Dark Water | 仄暗い水の底から (2002) - arvostelu

 

Ohjaus: Hideo Nakata

Pääosissa: Hitomi Kuroki, Rio Kanno, Mirei Oguchi,

Fumiyo Kohinata, Yu Tokui, Isao Yatsu, Shigemitsu Ogi,

Maiko Asano, Yukiko Ikari, Asami Mizukawa, Youko Yasuda
Genre: Kauhu, Draama

Kesto: 1 tunti 41 minuuttia

Jos olette jossain vaiheessa elämäänne perehtyneet japanilaiskauhuun ja sen merkittävimpiin teoksiin, niin ohjaaja Hideo Nakata on varmasti tullut vastaan useampaankin otteeseen. Menestyksekkään Ringu-elokuvan jälkeen japanilaisohjaaja ehti kokeilla paria hänelle epätavanomaisempaa lajityyppiä seuraavan muutaman vuoden aikana, kunnes hän palasi takaisin kauhun pariin Dark Waterin merkeissä. Dark Water on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut kauhudraama, joka perustuu Koji Suzukin vuonna 1996 julkaistuun lyhyttarinakokoelmaan. Olen kuullut tästä elokuvasta niin useaan otteeseen vuosien mittaan, että minun oli pakko perehtyä siihen vihdoin ja viimeinkin. Oliko se kaiken odotuksen arvoinen teos?

Yksinhuoltajaäiti Yoshimi Matsubara yrittää saada täyshuoltajuuden ainoasta lapsetaan, Ikukosta, joka on pakon edessä joutunut todellisen pyörremyrskyn silmään vanhempien kiistan välikappaleeksi. Kun he muuttavat uuteen asuntoon, alkavat äiti ja tytär kokemaan erikoislaatuisia näkyjä ja kuulemaan merkillisiä ääniä naapuriasunnosta. Epätavanomaiset tapahtumat alkavat vaikuttamaan Yoshimin ailahtelevaan mielenterveyteen, mitä ei huoltajuuskiistassa luonnollisestikaan katsota kovin hyvällä. Pian mielenterveys ei ole ainoa asia, mikä on vaarassa - vaan molempien elämät ovat panoksena.

Japanilaisia kauhuelokuvia pidetään korkeassa arvossa maailmalla, sillä ne tuntuvat aina tarjoavan omaperäisen kiehtovia ideoita katsojien koettavaksi. Niiden materiaali nojaa vahvasti useimmiten syvälliseen draamaansa ja poikkeuksellisen efektiiviseen jännitykseensä, jotka muovautuvat yleensä yllättävän mukaansatempaaviksi ja koukuttaviksi kokemuksiksi. Vaikka toteutus olisikin minimalistinen ja hillitty tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna, voimme aina olla varmoja siitä, että projektin häiritsevin taka-ajatus tulee kummittelemaan mielen perukoilla katselun jälkeen. Tämän vuoksi monia japanilaistautaisia kauhuelokuvia pidetäänkin vaikuttavimpina teoksina omassa lajityypissään.

Dark Water ottaa kärsivällisen aikansa alustaakseen asetelmansa ja pistääkseen tarinansa liikkeelle. Elokuva ei ainoastaan tempaa katsojaa mukaansa, mutta se tarraa tähän kaksin käsin kiinni seuraamaan lumoavan kauhistuttavaa jännitysnäytelmää, joka rakentaa itseään hitaasti palavalla tavalla. Ohjaaja vaatii katsojaltaan jonkin verran kärsivällisyyttä, mutta helpottaa taakkaa huolellisella tarinankerronnallaan ja päähahmon koukuttavan syvällisellä tarinakaarella. Ei ainoastaan, että pystymme investoitumaan Hitomi Kurokin esittämän yksinhuoltajaäidin, Yoshimin, vaativiin koettelemuksiin, mutta monille asetelma saattaa osua niin sanotusti aika lähelle kotia.

