Parhaat Jurassic Park -elokuvat

 

 

Jurassic Park kuuluu lähes jokaisen elokuvarakastajan kokoelmaan, mutta mistä syystä? Nyt kun olen arvostellut kaikki Jurassic Park -elokuvat, on aika pistää ne paremmuusjärjestykseen huonoimmasta parhaimpaan. Listaukseen kuuluvat sekä alkuperäinen Jurassic Park-, että uusi Jurassic World -elokuvatrilogia, jotka jakavat kuitenkin saman aikajatkumon. Elokuvasarja pitää sisällään sekä erinomaisia, että keskinkertaisia elokuvia, mutta mitkä niistä kuuluvat mihinkin koloon tarkalleen? Sen selvitämme nyt yhdessä.

 

6. JURASSIC PARK III (2001)

 

Paleontologi Alan Grant yrittää epätoivoisesti löytää uusia sijoittajia velociraptor-tutkimuksiinsa varmistaakseen sen jatkumisen. Kuin salama kirkkaalta taivaalta häntä tulee tapaamaan heidän sanojensa mukaan rikas Kirbyn pariskunta, jotka tarjoavat miehelle mitä tahansa summaa riskialtista palvelusta vastaan. He pyytävät tätä liittymään heidän laittoman kiertolennon oppaaksi, joka suuntaisi nokkansa Isla Sornan ilmatilaan. Alan lähtee lopulta vastahakoisten ajatustensa jälkeen Kirbyjen matkaan, mutta hän huomaakin pian, ettei saareen tutustuminen olekaan matkan pääprioriteettina.

 

Ensimmäiset osat keskittyivät hyvin keskeisesti ihmisen ja luonnon väliseen suhteeseen, joka pitikin sisällään monia kiehtovia temaattisia keskustelunaiheita. Trilogian päättävän osan varsinainen keskittyminen on suuntautunut ihmisiin ja heidän muovautuvaan luonteeseen. Ahneus ja moraalittomuus eivät ole elokuvassa läsnä sen pienimuotoisen luonteen vuoksi, mutta ihmisten kyvykkyyttä pakon edessä tekemään mitä tahansa tuntuu paistavan vahvasti läpi rivien välistä. Eli yhteiskunnallinen puoli on jätetty elokuvasta täysin pois, joka voi joitakin katsojia miellyttää, mutta ymmärrettävästi ei kaikkia.

 

Jurassic Park III onkin perimmiltään vain ''goosebumpsimainen'' hirviöelokuva paperin ohuella perhedraamalla höystettynä, joka ei vie elokuvasarjaa mihinkään suuntaan - etenkään eteenpäin. Mitä pidemmälle elokuvassa edetään, sitä mielipuolisemmaksi ja älyvapaammaksi se alkaa muuttumaan. Käsikirjoitus alkaa nojaamaan liikaa tavanomaisimpiin kliseisiin ja hämmentävän ylilyöviin sattumiin, jotka eivät tuo kokonaiskuvaan mitään arvokasta, eikä hahmojen tarinakaaret pidä sisällään tarpeeksi syvyyttä, jotta voisimme katsojina välittää näytöllä tapahtuvasta. Viihteen puolesta elokuva paranee loppua kohden, mutta se johtuukin siitä, ettei mikään oikeasti merkittävä aspekti tunnu tarttuvan haaviin.

 

Ensimmäisen trilogian päättävä osa on kiehtovasta alkuasetelmastaan ja lyhytkestoisuudestaan huolimatta keskinkertainen elokuva, joka tuntuu enemmän ennalta-arvattavalta huvipuistoajelulta kuin potentiaaliselta tarinakokonaisuudelta. Ohjaaja toki kompensoi materiaaliaan kevyellä taakan määrällä ja jokseenkin miellyttävillä toimintakohtauksilla, mutta rakenteelliset peruspilarit tuntuvat jäävän aloituspisteeseen, minkä vuoksi emme katsojina välitä näytöllä tapahtuvasta tarpeeksi.

