Prometheus (2012) - arvostelu

 

Ohjaus: Ridley Scott

Pääosissa: Noomi Rapace, Charlize Theron, Michael Fassbender,

Idris Elba, Logan Marshall-Green, Guy Pearce, Kate Dickie, Sean Harris,

Emun Elliot, Benedict Wong, Rafe Spall, Patrick Wilson
Genre: Mysteeri, Scifi, Jännitys

Kesto: 1 tunti 49 minuuttia

Alien-elokuvasarja joutui väkisin väännetyn neljännen osan jälkeen ottamaan Predator-elokuvasarjan tapaan pitkän tauon puntaroidakseen erilaisia vaihtoehtoja tulevaisuuden kannalta. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kulissien takana kynä sauhunnut jo kovaa tahtia, sillä 2000-luvun alussa suunniteltiin jo viidettä Alien-elokuvaa, joka toimisi esiosana Alien – kahdeksas matkustaja -elokuvalle. Alien vs. Predator -elokuvat laittoivat suunnittelupöydälle jääneen jatko-osan kuitenkin jäihin vuosikymmeneksi, kunnes alkuperäisen elokuvan ohjannut brittiläinen Ridley Scott kiinnostui esiosan teosta uudestaan.

Elokuvan käsikirjoittajaksi palkattiin Jon Spaihts, joka kaavaili suoraviivaista esiosaa Alien-elokuvasarjalle, joka yhdistyisi ensimmäiseen elokuvaan. Antaakseen tilaa mahdollisille jatko-osille, 20th Century Fox -tuotantoyhtiö päätti palkata Spaihtsin kaveriksi Lost-sarjan luoneen Damon Lindelofin, jonka oli määre kirjoittaa käsikirjoitus osittain uusiksi ja hioa lopullista versiota viimeisteltyyn muotoon ohjaajan ideoiden pohjalta. Ridley Scott halusi välttää toistamasta elokuvasarjalle tavanomaisimpia ideoita ja teemoja avatakseen konseptia pidemmälle menneisyyteen.

 

Lindelof ja Spaihts saivat käsikirjoituksen viimeisteltyä ja tuotanto saatiin käyntiin. Prometheus-nimellä kulkeva esiosa sijoittuu samaan universumiin aiempien Alien-elokuvien kanssa, mutta ajassa on hypätty sen verran pitkälle, ettei suoranaista yhteyttä muuhun elokuvasarjaan ole. Tämä antoi ohjaajalle mahdollisuuden palata takaisin scifi-elokuvien pariin työstämään jotain tuoretta ja omaperäistä. Ridley Scottille annettiin kaikki mahdolliset artistiset vapaudet ilmaista itseään ja järkälemäinen budjetti viittaakin siihen selkeästi. Onko Prometheus ohjaajan aliarvostetuin teos vai unohdettava joutsenlaulu?

 

Vuonna 2089 ryhmä tutkijoita löytää muinaisen tähtikartan skotlantilaisesta luolasta, jonka uskotaan antavan vihjeitä elämän synnystä maapallolla. Weyland-Yutani Corporation -yhtiö päättää ottaa löydöstä kopin ja rahoittaa tutkimusryhmän matkan kartan osoittamaan päämäärään, josta teorian mukaan pitäisi löytyä ihmiskunnan synnyn takana olleet ''suunnittelijat''. Neljä vuotta mullistavan löydön jälkeen, ryhmä löytää perille LV-233-planeetalle, jossa heitä odottaa kuitenkin raaka taistelu ihmiskunnan tulevaisuudesta. Onko tutkimusryhmällä mitään mahdollisuutta selvitä tuntemattomalla maaperällä, joka kuhisee toinen toistaan kammottavimpia yllätyksiä?

On varmaan sanomattakin selvää, että ennen Prometheuksen julkaisua tekijöiden paineet ja kannattajien järkälemäiset odotusarvot tekivät projektista yhden odotetuimmista vuosiin. Alien-elokuvasarjan paluu alkuperäisen ohjaajan Ridley Scottin kanssa oli kuin toteen käynyt uni, jota jokainen itseään arvostava elokuvarakastaja varmasti odotti kuolaten. Varmistaakseen menestyksensä 20th Century Fox pisti kaiken peliin tuotantonsa puolesta, jotta Prometheus olisi juuri sen näköinen elokuva, minkä ohjaaja halusikin valkokankaille tuoda. Kannattiko se? Jos minulta kysytään, niin ehdottomasti kyllä. Lopullinen tuote jakoi kuitenkin mielipiteitä rajusti puoleen ja toiseen, minkä vuoksi siitä jäi monilla ristiriitainen maku suuhun.

Elokuvan perimmäinen konsepti on hyvin kiehtova monesta näkökulmasta katsottuna. Ei ainoastaan, että se sukeltaa syvälle Alien-mytologian tutkimattomiin alkutekijöihin, mutta se nostaa samalla hyvin inhimillisiä kysymyksiä pinnalle ihmiskunnan hypoteettisesta synnystä. Nämä kaksi aspektia onnistutaan yhdistämään uskottavasti yhteen oikeilla arkeologisilla löydöillä, joille on tässä merkityksessä löydetty oma pääosin toimiva kehityskaarensa tarinan aikana. Muinainen kartta yhdistää nimittäin lukuisia ihmisten historialle merkittäviä löytöjä, joiden kaikkien viittaavan suunnittelijoiden kutsuun. Seuraammekin elokuvassa kahta arkeologia, jotka saavat mahdollisuuden liittyä mukaan himoittuun tutkimusryhmään.

