Marttyyrit | Martyrs (2008) - arvostelu

 

Ohjaus: Pascal Laugier

Pääosissa: Mylène Jampanoï, Morjana Alaoui, Catherine Bégin,

Isabelle Chasse, Robert Toupin, Patricia Tulasne, Juliette Gosselin,

Xavier Dolan-Tadros, Jessie Pham, Erika Scott
Genre: Kauhu

Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Kun puhutaan kaikkien aikojen järkyttävimmistä ja häiritsevimmistä elokuvista, on pinnan alta kaivettavissa liuta elokuvia, jotka on kuopattu monttuun syystäkin. Syistä tai toisista nämä elokuvat ovat saaneet ison leiman kanteen löytäen samalla paikkansa kiellettyjen tuotosten listalta. Marttyyrit on vuonna 2008 ensi-iltansa saanut psykologinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa ranskalainen Pascal Laugier. Vaikka sensuurin uhriksi ei elokuva lopulta joutunutkaan, ongelmitta se ei julkaisuunsa meinannut selvitä.

Tuotanto oli vaikeaa saada liikkeelle, sillä kaikki suuret ranskalaiset studiot kieltäytyivät rahoittamaan näin epätavanomaista projektia. Alusta asti vihreää valoa elokuvalle näyttänyt Canal+ -televisiokanava päätti kuitenkin luottaa ohjaajan omaperäiseen näkemykseen ja tuoda hänen visionsa näytille. Marttyyrit-elokuva vaati odotetustikin paljon omistautumista etenkin näyttelijöiltä, jotka itkivät jatkuvalla syötöllä kameroiden pysähtyessäkin. Vastaanotto oli pääosin positiivista, vaikka paljon negatiivistakin palautetta sateli katsojilta. Olisiko elokuva pitänyt jättää tekemättä vai oliko sillä paikkansa elokuvahistoriassa?

Pieni Lucie-niminen tyttö on ollut kadoksissa yli vuoden, kun hänet löydetään hysteerisenä pakenemasta tien poskesta. Hän johdattaa poliisit taloon, jossa häntä pidettiin vankina - ja jäljistä päätellen hän on käynyt läpi varsinaisen helvetin. Lastenkotiin kotiutunut Lucie kamppailee pitkään traumaattisten ajatustensa kanssa, eikä meinaa millään saada otetta tavallisesta elämästä. Hän ystävystyy siellä Anna-nimisen tytön kanssa, joka haluaa auttaa uutta ystäväänsä. Viisitoista vuotta myöhemmin Lucie etsii yhä sieppaajiaan Annan kanssa kostaakseen heille kärsimyksensä.

Vaikka maine kirikin selkeästi elokuvan edellä, kovin hyvin se ei markkinoilla menestynyt. Suoraan sanottuna flopiksi muodotunut teos teki selkeää tappiota elokuvateatterikierroksellaan. Vuosien saatossa se on kuitenkin pyörinyt kauhuelokuvien rakastajien keskusteluissa ja oman kokemukseni perusteella - ymmärrän kyllä miksi. Marttyyrit on nimittäin jopa yllättävän painostava elokuvaelämys, joka vaatii katsojaltaan paljon ja tarjoilee mitä järkyttävimpiä ideoita näytölle vastaanotettavaksi. Materiaali ei todellakaan sovi jokaiselle katsojalle ja monille seinä tuleekin luultavasti jo vastaan ennen puolta väliä.

Valtaosa kauhuelokuvista taipuu informatiivisen tarinankerronan kuoppaan, jossa yksityiskohtia käsitellään kirjaimellisessa mielessä joko dialogin tai kertojan muodossa. Marttyyrit antaa kuitenkin mysteerisen tarinansa viedä mennessään kertomatta liikaa käänteentekevimmistä yksityiskohdista katsojalle. Tämä ratkaisu antaa meille mahdollisuuden käsitellä tapahtumia omassa mielessämme ja luoda mahdollisia teorioita tulevaa ajatellen. Vaikka mielikuvitus laukkaisikin kontrolloimattomasti menemään omien näkemyksien muodossa, onnistuu ohjaaja Pascal Laugier vetämään maton monesti katsojan jalkojen alta toinen toistaan hurjemmilla käänteillään.

