Alien: Covenant (2017) - arvostelu

 

Ohjaus: Ridley Scott

Pääosissa: Katherine Waterston, Michael Fassbender, Billy Crudup,

Danny McBride, Demián Bichir, Carmen Ejogo, Jussie Smollett, Callie Hernandez,

Amy Seimetz, Nathaniel Dean, Alexander England, Benjamin Rigby
Genre: Kauhu, Scifi, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

Pitkän odotuksen jälkeen Alien-elokuvasarja palasi Prometheus-elokuvan merkeissä, joka otettiin vastaan maailmalla pääosin positiivisesti. Asiansa ajavan menestyksen myötä Ridley Scott sai toiveilleen vastinetta ja 20th Century Fox päätti jatkaa elokuvasarjaa uuden jatko-osan muodossa. Alien: Covenant on vuonna 2017 ensi-iltansa saanut kauhupainoitteinen tieteiselokuva, jonka olisi määre jatkaa Prometheuksen tarinaa eteenpäin. Odotusarvot eivät olleet välttämättä ihan yhtä korkealla kuin edeltäjän kanssa, mutta vannoutuneet kannattajat toivoivat kuitenkin elokuvan palaavan tuttavallisille juurilleen.

Vuonna 2104 Covenant-siirtokunta-alus on seitsemän vuoden päässä Origae-6-planeetasta, jonka on tarkoituksena toimia uuden siirtokunnan kotiplaneettana. Riskialtis projekti kuljettaa noin kahtatuhatta siirtokuntalaista, jotka ovat nukuttettuna pitkän matkan ajaksi. Ennenaikainen herätys osoittautuukin järkyttäväksi tragediaksi, kun Covenantin kapteeni menehtyy staasikapselinsa toimintahäiriöön, joka polttaa miehen elävältä. Suru-uutisten siivittämänä miehistö törmää yllättäen lähiplaneetalta kantatuvaan ääniviestiin, joka kuulostaa kuin ihmisen lähettämältä.

 

Viestin paikantaminen suuntautuu tuntemattomaan planeettaan, jonka arvot ovat alkuperäistä määränpäätä paremmat. Uutena kapteenina toimiva Christopher Oram joutuu valitsemaan joko kauempana pilkistävän, mutta varmasti elinkelpoisen Origae-6-planeetan tai eteen tupsahtaneen tutkimattoman paratiisin. Miehistön kanssa asian puinut kapteeni kääntää kurssin mysteeriplaneetalle, joka näyttää päällepäin jopa paremmalta asutuspaikalta. Pintaa haravoiva Covenant-miehistö törmää kuitenkin yllätykselliseen näkyyn, kun yksitoista vuotta aikaisemmin kurssiltaan lipsuneen Prometheus-aluksen David-androidi ilmestyy paikalle.

Prometheus on herättänyt paljon keskustelua ympäri maailmaa sekä hyvässä, että pahassa. Vaikka vastaanotto olikin pääosin positiivista, kaikkia tahoja se ei todellakaan miellyttänyt. Itselleni kyseinen elokuva oli yllättävän tuore ja epätavanomainen sukellus Alien-elokuvasarjan historiaan, joka sijoittuu aikaan ennen kuolettavia xenomorpheja, jotka myöhemmin tulisivat levittämään kauhua klaustrofobisen avaruuden keskellä. Elokuvassa yritettiin avata ovia astetta filosofisempiin kysymyksiin, joiden oli tarkoitus yhdistyä myöhemmin jollain tavalla Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvaan ja sitä seuraaviin jatko-osiin.

