Don't Breathe 2 (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Rodo Sayagues

Pääosissa: Stephen Lang, Madelyn Grace, Brendan Sexton III,

Adam Young, Bobby Schofield, Rocci Williams, Christian Zagia, Steffan Rhodri,

Stephanie Arcila, Diaana Babnicova, Fiona O'Shaughnessy
Genre: Toiminta, Jännitys, Rikos

Kesto: 1 tuntia 38 minuuttia

Don't Breathe -elokuva onnistui kuin onnistuikin menestymään lippuluukuilla keräten paljon kehuja teatterikierroksellaan. Tietenkin sen seurauksena studio päätti viipyilemättä lähteä kyhäillemään jatko-osaa sille. Edellisen osan ohjanneen Fede Álvarezin oli tarkoitus palata ohjaajan ruoriin jatko-osan merkeissä, mutta lopulta hän antoikin mahdollisuuden käsikirjoittajaystävälleen uruguaylaiselle Rodo Sayaguesille, jolle teos toimi debyyttiohjauksena. Don't Breathe 2 saikin ensi-iltansa lopulta vuonna 2021 rämmittyään monen muun tuotannon lailla koronapandemian aiheuttamien ongelmien vuoksi. Oliko jatko-osalle edes tarvetta vai kiiluivatko studion silmissä vain dollarien merkit?

Kahdeksan vuotta on ehtinyt kulua ryöstöstä, jossa veteraani Nordstrom joutui valitettavalla tavalla vastaanottavaksi osapuoleksi. Mies on sittemmin palannut takaisin täysiin voimiinsa ja muuttanut edellisestä kodistaan syrjäiseen mökkiin, jossa hän asuu tätä nykyä nuoren tytön kanssa. Massiivisesta tulipalosta selvinnyt Phoenix löytyi tajuttomana kadulta, jossa veteraani sattui ulkoiluttamaan uskollista koiraansa. Norman päätti isänvaiston johdattamana ottaa tämän huostaansa ja kasvattaa tämän omana lapsenaan. Kaksikon rauhallinen elämä järkkyy, kun röyhkeä rikollisryhmä sieppaa tytön. Normanin on täten löydettävä uusia keinoja terävöittääkseen aistejaan, jotta pelastusoperaatio onnistuisi mutkitta.

On heti alkuun tosiaan todettava, että koko ajatus jatko-osasta ihmetytti toden teolla. Ei ainoastaan, että sille ei tuntunut olevan mitään tarvetta perimmiltään, mutta sekä konseptuaalisesta, että loogisesta näkökulmasta katsottuna elokuvalla ei pitänyt olla edes alkukantaista jalansijaa olla edes alustavassa harkintavaiheessa. Ei ainoastaan, että kokonaisvaltaisen tarinan jatko on kuin avoin kirja konsanaan edellisen osan jäljiltä, mutta ottaen huomioon sen käsittelemät tapahtumat, ei konseptia pystyisi varsinaisesti edes syventämään järkevästi eteenpäin vaikuttamatta liian ristiriitaiselta. Elokuva onkin ennakkoon katsottuna hyvin merkillinen ratkaisu studiolta.

Seuraamme elokuvassa Stephen Langin esittämää Normania, joka on kyseenalaisten tapahtumien jälkeen onnistunut löytämään kyseenalaisin keinoin itselleen onnellisen elämän. Hän asuu yhdessä Madelyn Gracen esittämän Phoenixin kanssa, joka ei edes tiedosta menneisyydestään. Tyttö olettaa Normanin olevan hänen isänsä. Mies on onnistunut myös huoltajuutensa lisäksi istuttamaan ajatuksen tytön päähän siitä, että hänen äitinsä kuoli tulipalossa, minkä vuoksi hän elääkin ''isänsä'' kanssa kahdestaan. Parivaljakon side on kielttämättä vähän tulehtunut. Miehen traumaattiset muistot menneisyydestä painavat edelleenkin päälle, minkä vuoksi hän kasvattaakin lasta tiukalla otteella säännöstellen tarkasti tämän liikkeitä ja sosiaalisia tapaamisia.

Kun Norman vihdoin antaa pakon edessä Phoenixille tilaa hengittää rauhassa, lähtee tilanne kuin tilauksesta täysin lapasesta. Don't Breathe 2 on juuri sellainen elokuva kuin sen uskoisi ennakkoon olevan - järkyttävän luokaton. Se tuntuukin perimmiltään siltä, että se olisi ottanut haltuunsa jonkun hylätyn käsikirjoituksen arkistoista ja yhdistänyt ensimmäisestä elokuvasta tutun hahmon osaksi sitä ikään kuin tehden kokonaisuudesta uskottavan jatkumon. Jatko-osa harvemmin kuitenkin mukailee edeltäjänsä tyyliä ja omaperäistä lähestymistapaa, minkä vuoksi se tuntuukin irtautuvan alkuperäisestä visiosta - etenkin kontekstuaalisesta ja esteettisestä näkökulmasta katsottuna.