 

(LUE LISÄÄ)

 

 

 

5. JURASSIC WORLD: DOMINION (2022)

 

 

Lockwoodin kartanon kyseenalaisten tapahtumien jälkeen vapauteen päästetyt dinosaurukset alkavat kontrolloimattomasti levittäytymään mantereella ihmisten keskuuteen. Eläimet etsivätkin omaa paikkaansa maailmassa ja ravintoketjussa vieraassa ympäristössä, mikä taas pakottaa hätääntyneitä ihmisiä pohtimaan mahdollisia ratkaisuja tilanteen kontrolloimiseksi. Samaan aikaan Jurassic World -teemapuiston entinen operatiivinen johtaja Claire Dearing ja velociraptorkouluttaja Owen Grady ovat ottaneet vastuukseen ensimmäisen ihmiskloonin Maisie Lockwoodin suojelemisen.

 

Jurassic World: Dominion -elokuvalla ei olisi voinut olla yhtään parempaa alkuasetelmaa heti kättelyssä ja siitä voi kiittää edellisen osan jossain määrin odotettua, mutta rohkeaa viimeistä käännettä, joka pakotti elokuvasarjan täysin uudelle maaperälle. Lukuisia dinosauruslajeja on päässyt ihmisten ilmoille aiheuttamaan hämminkiä ja isommalla skaalalla, minkä pitäisi tarjota maailmanlopun avaimet ihmiskunnalle. Yllättäen näin ei kuitenkaan asia ole.

 

Vaikka elokuva alustaakin asetelmansa näyttäen uutismateriaaleja erilaisista dinosaurushyökkäyksistä ja asiaan liittyvistä mielipidemittauksista, sellaista tietyn sortin kiireellisyyttä ja vaaran tunnetta ei välity ihmisistä ollenkaan, mikä taas kummastuttaa näin katsojan näkökulmasta katsottuna paljonkin. Jurassic World: Dominion tuntuukin perimmiltään kuin huvipuistoreissulta, jossa on vain hetkittäisiä adrenaliinipiikkejä. Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on valitettavan ailahtelevaa seurattavaa ja se johtuukin monista toisistaan eroavista tarinakaarista, jotka saadaan heikoin perustein yhdistettyä loppua kohden yhteneväksi tarinakokonaisuudeksi.

 

Jurassic World: Dominion muistuttaakin monella tapaa vuonna 2019 julkaistua Star Wars: The Rise of Skywalker -elokuvaa, joka yritti myös tuoda historiaansa nostalgian voimin takaisin elokuvasaagan päätökseen. Vaikka nostalgia itsessään onkin hieno asia elokuvataiteessa, on sitä viime aikoina käytetty vähän heikoin perustein uusissa konsepteissa. On yksi asia tarjota nostalgiaa luontevien viittausten muodossa, mutta jos sitä käytetään vain siihen, että penkkirivit saataisiin täytettyä, ovat alkuasetelmat mielestäni hieman vääristyneet.

 

Kun dinosaurukset ovat näytöllä, on materiaali mukaansatempaavaa ja miellyttävää seurattavaa. Sitähän me tulimmekin katsomaan. Ihmishahmot ajavat elokuvassa asiansa, vaikka kovinkaan syvällisiä kehityskaaria emme tarinan aikana valitettavasti todistakaan. Tuntuu myös, että dinosaurukset jäävät omassa elokuvassaan ikävästi taka-alalle koristeiksi, mikä on kyllä sääli huomata. Jurassic World: Dominion on potentiaalisista alkuasetelmistaan huolimatta jopa yllättävän mitäänsanomaton elokuva. Vaikka se ei elokuvasarjan huonoin osa olekaan, tuntuu se kompastelevan omiin jalkoihinsa jatkuvasti yrittäessään miellyttää kaikkien sukupolvien kannattajia.