Tarina etenee omalla nojallaan käyttäen visuaalista tarinankerrontaa ja hienovaraisesti piilotettuja vihjeitä, joiden määränpäästä tai kokonaiskuvasta ei tunnu olevan alkuun tietoakaan. Täysin sokeana jos elokuvaa lähtee katsomaan, on vaikeaa arvioida sitä mihin suuntaan konseptia lähdetään venyttämään ja muovailemaan, mikä taas osoittautuukin loistavaksi asiaksi. Ajan kanssa tarina alkaa nivoutumaan varsin moniulotteiseksi ja syvälliseksi kokonaisuudeksi, joka tarraa katsojan kurkusta kiinni hellittämättä juuri koskaan otetta. Ei ainoastaan, että Marttyyrit tempaa moitteettomasti mukaansa, mutta se tuntuu alusta asti erottuvan vahvasti muista kauhuelokuvista sekä luonteensa, että toteutuksensa puolesta.

Mylène Jampanoïn esittämä Lucie on monella tapaa häiriintynyt yksilö, jolla on vain yksi määränpää elämässään - kosto. Trauman runtelema nainen ei tunnu erottavan enää oikeaa väärästä, eikä mielikuvitusta oikeasta elämästä, minkä vuoksi hän ajautuukin herkemmin toinen toistaan tiukempiin tilanteisiin. Hänen paras ystävänsä Morjana Alaouin esittämä Anna pyrkii parhaansa mukaan pysyä Lucien menossa mukana pitääkseen tätä silmällä. Tilanne lähtee kuitenkin odotetustikin lapasesta ja kohtalokas väkivallan kierre on valmis alkamaan.

Elokuva on monesta näkökulmasta katsottuna raadollinen, häiritsevä ja armoton kokonaisuus, joka aloittaa taipaleensa aggressiivisella tavalla ja jatkaa loppuun asti kääntäen veistä jo valmiiksi syvässä haavassa. Ohjaaja nappaa katsojan kaksin käsin kiinni ja alkaa riepottelemaan tätä minkä kerkeää. Elokuvan teemat osaavat olla hyvin vaativia ja järkyttäviä luonteeltaan. Väkivalta tunkeutuu väkisin näytön toiselle puolelle ja epätoivo muuttuu ajan kanssa puhtaaksi kauhuksi. Materiaalia ei tunnu pidättelevän mitkään rajat, vaan niiden yli mennään niin sanotusti pää edellä.

Marttyyrit on elokuva, jonka katsomista olin suunnitellut jo muutaman vuoden ajan. En siltikään nähnyt sen yllättävän minua ihan näin positiivisesti kaikessa groteskiudessaan ja häiriintyneisyydessään. Toki, elokuvahistoria on täynnä järkyttäviä teoksia, joiden on tarkoitus toimia pelkästään shokeeraavina ja reaktiopainoitteisina kokemuksina, mutta tämä tuotos näyttää kuitenkin sen, että ne voivat olla myös kaikessa rajoittamattomuudessaankin varsin syvällisiä ja jossain määrin jopa filosofisia luonteeltaan. Vaikka tarina onkin koristeltu hyvin raadollisella tavalla, ovat sen käsittelemät psykologiset teemat varsin kiehtovaa vastaanotettavaa.

Ennakko-odotuksiin nähden olen positiivisesti yllättynyt Pascal Laugierin omaperäisen suoraviivaisesta visiosta, joka onnistui kuin onnistuikin herättämään monenlaisia tunteita minussa. Vaikka tyhjän olon tunnetta ei voi välttääkään shokeeraavan lopetuksen jälkeen, jättää se paljon lumoa ja ajatuksia jälkikäteen käsiteltäväksi. En välttämättä pysty itse katsomaan elokuvaa uudestaan sen painostavan luonteen vuoksi, mutta kerran se on kuitenkin nähtävä, joten sen verran voin vain suositella sitä muille. Jos vatsalaukku on aiheuttanut ''näyttävien'' elokuvien äärellä ongelmia, niin sitten suosittelen kyllä jättämään tämän tuotoksen välistä. Muussa tapauksessa - antakaa sen viedä mennessään.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com