Me ihmiset olemme sen verran kiehtovia olentoja, että vaikka kuinka paljon kehittyisimmekään rotuna, tähtäämme aina vain ylemmäs - joskus jopa välittämättä ratkaisujemme aiheuttamista seurauksista. Tieto ja sen puute motivoi meitä puskemaan jatkuvasti eteenpäin kohti ääretöntä ja sen yli. Prometheus ottaakin tästä samaistuttavasta ideasta vakuuttavasti kopin ja korostaa sen merkitystä painottaakseen seuraamuksien rujoa puolta. Vaikka kuinka kehittyneinä itseämme pidämmekään, on aina olemassa pelottava ajatus meitä paremmasta organismista tai rodusta, joka voisi päättäessään pysäyttää nousujohteisen kehityksemme.

Prometheus on rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna varsin moniulotteista ja laadukasta seurattavaa. Tarinankerronnan hidastempoinen luonne lumoaa katsojan mukaansa ja tarjoaa tälle pohdiskelevan tematiikan vastaanotettavaksi. Elokuva kommentoi ihmiskunnan monimuotoisuutta monella tapaa ja heijastaa fantasiapainoitteisuudestaan huolimatta konseptinsa jopa yllättävän uskottavasti näytön toiselle puolelle. Vaikka materiaali ei kärsivällisen luonteensa vuoksi tulekaan kaikkia katsojia miellyttämään, osaa se varmasti tarjota jokaiselle kiehtovia kysymyksiä elämästä ja sen mysteerisyydestä pohdittavaksi.

Elokuvan mysteeri onkin sen mukaansatempaavin piirre, joka väijyy pedon lailla katsojaa ja pitää paljastuksistaan kiinni loppuun asti. Seuraamme jännityksellä, kuinka alkuasetelmat alkavat pikkuhiljaa kääntymään päälaelleen muuttaen seikkailunhaluisen innokkuuden painostavaksi selviytymistaisteluksi. Ensiminuuteilta asti pahaenteinen tunnelma valtaa katsojan ja pitää tätä otteessaan jopa yllättävän tiukasti kiinni. Vaikka materiaali ei välttämättä pelottavuudensa puolesta vakuuttaisikaan, ovat tarinan perimmäiset ideat ja päämäärät kauhistuttavia ajatuksenkin tasolla. Prometheuksen budjetti on massiivinen ja sen todellakin huomaa jäljestä.

 

Ei ainoastaan, että se näyttää sykähdyttävän upealta visuaalisesti, mutta sen mahtipontiset ideat ja konseptit herätetään eloon varsin vaikuttavalla tavalla. Dariusz Wolskin kuvaus on monipuolista ja mestarillista seurattavaa parhaimmillaan. Vaikka upeat islantilaiset maisemat korostavatkin tapahtumapaikkojen mystisyyttä vakuuttavasti, paistaa kuvaajan luonteva keskittämistaito ja visio kirkkaamin materiaalista. Värimaailma on pahaenteisen lumoava, vaikka harmahkoja sävyjä tasapainotetaankin futuristisen värikkäillä yksityiskohdilla. Vaikka Marc Streitenfeldin sävellykset nyökkäävätkin hienovaraisesti alkuperäisen elokuvan suuntaan, erottuvat ne omaperäisesti edeltäjistään.

Elokuva pitää sisällään myös aivan mielipuolisen näyttelijäkaartin, mikä ymmärrettävästikin nostattaa ennakko-odotuksia katsojan näkökulmasta katsottuna. Näyttelijät saavat hahmoistaan kaiken vaadittavan mehun irti, eikä ohilyöntejä onneksi tapahdu, mikä on hienoa huomata. Suurimman hatunnoston ansaitsee kuitenkin Michael Fassbender, joka esittää Weyland-Yutani Corporation -yhtiön kehittämää David-nimistä androidia. Yllättävästi hän tuntuu olevan elokuvan inhimillisin ja helposti lähestyttävin hahmo, vaikka hän onkin perimmiltään ''sieluton'' kävelevä tietokone. Noomi Rapace vakuuttaa myös heittäytyvällä roolityöllään Elizabeth Shaw'na, jonka inspiroiva tahdonvoima säkenöi etualalle. 

 

Prometheus on Alien-elokuvaksi hyvin rohkea ja omaperäinen teos, joka mahtipontisista ideoistaan ja näyttävästä esillepanostaan huolimatta onnistuu pitämään jalkansa tiukasti maassa. Ei ainoastaan, että erottuu loistavasti elokuvasarjan aiemmista osista, mutta onnistuu hienovaraisin tavoin yhdistämään sen jo ennestään rikkaaseen Alien-mytologiaan. Vaikka elokuva vastaakin omiin polttaviin kysymyksiinsä luontevalla tavalla, jäävät muutamat konseptit ympäripyöreiksi tapahtumien jäljiltä. Ottaen huomioon, että elokuva käsittelee suunnittelijoita ja heidän suhdettaan ihmiskuntaan, kovin paljoa emme pintapuolista tutustumiskierrosta lukuunnottamatta saa heistä irti. On täysin ymmärrettävää, että jatkoa ajatellen näitä vastauksia panttaillaan, mutta olisi niihin voinut kuitenkin viitata astetta selkeämmin elokuvan loppua kohden. Siitä huolimatta Prometheus on mielestäni vallan mainio elokuva, joka ansaitsee ylistyksensä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.7.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com