 

(LUE LISÄÄ)

 

 

 

4. JURASSIC WORLD: KAATUNUT VALTAKUNTA | JURASSIC WORLD: FALLEN KINGDOM (2018)

 

 

Kolme vuotta on kulunut Jurassic World -teemapuiston luhistumisesta ja Yhdysvaltain senaatti on ottanut tehtäväkseen sopia siellä elävien dinosaurusten kohtalosta. Isla Nublarin uinuva tulivuori on aktivoitunut, mikä on saanut ihmiset liikkeelle protestoimaan eläinten oikeusten puolesta. Tohtori John Hammondin yhteistyökumppani Sir Benjamin Lockwood päättää tehdä asialle jotain ja pistää avustajansa Eli Millsin vastaamaan yhdentoista dinosauruslajin siirtämisestä uudelle prototyyppisaarelle, jossa eläimet pääsisivät vapaasti elämään omillaan.

 

Jurassic World: Kaatunut valtakunta on hyvin kiehtova elokuva monestakin näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että sillä oli muutenkin järkyttävät suorituspaineet edellisen osan menestyksen johdosta, mutta konseptia piti viedä pikkuhiljaa seuraavalle tasolle, jonka tarkoituksena on muuttaa jo moneen kertaan kierrätettyä kaavaa. Elokuva on siitä erikoinen tapaus, että se koostuu kahdesta erillisestä tarinasta, joita on pyritty yhdistämään mahdollisimman luontevasti yhteen pakettiin. Vaikka voisinkin argumentoida sitä, että tuotos tuntuu kiirehtivältä ja hieman aliravitulta rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, tekee ohjaaja Juan Antonio Bayona kaikkensa saadakseen kokonaisuuden niin sanotusti sykkimään elämää.

 

Elämää elokuvassa tarjoillaankin moneen lähtöön, sillä missään vaiheessa ei katselun aikana tunnu siltä, että se matelisi tai polkisi liian kauan paikallaan. Tarinakokonaisuus etenee jatkuvasti eteenpäin ja tempaa katsojan mukaansa. Vaikka tunnelmallisesti tarina tuntuukin vakuuttavan pahaenteisellä ja vaarallisella luonteellaan, juostaan prosessin läpi aika huolettomasti ja jossain määrin jopa välinpitämättömästi jättäen yksityiskohdat oman mielikuvituksen varaan. Teknisestä näkökulmasta katsottuna Jurassic World: Kaatunut valtakunta on pääosin vaikuttavaa seurattavaa.

 

Kuvaus on hyvin monipuolista. Seuraamme tapahtumia sekä suuremmasta skaalasta, jossa eeppisyys purkautuu valkokankaan läpi, mutta myös pienemmästä, joka tuo vaaran ja jännityksen tunteen vaikuttavasti pintaan. Ei ainoastaan, että visuaaliset efektit yllättävät yksityiskohtaisuudellaan, mutta käytännölliset toimet pitävät eläinten ''realistisen'' luonteen yllä upealla tavalla. Jurassic World: Kaatunut valtakunta on saanut paljon kritiikkiä ja hyvin ymmärrettävistä syistä. Konseptin futuristiset ideat alkavat kukoistamaan, mikä saattaa monista katsojista tuntua vieraannuttavalta ajatukselta. Kaikki tämä kehittynyt teknologia, mutta mikään ei tunnu pysyvän siltikään kontrollissa.

 

Elokuva on mielestäni mainettaan parempi kokonaisuus, joka olisi luultavasti kahdessa osassa tai pidemmässä kestorajoituksessaan pystynyt sukeltamaan syvemmälle pinnalla kelluvien teemojen sekaan käsitelläkseen niitä yksityiskohtaisemmin. Siitä huolimatta se osaa viihdyttää ja tuo ennennäkemättömän rohkeita ideoita pöydälle katsojien vastaanotettavaksi. Vaikka elokuva jääkin Jurassic Park -elokuvien keskikastiin laatunsa puolesta, on se monella tapaa miellyttävä yllätys. Tapahtumat jäävät myös kiehtovalla tavalla auki seuraavaa osaa ajatellen, joten siinä olisi potentiaalia mitä omaperäisimmälle jatko-osalle.

