Kärpänen | The Fly (1986) - arvostelu

 

Ohjaus: David Cronenberg

Pääosissa: Jeff Goldblum, Geena Davis, John Getz,

Joy Boushel, Leslie Carlson, George Chuvalo, David Cronenberg
Genre: Kauhu, Draama, Scifi

Kesto: 1 tuntia 36 minuuttia

''Be afraid. Be very afraid.''

 

Kärpänen on elokuva, jonka kautta tutustuin ensimmäistä kertaa kanadalaiseen elokuvaohjaajaan nimeltään David Cronenberg. En tuolloin vielä tiennyt herrasta mitään, minkä vuoksi oli vaikea ennakoida tulevaa elämystä sen ihmeellisemmin. Kärpänen on vuonna 1986 ensi-iltansa saanut kauhupainoitteinen draamaelokuva, joka toimii uudelleenfilmatisointina vuonna 1958 julkaistulle Kurt Neumannin ohjaamalle samannimiselle teokselle. Tuotos vastaanotettiin yllättävän positiivisesti maailmalla ja se onnistui kuin onnistuikin voittamaan ohjaajan ainoaksi jääneen arvostetun Oscar-palkinnon parhaasta maskeerauksesta. Onko Kärpänen ylistyksensä ansainnut?

Loistava, mutta eksentrinen tiedemies, Seth Brundle, tapaa hänen työtään rahoittavan Bartok Science Industries -yhtiön järjestämässä lehdistötilaisuudessa toimittajan, Veronica Quaifen, joka etsii etusivun juttua lehteensä. Mies väittää uuden keksintönsä muuttavan maailman täysin, mutta Veronica ei tunnu asiaa ottavan kovin vakavasti vastaan. Pienen suostuttelukeskustelun jälkeen nainen päättää lopulta ottaa Sethin eksklusiivisesta tarjouksesta kopin ja he matkaavat tämän laboratorioon pienelle esittelykierrokselle. Tiedemies kertoo intohimoisesti salaisesta projektistaan ja yllättyy, kun toimittaja paljastaa äänittäneensä keskustelun juttaan varten.

Seth ei tapahtuneesta kuitenkaan pidä, vaan kehottaa Veronicaa poistamaan keskustelun tallenteistaan. Tämän kieltäydyttyä mies päättää antaa naiselle täyden vapauden kuvata ja hioa juttuaan pidemmälle, kunhan asia pysyy toistaiseksi vielä poissa julkisuudesta. Eksklusiivinen sopimus lyödään lukkoon ja varsinaiset työt alkavat. Pienien takaiskujen jälkeen mies tuntuu lähentyvän kohti suurta läpimurtoaan, mutta huomaa pian huolimattomuutensa kostautuvan pahimmalla mahdollisella tavalla. Yhtenä päivänä hän nimittäin kokeilee keksintöään itseensä, mikä ei alkuun näyttäisi aiheuttavan minkään sortin harmia. Jälkikäteen paljastunut yllätys muuttaa kuitenkin käsityksen projektin onnistumisesta kokonaan.

On elokuvia, jotka käsittelevät ihmisen psykologiaa ja mielen haurautta - ja sitten taas on elokuvia, jotka nojaavat väkevästi epämiellyttäviin yksityiskohtiin, jotka vakuuttavat groteskiudellaan. David Cronenbergin Kärpänen on elokuva, joka tekee molempia ja tekee sen myös tyylikkäästi kertoen samalla poikkeuksellisen aistikkaan ja traagisen tarinan katsojalleen. Ensimmäistä katselukokemusta on vaikeaa pistää sanoiksi. Ottaen huomioon, että jos siitä ei tiedä mitään ennakkoon, voi lopputulos järkyttää suuresti. Muistan hyvin, kuinka häkeltynyt ja ymmälläni olin nähtyäni teoksen ensimmäistä kertaa. Samanaikaisesti tunsin outoa mielihyvää siitä, että se yllätti minut niin positiivisesti.

Vaikka elokuva onkin loistava monesta näkökulmasta katsottuna, ei sitä voi välttämättä ihan jokaiselle katsojalle suositella. Itse olen kuitenkin tyytyväinen siihen, että pystyn katsomaan tämän sortin tuotoksia ilman jälkioireita. Seuraamme elokuvassa Jeff Goldblumin esittämää Seth Brundlea, joka lukeutuu tiedepiireissä varsin viisaaksi ja nerokkaaksi tapaukseksi. Hyvin kunnianhimoisena ihmisenä tunnettu mies uskoo keksintönsä muuttavan maailmaa parempaan suuntaan. ''Telekopeiksi'' kutsutut laitteet voivat nimittäin siirtää esineitä paikasta toiseen kehittyneen teknologian avustuksella. Vaikka ne voivatkin kuljettaa elottomia esineitä täydellisellä osumatarkkuudella, on elävän kudoksen siirtäminen kuitenkin astetta hankalampi toteuttaa.

