Don't Breathe (2016) - arvostelu

 

Ohjaus: Fede Álvarez

Pääosissa: Jane Levy, Stephen Lang, Dylan Minnette,

Daniel Zovatto, Franciska Törőcsik, Emma Bercovici, Christian Zagia
Genre: Jännitys, Kauhu, Rikos

Kesto: 1 tuntia 28 minuuttia

Don't Breathe on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut kauhupainoitteinen jännityselokuva, jonka ohjauksesta vastaa uruguaylainen Fede Álvarez. Ohjaaja tuli minulle tutuksi ensimmäistä kertaa tämän elokuvan kautta, joten oli mielenkiintoista palata sen äärelle ja katsoa, että onnistuisiko se kestämään uusintakatselua. Álvarezin aiemmin ohjaama Evil Dead -uudelleenfilmatisointi yllätti minut toimivuudellaan, vaikka sitä kritisoitiinkin jonkin verran maailmalla. Don't Breathe olikin ikään kuin miehen vastaus vastaanotettuun kritiikkiin.

 

Monien mukaan hän nojasi siinä liikaa raakuuden mässäilyyn, verellä suihkuttamiseen ja lähdemateriaalin kopioimiseen. Vaikka materiaali osasikin olla kieltämättä hävyttömän räikeää ja ylilyövää, teki mies parhaansa klassisen konseptin modernisomiseksi. Seuraavaksi elokuvaksi ohjaaja päättikin kyhätä alkuperäisen tarinan, joka ei mässäilisi verellä ollenkaan ja joka keskittyisi enemmän jännityksen luomiseen kuin shokkiarvoon. Elokuva saatiin lopulta purkkiin ja vastaanotto olikin odotetusti paljon positiivisempaa. Onko Don't Breathe kehunsa ansainnut vai vieläkö katsojille jäi jotain kritisoitavaa?

Rocky, Alex ja Money ovat kolme detroitilaista nuorisorikollista, jotka ansaitsevat elantonsa murtautumalla erilaisiin asuntoihin ja varastamalla sieltä monen sortin arvoesineitä. Varastettujen tavaroiden vakituinen ostaja kuitenkin tuntuu pihtaavan hinnassaan, minkä vuoksi he päättävät kokeilla jotain uskaliaampaa. Samainen ostaja nimittäin vinkkaa heille, että erään hylätyn naapuruston keskellä asuu erakoitunut sotaveteraani, Norman Nordstrom, jonka omaisuus pyörii vähintään kuusinumeroisissa lukemissa. Vaikka Alex ei alkuun olekaan kovin innostunut ideasta, päättää hän silti osallistua keikkaan. Ennakkoon helpolta tehtävältä vaikuttanut ryöstö osoittautuukin yllättäen kaikeksi muuksi kuin helpoksi.

Elokuvan konsepti on poikkeuksellisen kiehtova perusteiltaan ja siitä saammekin kiittää Fede Álvarezia. Ottaen huomioon, että tarina ei välttämättä kovin erikoiselta vaikuittaisikaan alkuun, on upeaa seurata sivusta, kuinka ohjaaja kääntelee ja vääntelee ideaansa muovaillen siitä hyvinkin omaperäisen ja efektiivisen kokonaisuuden. Salaisuus piileekin lähestymistavassa, joka on käännetty epätavanomaisella tavalla päälaelleen. Seuraamme tapahtumia nimittäin ryöstäjien näkökulmasta katsottuna, jossa itse ryöstettävä toimii ikään kuin elokuvan ''uhkana''.

 

Alustavat yksityiskohdat antavat ymmärtää, että asia on näin, mutta mitä pidemmälle tarinassa etenemme, sitä väljemmäksi ero hyvän ja pahan välillä osoittautuukin lopulta olevan. Don't Breathe ei paljoakaan aikaile asetelmansa alustamisen kanssa, vaan hyppää käytännössä suoraan keskelle roihuavaa tulta. Vaikka pääsemmekin vain pinnallisesti kiinni konseptiin ja käsiteltäviin hahmoihin, pitää koukuttava uteliaisuus katsojan mielenkiinnon yllättävänkin hyvin yllä. Ohjaaja päättää ikään kuin jättää hahmot roikkumaan alkeellisille vesilleen, jotta varsinaiseen vastakkainasetteluun saataisiin enemmän selkeyttä. Siinä menee toki tovi, mutta juonenkäänteiden astuessa kuvaan, alkaa ruuvi kiristymään toden teolla.

