevästi tahditettu. On kuitenkin hienoa huomata, ettei studio sortunut laiskimpiin ratkaisuihin, vaan piti päänsä loppuun asti suunnastaan ja tyylistään.

Doctor Strange in the Multiverse of Madness on yllättävän omaperäinen jatko-osa klassiselle alkuperäistarinalle, jotka lopulta eroavatkin toisistaan poikkeuksellisen rajusti. Elokuva ottaa kaiken irti riskialttiista asetelmastaan ja pitää katsojan jatkuvasti epätietoisena tulevasta. Loistava kauhupainoitteinen materiaali pitää huolen siitä, että Marvel Cinematic Universe jatkaa valloitustaan eri lajityyppien läpi edetessään multiversumin halki. Vaikka elokuva ei olekaan vahvin rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, osaa se viihdyttää katsojaa jatkuvasti kiehtovilla ideoillaan ja mitä hurjimmilla visuaalisilla ratkaisuillaan. Tulevaisuus näyttää kyllä lupaavalta.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.5.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com