 

(LUE LISÄÄ)

3. KADONNUT MAAILMA - JURASSIC PARK | THE LOST WORLD: JURASSIC PARK (1997)

Neljä vuotta on ehtinyt kulua Isla Nublarin katastrofaalisista tapahtumista, mutta asiasta edelleenkin puidaan InGen-yhtiön sijoittajien ja johtokunnan kesken. Johdossa pitkään toiminut tohtori John Hammond hyllytetään työtehtävistään tapauksen vuoksi, mutta hänen toivonsa elää edelleenkin toisen saaren, Isla Sornan, eksoottisessa ympäristössä, jossa dinosaurukset elävät vapaassa ympäristössä vailla rajoituksia. Nyt kun ajasta tulee suurin vihollinen, lähettää Hammond nelipäisen tutkimusryhmän ikuistamaan dinosaurusten kukkivaa yhteiskuntaa, joka voisi pelastaa puistohankkeen ahneilta sijoittajilta.

Jos ensimmäinen Jurassic Park ällistytti katsojia hurjalla ideallaan, niin jatko-osa enemmänkin kiehtoo alkuasetelmansa puolesta. Edeltävän osan aikana kaikki tuntui niin satumaiselta ja pysäyttävän upealta ennen ''kuolettavaa myrskyä'', kun taas tällä kertaa tiedämme tasan tarkkaan minkälaiseen ympäristöön hahmot ovat seuraavaksi ajautumassa. Onkin kiehtovaa ajatella, että jos viimeksi ihmisten turvana olivat rakennukset ja muut turvatoimet, nyt he ovat täysin luonnon armoilla vailla kaivattua lisäturvaa.

Kadonnut maailma - Jurassic Park on monella tapaa onnistunut jatko-osa, vaikka hartioilla painavatkin massiiviset paineet edellisestä osasta. Alkuasetelma kiehtoo monimuotoisuudellaan ja yksinkertaisella perusteellisuudellaan. Motiivit ja määränpäät heitetään tarjottimelle hyvin selkeällä asenteella, eikä jälkeen jää turhia epäjohdonmukaisuuksia roikkumaan. Vaikka toki hahmot tekevätkin ajoittain kyseenalaisia ratkaisuja eskaloidakseen tilannetta entisestään, ei ylilyövyys satuta kokonaiskuvaa liikaa.

Elokuva on selkeästi ensimmäistä osaa toimintapainoitteisempi. Ei ainoastaan, että sekaan heitetään armeijakalustoa ja sitä operoivaa iskuryhmää, mutta ympäristön rajattomat mahdollisuudet antavat tilaa astetta näyttävämmille ja riskialttiimmille kohtauksille. Jos edellisessä osassa ihmeteltiin ihmisten tapaa käsitellä omaa teknologista kehitystä ja sen tarjoamia vaaroja, niin jatko-osassa painotus kääntyy ahneuteen ja epämoraaliseen ajatusmaailmaan, joka valitettavasti on vain osa ihmisluontoa enemmän tai vähemmän. Rahan ympärillä pyörivä maailma kallistuu useammin pahantekoon, minkä vuoksi tilanteet yleensä lähtevätkin käsistä.

 

Kadonnut maailma - Jurassic Park avartaa hieman enemmän käsiteltävää maailmaa ja sen ristiriitaisia moraalisia yksityiskohtia. Toimintapainoitteisuus tuo konseptille lisäpuhtia, vaikka jotkut tilanteet joudutaankin ajoittain väkisin vääntämään rautalangasta hahmojen idioottimaisten ratkaisujen muodossa. Teknisesti elokuva pitää edelleen pintansa, sekä visuaalisesta, että käytännöllisestä näkökulmasta katsottuna. John Williamsin sävellyksistä mainitaan mielestäni liian vähän tästä tuotoksesta puhuttaessa. Se onkin mielestäni poikkeuksellisen loistava jatkumo ensimmäisen elokuvan musiikille.

