Prisoners of the Ghostland (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Sion Sono

Pääosissa: Nicolas Cage, Sofia Boutella, Bill Moseley,

Nick Cassavetes, Tak Sakaguchi, Yuzuka Nakaya, Young Dais,

Koto Lorena, Canon Nawata, Jai West
Genre: Kauhu, Western

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia

Ikoninen Nicolas Cage on viime vuosien aikana onnistunut löytämään itselleen liudan vannoutuneita kannattajia, jotka kulttimaiseen tapaan ylistävät kaikkia hänen töitään maasta taivaisiin. Toki, jotkut näistä töistä ovat tahallisesti ylilyöviä tapauksia, kun taas osa ovat tahattomia väärinkäsityksiä. Tällä kertaa keskittymisemme kääntyy japanilaisen ohjaajan Sion Sonon Prisoners of the Ghostland -elokuvaan, josta en ennakkoon paljoakaan tiennyt. Päätin Mandyn ja Color Out of Spacen lailla jättää taustatutkimukset minimiin ja mielen avoimena, jotta kokemus olisi ennakkoluuloista riippumaton. Onko Prisoners of the Ghostland mistään kotoisin vai jääkö vain hauskaksi ideaksi?

Surullisen kuuluisa rikollinen istuu tuomiotaan Samurai Towerissa, muutoin melko aution maailman metropolissa - Japanissa. Rajusti eskaloituneessa pankkiryöstössä kiinni jäänyt mies saa tilaisuuden hyvittää tekonsa, kun itsekeskeinen ja häikäilemätön kuvernööri päästää hänet vapaaksi yhdellä ehdolla. Hänet puetaan räjähteisiin päällystettyyn nahkapukuun, joka toimii kirjaimellisena aikapommina. Miehen on löydettävä kuvernöörin adoptoitu lapsenlapsi ulkomaailmasta haavoittumattomana viidessä päivässä tai räjähteet laukeavat. Pystyykö mies puhdistamaan nimensä rikoksistaan vai korjaako kuolema lopulta kauan odotetun satonsa?

Nicolas Cagen viime vuosien elokuvia seuranneena on pakko myöntää, etten odottanut Prisoners of the Ghostlandiltä kovinkaan paljoa ennakkoon. Ottaen huomioon, että herra on alkanut valikoimaan entistä hulvattomampia ja hullumpia projekteja, on ihan odotettavissa, ettei jälki aina luultavasti vastaisi toiveita. Toivoinkin puolueettomuuteni ja avoimuuteni riittävän tässsä tapauksessa, mutta oliko se tarpeeksi loppujen lopuksi? Sanotaanko näin, että vaikka konsepti itsessään kuulostaakin varsin kiehtovalta tapaukselta, ei toteutus vastaa mahtipontista lähestymistapaa juuri ollenkaan. Ohjaaja Sion Sono on itselleni täysin tuntematon tapaus, joten on vaikeaa verrata tätä herran muuhun filmografiaan.

Tämän teoksen perusteella jälki ei kuitenkaan vakuuta. Vaikka tietääkseni miehellä onkin muutama arvostettu nimike vyöllään, ei tämä elokuva siihen suuntaan valitettavasti nojaa. Vaikka Prisoners of the Ghostland voisikin parhaimmillaan yllättää monimuotoisuudellaan ja filosofisella syvällisyydellään konseptinsa puolesta, tekijät päättävät ottaa päinvastaisen lähestymistavan siihen esittäen sen olevan moniulotteinen ja ajatuksia herättävä perimmiltään. Varsinainen totetus jää kuitenkin jopa yllättävän pinnalliseksi ja inspiroimattoman mitäänsanomattomaksi. Ideoista ei ohjaajalla tunnu olevan siitä huolimatta pulaa, sillä elokuva tarjoaa aika mielipuolisia älynväläyksiä pitkin kestoaan. Valitettavasti niiden yhdstelemisessä ja asettelemisessa on kuitenkin rutkasti parantamisen varaa.