 

Prometheuksen menestyksen myötä Ridley Scott palasi takaisin ruoriin jatkamaan tätä kummallisen kiehtovaa esiosatarinaa. Alkuun on sanottava suoraan, että Alien: Covenant on valitettavan ristiriitainen elokuva kaiken kaikkiaan. Tämä johtuukin siitä, että ohjaaja alkoi kuuntelemaan negatiivisia palautteita edelliseen osaan liittyen. Kannattajat ihmettelivät sitä, että miksi ensimmäinen esiosa lähti niin haarautuville teille konstekstinsa puolesta, vaikka todellisuudessa Scott pyrki luomaan alustavaa perustaa ihmisten halulle löytää vastauksia rotunsa alkuperästä, sekä uusia asutuskelpoisia planeettoja rotunsa ylläpitämiseksi, joka sittemmin yhdistyisi esimerkiksi xenomorphien luomiseen.

Seuraamme elokuvassa, kuinka Covenant-siirtokunta-aluksen miehistö lähtee kokeilemaan niin sanotusti onneaan kurssinmuutoksen muodossa. Tähtimyrsky vaurioitti alusta sen verran, että pidemmälle matkavälille tarkoitettu alus ei välttämättä tulisi kestämään takkuista matkaa. Tutulta kuulostavan ääniviestin saatuaan he ajautuvat tuntemattomalle planeetalle, jonka ilmakehä muistuttaa vahvasti omaamme. Potentiaalinen asutuspaikka osoittautuu kuitenkin liian hyväksi ollaakseen totta, kun kuihtuneelta vaikuttava maaperä vapauttaa huomaamattoman yllätyksensä. Miehistöä alkaa putoilemaan kuin kärpäsiä konsanaan, eikä siirtokuntahankkeen tulevaisuus näytä kovin valoisalta.

Puhtaana viihteenä Alien: Covenant ajaa kyllä asiansa, mutta ei kuitenkaan kokonaisvaltaisena tarinajatkumona rakastetulle elokuvasarjalle. Ei ainoastaan, että monet yksityiskohdat ovat hutiloiden mietittyjä ja epäloogisesti kokonaiskuvaan istuvia, mutta tarina itsessään yllättää negatiivisesti ennalta-arvattavuudellaan ja kliseisyydellään. Esimerkiksi Weyland-Yutani Corporation -yhtiön teettämät androidit eivät olleet esimerkiksi miehistön tiedossa missään muodossa alkuperäisessä Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvassa. Vuosia aiemmin tapahtuva Alien: Covenant viittaa kuitenkin ristiriitaisesti siihen, että androidit ovat olleet operaatioissa mukana jo vuosien ajan osana miehistön valmistautumista.

Vaikka sen voikin sivuuttaa pienenä huolimattomuutena, alkavat nämä pienet huolimattomuudet kasvattamaan isompaa lumivyöryä, joka kollektiivisesti todellakin horjuttaa konseptia itsessään. Elokuvassa pääsemme käsiksi myös xenomorphien syntyyn ja omaperäiseen evoluutioon, jonka muuttuva luonne kiehtoo näin kauempaa analysoituna. Monet katsojat eivät tykänneet Prometheuksen alkeellisista muukalaisolioista, jotka muistuttivat legendaarista rotua vain idealtaan. Tässä elokuvassa ultranopeasti etenevä evoluutio mahdollistaa sen, että xenomorphit muuntautuvat astetta tutumpaan suuntaan päästessään ihmisten DNA:han käsiksi.

Pidän siitä, että tämä loinen muuntautuu ja kehittyy sen mukaan, minkä eläimen tai organismin se valitsee istutettavaksi. Eli myöhemmin elokuvasarjassa nähdyt xenomorphit ovat suurimmaksi osaksi peräisin ihmisistä, minkä vuoksi niiden ulkomuoto ei paljoakaan muutu ajan kanssa. Esiosien aikana näemme, kuinka tämä ''täydelliseksi organismiksi'' kuvailtu rotu alkaa saamaan pikkuhiljaa jalkaa väliin tulevaisuudensa puolesta. Vaikka tämä evoluutioteoria käykin loistavasti järkeen yhdistäen esiosat muuhun elokuvasarjaan, istuvat varsinaiset ongelmat elokuvan nopeutetussa ajan kulussa. Xenomorphit kasvavat elokuvassa alle kymmenessä minuutissa täysikasvuisiksi pedoiksi, mikä on aivan älytöntä.