Yksinkertaiset esineet muuttuvat pikkuhiljaa koekaniineina toimiviksi paviaaneiksi ja laskelmat sen seurauksena poikkeuksellisen monimutkaisiksi toteutettaviksi. Seuraammekin tarinan aikana, kuinka Seth pyrkii parhaansa mukaan kiivetä jyrkkää seinämää ylöspäin tieteen särkyvien rajojen voimalla. Vaikka prosessi usein tuntuukin törmäävän jykevään seinään, päättää mies jatkaa tunnollisesti työntekoa haaveilemansa lopputuloksen saavuttamiseksi. Hänen rinnallaan, Geena Davisin esittämä reportteri Veronica Quaife seuraa tilannetta dokumentoiden projektin eri vaiheita muistiin. Skeptinen nainen ei alkuun ollut edes kiinnostunut miehen keksinnöstä, mutta todistaessaan sen omin silmin, muuttui ääni heti kellossa.

Konsepti itsessään yllättää yksinkertaisuudellaan. Vaikka alustus ei kovin kummoiselta alkuun vaikuttaisikaan, on upeaa huomata, kuinka moniulotteiseksi ja kiehtovaksi tilanne muuttuu ajan myötä. Vaikka tarina käsitteleekin perimmiltään - hahmojen mukaan - elämääkin suurempia asioita, on sen pienimuotoinen lähestymistapa poikkeuksellisen erinomainen ratkaisu ohjaajalta. Ei ainoastaan, että elokuva hyötyy hurjasti tästä valinnasta, mutta Cronenberg pääsee sen avustuksella keskittymään aivan rauhassa käsiteltävään aiheeseen ja sanomaansa, joka vakuuttaa painoarvollaan. Tämän vuoksi hahmot tuntuvatkin niin syvällisiltä ja helposti lähestyttäviltä tahoilta kaiken kaikkiaan.

On mielenkiintoista huomata, kuinka kohtalokkaaksi pienikin huolimattomuusvirhe saattaa koitua suuremmassa mittakaavassa. Vaikka emme tiedäkään sitä, miten se tulisi käytännössä kostautumaan hahmoille, aistimme selkeästi tunnelman muuttuvan astetta vakavammaksi ja kehityskaaren kääntyvän heitä vastaan. Jokin on vinossa ja odotammekin kärsivällisesti sitä hetkeä, jolloin tilanne alkaisi lähtemään käsistä. Voi pojat, sen se myös tekeekin ja poikkeuksellisen anteeksiantamattomalla tavalla. Cronenbergille tavanomaiseen tyyliin Kärpänen uhkuu mielettömän upeita ja kahistuttavan iljettäviä käytännön efektejä, joita parempia toteutuksia ei montaa elokuvahistoriasta löydy.

Ne eivät ainoastaan käännä kuvaannollisesti vatsalaukkua ympäri, vaan myös jäävät kummittelemaan jälkikäteen efektiivisellä tavalla. Onneksemme nämä lisäykset eivät ole turhia, sillä niillä korostetaan vaikuttavasti eteen tulleiden esteiden ja juonenkäänteiden traagista luonnetta, joka jää vaivaamaan mielen perukoille pitkäksi aikaa. Elokuva keskittyy vahvasti tarjoamiensa kauhuelementtien syvällisempään merkitykseen, joka yhdistyy kiehtovalla tavalla ihmispsykologiaan ja sen monimuotoisiin yksityiskohtiin. Ei ainoastaan, että se rakentaa tuikitavallisesta konseptista hyvin koukuttavan tarinan, mutta se sukeltaa vaikuttavan syvälle tragedian keskelle.

Kärpänen on loistava elokuva, joka onnistuu komeasti tempaamaan katsojan mukaansa epätavanomaisten kauhujensa keskelle. Pystymme katsojina investoitumaan käsiteltäviin hahmoihin jopa yllättävän tiukalla otteella, mikä varmistaakin sen, että tarinan draamapuoli puree väkevästi hiljalleen repeytyvän ihomme läpi. Tuotannollisesti teos on vakuuttavaa seurattavaa. En ole ollenkaan yllättynyt siitä, että se on Oscar-pystinkin ansainnut maskeerauksistaan, sillä ovathan ne järisyttävän hienot perimmiltään. Elokuva koukuttaa, miellyttää ja iljettää samanaikaisesti, mikä on harvinaisen vaikeaa toteuttaa käytännössä. Kärpänen onnistuu kuitenkin tekemään sen vaivattoman helposti ja saa katsojan tuntemaan sellaisia tunteita, joita ei pysty aina edes sanoiksi muotoilla.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com