Seuraamme tarinassa Nicolas Cagen esittämää pahamaineista rikollista, joka mätänee japanilaisessa vankilassa. Aution maaperän keskellä seisova tuppukylä pitää sisällään hyvin tiukan yhteiskunnan, jonka lakina ja tuomiona toimii valkoisiin pukeutuva kuvernööri. Bill Moseleyn esittämä kuvernööri lähettää vankinsa matkaan etsimään kadonnutta perheenjäsentään. Cagen nimetön hahmo on pinnallisesta ja ylilyövästä luonteestaan huolimatta asiansa ajava protagonisti, jonka seuraaminen ei onneksi harmaita hiuksia aiheuta. Pienemmissä rooleissa esiintyvät sivuhahmot taas enemmän tai vähemmän aiheuttavat niitä. Ei ainoastaan, että heidän funktionsa kokonaiskuvassa on mitättömällä tasolla, mutta olisimme varmasti pärjänneet loistavasti ilman heidän väkinäisiä maneerejaan.

 

Käsiteltävä maailma itsessäänkin kuulostaa kuin suoraan painajaismaisesta sadusta konsanaan, mikä onkin alkuun kiehtovaa seurattavaa näin katsojan näkökulmasta katsottuna. Näyttävän kokeilunhaluinen esillepano erottuu kyllä puolekseen, vaikka se ei yksinään elokuvaa pelastakaan. Vaikka tarinallisesti ja rakenteellisesti ei kovin kummoisesta teoksesta olekaan kyse, on visuaaliseen esillepanoon yritetty panostaa edes jollain tasolla, mistä voin nostaa kyllä hattua. Prisoners of the Ghostland esittää olevansa syvällinen ja ajatuksia herättävä kokemus, vaikka todellisuudessa se on käsistä lähtenyt sotku ideoita, joita ei onnistuta yhdistämään juuri millään tasolla yhdeksi selkeäksi kokonaisuudeksi.

 

Jos elokuva yrittäisi olla mysteerinen ja tulkinnanvarainen, niin ymmärtäisin sen täysin, mutta kun kyseinen tuotos on suoraan sanottuna päämäärätön, eikä sen suunnattomuutta ja epämääräisyyttä voi oikein selitellä tekosyinkään. Itse tarina on järkyttävän laiha ja mitäänsanomaton, minkä vuoksi tuotos turvautuukin enemmän omiin ylilyöviin ideoihinsa ja absurdiin esillepanoonsa kuin mihinkään keskeiseen. Tunnelmallisesti elokuva on jatkuvasti outo ihan vain puhtaan outouden vuoksi, mitä en oikein ymmärrä. Jos kerran materiaali ja yksityiskohdat ovat ''kunnossa'', niin miksi naurettavaan ylilyövyyteen keskitytään näin keskeisesti. Ei ainoastaan, että tällä sekoilulla ei ole mitään funktiota tarinassa alkuunkaan, mutta se vetää katsojan vain jatkuvasti pois kokemuksesta.

 

Toki sitä voi argumentoida, että se korostaa konseptin unenomaisuutta ja sen painajaismaista luonnetta, mutta sen voi tehdä niin paljon efektiivisemmin ja järkevämmin kuin miten se tässä naamioidaan. Prisoners of the Ghostland on elokuva, joka ei päällepäin näytä kovin kummoiselta, mutta ei se kyllä kovin kummoinen muutenkaan ole. Ei ainoastaan, että sen paperinohut tarina ja sitä ohkaisemmat hahmot täyttävät näytön tarpeettomalla olemassaolollaan, mutta puupölkyn tasoinen materiaali ei tunnu kyllä haastavan katsojaa mihinkään muuhun kuin hereillä pysymiseen. Jos turhanpäiväinen ajan tappaminen on teidän pakkomielteenne, niin tämä elokuva onnistuu kyllä sen mahdollisuuden tarjoamaan. Valitettavasti sen lyhyt kesto tuntuu paljon pidemmältä kuin mitä on, eikä materiaali tarjoa mitään juhlimisen arvoista.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.8.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com