Norman Nordstrom on muutenkin varsin erikoinen valinta elokuvan päähahmoksi. Ottaen huomioon aiemmat tapahtumat, on hänen koettelemuksiinsa lähes mahdoton investoitua sen aikana - puhumattakaan samaistumisesta. Miehen taakse on vaikeaa asettua puhtaalla omatunnolla. Kaiken sen jälkeen, mitä opimme hänestä edellisessä elokuvassa, on absurdia ajatella, että käsityksemme hänestä muuttuisi juuri ollenkaan jatko-osan aikana. Tekijät yrittävät toki kovasti tehdä miehestä odottamatonta sankaria, mutta se ei toimi alkuunkaan ohjaajien kontekstuaalisella tasolla eriävien visioiden tuloksena. Emme ole elokuvassa kenenkään muun puolella kuin Phoenixin, joka tuntuu olevan ainoa aidosti viaton ihminen koko kaupungissa.

Tarina itsessäänkin yllättää inspiroimattomalla alkeellisuudellaan ja väkinäisellä luonteellaan, jota en olisi ihan odottanut edellisenkin osan käskirjoittaneelta kaksikolta. Ei ainoastaan, että suurin osa käsiteltävistä hahmoista ovat yksiulotteisia ja ylilyöviä perimmiltään, mutta itse tarina tuntuu kadottavan ainoan järkeenkäyvän suuntansa jo ennen ensimmäistä varsinaista välienselvittelytilannetta. Tilanne ei kuitenkaan käänny koskaan ympäri, vaan päinvastoin. Jos elokuvan konseptuaaliset ratkaisut ovat kyseenalaisia perimmiltään, niin ne eivät vedä kyllä yhtään vertoja sen juonenkäänteille. Nämä ''yllätykset'' eivät ainoastaan tunnu kuin lonkalta ammutuilta papanoilta, vaan myös poikkeuksellisen naurettavilta toteutuksilta.

 

Käänteet tuntuvat vajoavan yhä syvemmälle ja syvemmälle mutaan, mitä enemmän niitä ruvetaan tarinan aikana viljelemään. Asioita ei helpota yhtään sekään, että antagonisteina toimivat rikolliset tekevät naurettavia ratkaisuja pitkin elokuvaa pitääkseen tarinan jotakuinkin hengissä. Logiikkaa ei voi ensimmäisen puoliskon perusteella tietenkään enää vaatia, sillä sokea Norman tuntuu tuntevan laajenevan ympäristönsä paremmin kuin Hell's Kitchenin sokea paholainen ja taistelevan yhtä aikaansaavalla asenteella kuin brutaali Tuomari. Elokuvan voikin jollain ihmeellisellä tavalla ottaa vastaan ikään kuin supersankaritarinana, vaikka sen yliluonnollisilta vaikuttavia piirteitä ei ollakaan koskaan alustettu sen kummemmin.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna Don't Breathe 2 ei yllä millään tasolla edeltäjänsä mahtiin. Ei sillä, että materiaali olisi sillä osa-alueella ihan luokatonta seurattavaa, mutta siitä puuttuu täysin se tuttu painostava jännitys ja intensiivinen tunnelma, mikä teki edellisestä osasta niin vakuuttavan. Jatko-osa tuntuukin vain imitoivan edeltäjänsä visuaalista esillepanoa ja tietynlaisia artistisia ratkaisuja, joilla ei lopulta ole lainkaan samanlaista painoarvoa. Elokuvan maailmakin irtaantuu entistä enemmän uskottavuudesta. Ei sillä, että ensimmäinen elokuva olisi ollut mitenkään poikkeuksellisen uskottava asetelmaltaan, mutta kun tämä tuntuu jo utopistiselta fantasialta perimmiltään. Ihan kuin Detroit olisi dystopisen kohtalon kokenut.

Don't Breathe 2 on sekä idealtaan, että toteutukseltaan varsinainen pannukakku, joka ei paljoakaan anna ajalleen vastinetta. Elokuvassa on asiansa ajavaa toimintaa, josta voi mahdollisesti nauttia sellaisenaan ilman tarinallista kontekstia, mutta loppupeleissä se ei sitä pelasta vääjäämättömältä turmiolta. Moraalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on aivan järjetön, eikä sen logiikkaankaan kannata rahojaan pistää likoon. Hahmot ovat parhaimmillaan pinnallisia ja juonenkäänteet järkyttäviä, mikä varmistaa sen, että kokemus jää vain inspiroimattoman väkinäiseksi taaperrukseksi. Tämä on taas oiva osoitus studioiden ahneesta luonteesta, joka ei tuo koskaan juuri mitään arvokasta mukanaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com