 

(LUE LISÄÄ)

2. JURASSIC WORLD (2015)

 

Noin kaksikymmentäkaksi vuotta on ehtinyt kulua Isla Nublarin katastrofaalisista tapahtumista ja saarelle on onnistuttu vuosien saatossa rakentamaan täysin toimiva dinosaurusten täyttämä teemapuisto Jurassic World. Veljekset Zach ja Gray Mitchell lähtevät saarelle vierailemaan tätinsä Claire Dearingin luona, joka toimii puiston operatiivisena johtajana. Hauskanpito muuttuu pian kahistuttavaksi selviytymistaisteluksi, kun uusi kuolettava dinosaurus pääsee täydessä puistossa vapaaksi.

 

Jurassic World -elokuva ottaa konseptin alkuperäisestä ideasta kopin ja muovailee sen nykymaailmaan sopivammaksi kiehtovien muutoksien muodossa. Alustuksen aikana pääsemme hyvin sisään siihen, miten teemapuisto operoi ja minkälaisia korjauksia se on vaatinut edellisen yrityksen johdosta. Vaikka hyppäämmekin niin sanotusti katettuun pöytään ovat alkuasetelmat suhteellisen selkeät ja tarpeeksi perusteelliset tarinan edesviemiseksi.

 

Jurassic World muistuttaa monella tapaa alkuperäistä Jurassic Park -elokuvaa. Etenkin tarinan kulku ja eskaloitumistyyli astuu samoihin saappaisiin jo entuudestaan tutun kaavan kanssa. Tarinallisesti elokuva yrittää parhaansa mukaan olla monipuolinen ja -muotoinen lukuisten tarinakaarien avustuksella, jotka tuovat kieltämättä tarvittavaa syvyyttä konseptiin. Samaan aikaan sen kokonaiskuva tuntuu ajoittain liian massiiviselta kontrolloitavaksi, minkä vuoksi monet tarinahaarat ja hahmot jätetään ikävästi aliravituiksi. Elokuva tuntuu myös todella nykyaikaiselta, vaikka se lainaileekin perimmäisiä ideoita ensimmäisistä elokuvista.

 

Niitä pystytään muuttamaan juuri sen verran, etteivät ne tuntuisi halvoilta kopioilta, mikä on positiivista huomata. Jurassic World on tuttu ja turvallinen uudelleenkäynnistysyritys Jurassic Park -elokuvasarjalle, joka osaa viihdyttää katsojaa monilla tavoilla. Nostalgia on vahvasti läsnä elokuvassa, mutta ei välttämättä ihan niin kirjaimellisesti kuin sitä alkuun luulisi. Vaikka viittauksia ja suoria yhteyksiä elokuvassa esiintyykin monen kohtauksen voimin, onnistutaan ne istuttamaan tarpeeksi luonnollisesti uuteen ympäristöön. Elokuva ei virheetön todellakaan ole, mutta se on yllättävän toimiva jatkumo alkuperäiselle Jurassic Park -elokuvatrilogialle.

 

(LUE LISÄÄ)

1. JURASSIC PARK (1993)

 

Miljardööri John Hammond on onnistunut vuokraamaan valtiolta yksityisen saaren nimeltään Isla Nublar, joka sijaitsee noin kaksisataa kilometriä Costa Ricasta länteen. Hänen erikoislaatuista projektiaan rahoittavat tahot ovat kuitenkin huolestuneita puiston turvallisuudesta viimeisimmän kuolintapauksen vuoksi. Oikeuteen asti viety tilanne voi meinata puiston loppua, ellei Hammond onnistu vakuuttamaan kolmea tieteilijää antamaan suostumuksensa puiston avaamiselle.