Elokuvan vahvuudet eivät nojaa rakenteellisiin seikkoihin, vaan pikemminkin sen näyttävään esillepanoon, tekniseen toteutukseen ja kutkuttavaan tunnelmaan. Näissä aspekteissa teos onnistuu yllättämään positiivisesti. Elokuvan ensimmäinen pitkää kamera-ajoa hyväksikäyttävä otos antaa jo osviittaa siitä, mihin materiaali pystyy parhaimmillaan. Ei ainoastaan, että saamme hyvää tuntumaa mysteerisen kolkosta ympäristöstä, mutta kuvat korostavat alleviivaten tiettyjä yksityiskohtia, jotka tulisivat pelaamaan suuren roolin tarinassa tilanteen eskaloituessa. Saamme myös paljon hyödyllisiä vihjeitä tulevia koitoksia silmällä pitäen, emmekä malta odottaa jännitysnäytelmän alkavan.

Kaiken logiikan mukaan varkaat yrittävät yleisimmin pysytellä silmien kantamattomissa, mutta kun vaarana ovatkin poikkeuksellisesti heidän päästämät äänet, muuttuu pelin henki kertaheitolla. Tämä johtuukin siitä, että ryöstön uhriksi joutunut veteraani on sokea. Sitä kolmikon tapaan itsekin ajattelisi, että tehtävän pitäisi olla helppo nakki, mutta jouduttuaan talon vangiksi, huomaavat nuoret pian olevansa veteraanin kontrolloimalla armottomalla leikkikentällä. Kuten aiemmin mainitsinkin, lähestymistapa konseptiin on omaperäinen. Antagonistina ei toimi tässä tapauksessa yliluonnollinen henki tai demoni, vaan näkönsä taistelussa menettänyt vanhus, joka omaa vain poikkeuksellisen sotilaallisen valmiuden.

Hänen aistinsa nojaavatkin korostetusti ympäröiviin ääniin, joiden epätavanomaisuus herättää herkästi miehen huomion. Elokuva käyttää tätä yksityiskohtaa vakuuttavasti hyväkseen tunnelmansa luomisessa. Askeleet, hengitys tai pelkkä rapinakin saattavat koitua ryöstäjien kohtaloksi. Ohjaaja pitää katsojaa tiukasti kiinni hyppysissään tiukoissa tilanteissa ja onnistuu tarjoamaan tälle samalla valtavasti adrenaliinia. Jännitys tiivistyy ja tilanne kehittyy hyvin erikoisiin suuntiin. Asetelma onnistutaan kääntämään täysin päälaelleen paljastusten myötä, joita ei edes välttämättä näe tulevan. Jotkut ratkaisuista ovat rohkean uskaliaita ja omaperäisiä, kun taas jotkut taas saavat todellisen ihmetyksen aikaiseksi.

Fede Álvarezin Don't Breathe on mainio elokuva, joka ei välttämättä rakenteellisesti ja tarinallisesti yllä korkeimpaan potentiaaliinsa, mutta joka korvaa sen loistavalla teknisellä toteutuksellaan ja piinaavalla tunnelmallaan. Käsikirjoitus olisi voinut ehkä käydä vielä kertaalleen hiomakoneen käsittelyssä, mutta varsinaiset epäkohdat jäävät kuitenkin suhteellisen pieniksi ongelmiksi näin jälkikäteen ajateltuna. Kokemus on etenkin ensimmäisellä katselukerralla hyvin efektiivinen ja mieleenpainuva, eikä sen komeaa visuaalista luonnettakaan voi olla huomioimatta. Vaikka kysymyksiä jääkin paljon pintaan elokuvan jäljiltä, on vain todettava, että se onnistuu tekemään juuri sen, mihin se ultimaattisesti pyrkiikin  - kiristää ruuvia niin kireälle kuin vain mahdollista.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 25.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com