Puhutaanpa nyt itse elokuvan rakenteellisista piirteistä. Alien: Covenant on ideansa puolesta oikein toimiva konsepti, joka jossain määrin jatkaa Prometheuksen tarinaa ja vie mytologian lähemmäs tuntemaamme ulkomuotoa. Valitettavasti toteutus on se, mikä pistää silmään järkyttävällä tavalla kaiken esteettisen kauneuden keskeltä. Elokuvan hahmot ovat parhaimmillaan kuin slasher-elokuvasta konsanaan. Ei ainoastaan, ettemme pääse oikeastaan yhteenkään hahmoon kiinni emotionaalisella tasolla, mutta he tekevät mitä typerimpiä ratkaisuja pitääkseen tarinan jossain määrin jouhevana. Hahmot ovat kuitenkin sen verran kouluttautuneita ihmisiä, joilla pitäisi olla peruskäsitys siitä, miten vieraalla planeetalla käyttäydytään, mutta kovin vakuuttavalta ei meno kuitenkaan näytä.

Ottaen huomioon, että näyttelijät tekevät työnsä kunnialla ja yrittävät saada kaiken irti materiaalistaan, on tarjonta poikkeuksellisen ohutta ja pinnallista heijastettavaksi näytön toiselle puolelle. Hauskintahan tässä on se, että elokuvasta poisleikatut kohtaukset ovat pääosin juuri niitä syvennyksiä hahmoihin, joita elokuva olisi kaivannut kipeästi. Myös tiukempia siteitä edellisosaan on leikattu pois sen takia, etteivät vihaiset kannattajat alkaisi osoittaa mieltään elokuvaa vastaan. Lopputulos on kuitenkin se, että jäljelle jää vain ulkokuori siitä, mitä elokuva pyrkii tarinallaan viestiä. Rehellisesti puhuen, olisi tilanne voinut olla pahempi, mutta ainakaan se ei olisi ollut näin raivostuttavan ristiriitainen huolimattomuudensa vuoksi.

Prometheus erottui aiemmista Alien-elokuvista omaperäisellä lähestymistavallaan ja etenkin kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna, kun taas Alien: Covenant pyrkii palaamaan takaisin juurilleen miellyttääkseen vain vaativia ja lelliteltyjä kannattajia. Vaikka osittain se sen tekeekin, vaikuttaa elokuva turvautuvan astetta laiskempaan ja suoraviivaisempaan tarinankerrontaan, josta ei pinnallista hyvän olon tunnetta enempää meinaa saada irti. Visuaalisesti elokuva mukailee Prometheusta ja korostaa sen harmaahkoa värimaailmaa vakavuuden säilyttämiseksi. Kuvaus on jälleen kerran upeaa seurattavaa, eikä esteettisestä esillepanosta voi valittaa missään nimessä.

 

Mysteeripuoli on perimmiltään vaadittavalla tasolla, mutta se ei onnistu kuitenkaan tempaamaan katsojaa mukaansa yhtä efektiivisesti kuin edeltäjänsä. Selkeä kauhupainoitteisuus tuo konseptiin jonkin verran sitä potkua, jota ehkä edellisessä osassa olisimme kaipailleet muodossa tai toisessa. Michael Fassbender vetää vakuuttavan näyttelysuorituksen kahtena erilaisena androidihahmona, kun taas Katherine Waterston tekee kaikkensa tuodakseen hahmostaan edes jotain tunnetta katsojan vastaanotettavaksi. Alien: Covenant on kuitenkin näistä lupaavista piirteistään huolimatta valitettavan keskitasoinen ja huolimaton elokuva, joka luultavasti tappoi viimeisenkin mahdollisuuden Ridley Scottin valmiin Alien-esiosatrilogian suhteen.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 23.7.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com