Elokuvan aikana pääsemme sukeltamaan naisen stressaavaan arkeen, joka pitää sisällään mitä erikoisimpia järjestelyjä yhteiselon varmistamiseksi. Aika ajoin ohjaaja käntää katseet menneisyyteen, Yoshimin lapsuuteen, joka oli nykytilanteenkin tapaan hieman ristiriitainen. On siis sanomattakin selvää, että äiti yrittää tehdä kaikkensa, jotta tilanne saataisiin mahdollisimman nopeasti hoidettua alta pois. Monissa aasialaisissa mytologioissa rauhattomat sielut siirtyvät tuonpuoleiseen vasta silloin, kun he ovat täyttäneet elämäntarkoituksensa. Tekemättömät tehtävät pitävät heitä elävien ja kuolleiden maailmojen välimaastossa kummittelemassa epäonnekkaita.

 

Kiroukset tarttuvat yleisimmin johonkin tiettyyn paikkaan tai esineeseen, jotka aihettavat harmia sen jälkeen muodossa, jos toisessa. Ideaa lähdetään sittemmin eskaloimaan kiehtovilla tavoilla, jotka onnistuvat hypnotisoimaan katsojan näytöllä tapahtuvaan. Vaikka Dark Water seisookin vankasti omilla jaloillaan, ovat pienet yhtäläisyydet Ringu- ja Ju-On-elokuvasarjoihin havaittavissa. Tietyt artistiset ratkaisut ja vastakkainasettelut ovat kuin suoria kopioita edellämainituista elokuvista, mutta samaan aikaan se tuo lukuisia ennennäkemättömiä ja omaperäisiä ideoita katsojien vastaanotettavaksi.

 

Vaikka efektit vaikuttavatkin halvahkoilta ja parhaat päivänsä nähneiltä, ajavat ne asiansa moitteettomasti tärkeimmässä asiayhteydessä. Tunnelmallisesti elokuva vakuuttaa kuitenkin monipuolisuudellaan ja ulottuvuudellaan. Ei ainoastaan, että se lumoaa painostavan inhorealistisella ja jossain määrin jopa likaisen synkällä olemuksellaan, mutta efektiivistä jännitystä rakennetaan erinomaisella tavalla alusta loppuun asti. Ohjaaja Hideo Nakata hyppelehtii lajityyppien välillä varsin kontrolloidusti varmistaen samalla sen, että elokuvan tärkeimmät kohtaukset ja efektiivisimmät käänteet korostuisivat muusta materiaalista selkeämmin.

 

Tuotos leikittelee myös idealla siitä, että vilkkaalla mielikuvituksella olisi jotain tekemistä tapahtumien kanssa, mikä taas ajaa katsojan ajoittain onnistuneesti harhaan. Ottaen huomioon perheen rikkinäisen tilan, on ihan ymmärrettävää, miksi mielenterveys saattaisi järkkyä ajan kanssa perheenjäsenillä. Vaikka Dark Water onkin pelottava ja intensiivinen materiaaliltaan, kuvailisin sitä enemmänkin yliluonnolliseksi draamaelokuvaksi, jolla sattuu vain olemaan hyvin vaikuttavat kauhuelementit tasapainottamassa tunnelmaa vastakkaiseen suuntaan. Puhdasta kauhua tämä ei nimittäin ole, mikä ei siis todellakaan ole huono asia. Itseasiassa päinvastoin.

Hideo Nakatan Dark Water on hyvin synkkä ja traaginen tarina epäonnekkaasta yksinhuoltajaäidistä ja tämän viattomasta tyttärestä, jotka koettelemuksesta toiseen yrittävät pitää kiinni toisistaan tukeakseen toinen toistaan. Siitä huolimatta he joutuvat jatkuvasti myrskyn silmään kokemaan epäansaittuja käänteitä, jotka taas vetävät heitä yhä kauemmas toisistaan. Elokuva osuu mainiosti maaliinsa ja tarjoilee hyvin monipuolisen kokemuksen katsojan koettavaksi. Vaikka tietyt ratkaisut jäävätkin hieman klliseisiksi, on kokonaiskuva jopa yllättävän yhtenäinen ja moniulotteinen perimmiltään. Dark Water osaa olla Ringua pelottavampi ja traagisempi kokemus, vaikka laadullinen ero onkin lopulta aika olematon näiden välillä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com