 

On hyvin selkeää, miksi kyseinen konsepti on onnistunut menestymään maailmalla sekä kirjan, että elokuvan muodossa. Ottaen huomioon, että dinosaurukset kuuluvat muukalaisten lailla ehkä kiehtovimpiin mysteereihin, joita on maailmassa tarjolla. Jotkut elokuvat ne osaavatkin ällistyttää kerta toisensa jälkeen. Ei ainoastaan, että Steven Spielbergin Jurassic Park tekee niin, mutta se myös onnistuu kestämään ajan tappavaa hammasta jopa yllättävän vakuuttavasti noin kolmenkymmenenkin vuoden jälkeen.

 

Elokuva tempaa katsojan kuin katsojan mukaansa mysteerisellä alustuksellaan ja antaa osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Ei ainoastaan, että Jurassic Park imaisee meidät mukaansa unohtumattomaan seikkailuun, mutta siitä huokuu jatkuvasti rakkaus elokuvataidetta ja tiedettä kohtaan. Ihmettely unelmien täyttymyksestä muuttuu kuitenkin nopeasti puhtaaksi kauhuksi, kun virrat pistetään yllättäen poikki turvamekanismeista. Aidat muuttuvat kuvaannollisesti heinäpaaleiksi, joiden läpi nämä massiiviset pedot pääsevät kulkemaan.

 

Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on hyvin vakuuttavasti toteutettu kokonaisuus. Ei ainoastaan, että tarinaa tukevat kulmakivet ovat vankasti pystyssä alusta asti, mutta hahmoista saadaan poikkeuksellisen paljon irti elokuvan aikana. Emme katsojina ainoastaan investoidu heidän vaativiin koettelemuksiin, mutta pystymme jollain tasolla myös samaistumaan mielikuvituksemme voimalla. Steven Spielberg sekoittelee genrejä aukottomalla osumatarkkuudella alusta loppuun asti.

 

Jurassic Park tarjoaa viihdettä laidasta laitaan, mikä mahdollistaa sen, että sen tarjontaan uppoutuu ongelmitta, vaikka elokuvamaku olisikin hyvin ohkainen näin muuten. Seikkailuhenkinen tieteiselokuva tuo ihokarvoja nostattavaa jännitystä, näppärää komediaa ja mitä unohtumattomia kokemuksia näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Jurassic Park on mestariteos ja syystäkin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se on onnistunut pitämään pintansa erinomaisesti sekä rakenteellisesta, että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna.

 

Toki, visuaaliset efektit ovat jo parhaat vuotensa eläneet, mutta tuon ajan normeja silmällä pitäen ne edelleenkin vakuuttavat varteenotettavuudellaan. John Williamsin sävellykset ovat ikoniset ja ne tuovat runsaasti lisäarvoa kohtaukseen kuin kohtaukseen. Tunnelmansa puolesta ne sopivat elokuvaan kuin jalka sukkaan konsanaan, minkä vuoksi ei voi kuin vain ihailla miehen arvokasta työpanosta. Steven Spielbergin Jurassic Park sopii kaikenikäisille, vaikka pelottavan jännittäviä hetkiä se ajoittain tarjoileekin tilanteen eskaloituessa.

 

(LUE LISÄÄ)

Se on siinä! Jurassic Park -elokuvat on nyt pistetty järjestykseen ja onkin kiehtovaa nähdä, mitä konseptilla tullaan seuraavaksi tekemään. Vaikka laatutaso onkin aina vajonnut trilogioiden puolesta alemmas ja alemmas osa osalta, pitävät ne sisällään ihmettelemisen arvoisen maailman, joka varmasti herättää mielipiteitä puolin, jos toisin. Kun nyt elämme kehittyneen teknologian ja tieteen täyttämässä maailmassa, on vain ajan kysymys, että joku rikas ja vaikutusvaltainen mielipuoli päättää tehdä jotain vastaavaa oikeassakin elämässä. Sillä välin odottelemme sitä, millä tavalla studio päättää lypsätä suosittua konseptia pidemmälle, sillä vaihtoehtoja löytyy joka lähtöön.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.6.2022

Lähteet: kansikuvat www.impawards.com, trailerit www.youtube.com