Poltergeist (1982) - arvostelu

 

Ohjaus: Tobe Hooper

Pääosissa: JoBeth Williams, Craig T. Nelson, Beatrice Straight,

Dominique Dunne, Oliver Robins, Heather O'Rourke, Michael McManus,

Virginia Kiser, Martin Casella, Richard Lawson
Genre: Kauhu, Jännitys

Kesto: 1 tuntia 54 minuuttia

''Some people believe that when people die, there's a wonderful light, As bright as the sun. But it doesn't hurt to look into it. All the answers to all the questions that you ever want to know are inside that light.''

Poltergeist on elokuva, jota pidetään kauhun genren ehdottomana klassikkona. Ei ainoastaan, että se jätti julkaisunsa myötä vaikuttavan jälkensä katsojiin, mutta sitä pidettiin uraauurtavana teoksena elokuvateollisuudessa. Ollakseni rehellinen kanssanne, en välittänyt teoksesta kovinkaan paljoa, kun sen ensimmäisen kerran näin teini-ikäisenä. Viihdyin toki sen parissa, mutta ylistävät sanat eivät tuolloin ihan heijastuneet näkemääni materiaaliin. Uusintakatsastuksetkaan eivät tuntuneet paljoa muutosta tekevän, minkä vuoksi jätinkin seuraavan katsastuksen vuosien päähän odottamaan varsinaista tuomiota.

Poltergeist on vuonna 1982 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Tobe Hooper - eikä suinkaan Steven Spielberg, jonka roolituksen tuotannossa monet ovat ymmärtäneet väärin. Texasin moottorisahamurhat -elokuvasta tutuksi tullut ohjaaja on toki ottanut vahvasti vaikutteita päätuottajan tyylistä, joka oli kuuleman mukaan aktiivisesti mukana ohjeistamassa ja auttamassa tekijöitä oikealle tielle. Poltergeist onnistui räjäyttämään pankin kriittisen vastaanottonsa ja tienestiensä puolesta. Ei ainoastaan, että arviot ylistivät elokuvaa modernina kauhuklassikkona, mutta kymmmenkertaistuivat budjetista, minkä avulla siitä tulikin julkaisun aikaan vuoden kahdenneksi menestynein elokuva. Onko teos kestänyt ajan hammasta vai alkaako sen vaikutus vääjäämättömästi lipsumaan?

Steven ja Diane Freeling asustelevat onnellisesti harkitusti suunnitellussa ja rakennetussa kalifornialaisessa uuslähiössä Cuesta Verde -nimisessä kaupungissa. Steven on poikkeuksellisen menestynyt kiinteistövälittäjä ja Diane toimii huolehtivana osapuolena kotiäidin roolissa. Perheessä on myös kolme lasta: itsekeskeinen kuusitoistavuotias Dana, pelokas kahdeksanvuotias Robbie, sekä utelias viisivuotias Carol Anne. Eräänä iltana Carol Anne herää yllättäen unestaan ja menee alakertaan tutkimaan sihisevää ääntä. Perheen isä on nukahtanut television äärelle, joka lähettää lähetyksien jälkeistä staattista kohinaa. Yllättäen tyttö alkaa keskustelemaan television kanssa, joka pitää sisällään portin toiseen ulottuvuuteen. Tilanne muuttuu hälyttäväksi, kun selittämättömät tapaukset alkavat radikalisoitumaan.

Heti kättelyssä on kyllä todettava, että Poltergeist onnistui vihdoin ja viimein vakuuttamaan minut varteenotettavuudestaan. Vaikka olenkin aina pitänyt sitä hyvänä teoksena, en ole koskaan pystynyt arvostamaan sitä sellaisella tavalla kuin olisin tahtonut sisimmissäni. Tämä voi tietenkin johtua siitä, että ensimmäiset muistot elokuvasta kehittyivät vasta teini-ikäisenä, minkä vuoksi se ei kovin suuria traumoja aihettanut enää tuolloin materiaalinsa puolesta. Nyt kun olen jo niin sanotusti tätä nykyä kokeeneempi ja viisaampi katsoja, huomioin mielelläni myös pinnan alle jääneitä yksityiskohtia ja ratkaisuja, joihin en ennen kiinnittänyt paljoakaan huomiota. Poltergeist onkin täynnä vaadittavaa syvyyttä ja monipuolisuutta, jotka erottavatkin sen lopulta lajityypin tavanomaisemmista edustajista.

Seuraamme elokuvan aikana Freeling-perheen arkea, joka kääntyy yllättäen päälaelleen mysteeristen yliluonnollisten ilmiöiden astuessa kuvaan. Pääsemme katsojina poikkeuksellisen helposti kiinni käsiteltäviin hahmoihin. Perhe tuntuu perimmiltään uskottavalta ja heidän sisäinen dynamiikkansa on samaistuttavalla tasolla, mikä taas varmistaa sen, että pystymme investoitumaan tapahtumiin helpommin. Pienet arjen hetket tekevät hahmoista hyvin syväluotaavia ja ohjaaja pyrkiikin korostamaan niitä parhaansa mukaan elokuvan aikana. Kaikkia pieniä yksityiskohtia ei tarvitse käsitellä kirjaimellisesti tarinan edetessä, sillä monet niistä piilottelevat ihan silmien edessä taustalla esimerkiksi erilaisten esineiden muodossa.

Rakenteellisesti elokuva on varsin kiehtova tapaus. Vaikka Tobe Hooper toimiikin ohjaajana, paistaa rivien välistä vahvasti Steven Spielbergin teosten sielukkuus ja monimuotoisuus. Tämän vuoksi monet pitävätkin elokuvaa tietämättään Spielbergin teoksena, sillä sen perimmäinen luonne muistuttaa niin kovasti miehen muita teoksia. Tarinaa rakennetaan huolellisesti eteenpäin ja mukaansatempaavalla otteella, minkä vuoksi se tuntuukin niin viihdyttävältä ja mielekkäältä vastaanotettavalta. Kauaa ei tarvitse katsojan kuitenkaan odottaa konseptin eskaloitumista, sillä tapahtumat alkavat kääntymään vasempaan poikkeuksellisen ajoissa. Pääsemme nopeasti käsiksi siihen, mitä tuleman pitäisi, vaikka tapahtumat itsessään olisivatkin ennalta-arvaamattomampia kokonaisuuksia.

 

Materiaali yllättää monipuolisuudellaan ja toisistaan eroavat kiehtovat ideat tuovatkin valtavasti lisäarvoa kokonaiskuvalle. Vaikka elokuva onkin varsin laadukas toteutukseltaan, tuntuu se puolessa välissä ehkä turhaankin hidastavan tahtiaan. Ensimmäinen ja viimeinen kolmannes toimivatkin Poltergeistin vahvimpina vetonauloina, kun kokonaisuutta silmäillään jälkikäteen. On upeaa seurata, kuinka mysteeri syvenee tarinan edetessä, emmekä ole ihan täysin varmoja siitä, mitä kaikkea pääsisimme vielä kokemaan elokuvan aikana, mikä taas nostaa jännitystä itsessäänkin korkealle. Tunnelmallisesti teos on efektiivinen elämys, joka nielaisee yllättävänkin vangitsevasti mukaansa.

Jännitystä osataan kyhätä kärsivällisellä otteella ja sen purkaminen luonnistuu tekijöiltä myös varsin oivasti. Vaikka elokuva ei nykypäivän asettamien standardien kauhupainoitteisuuteen välttämättä ylläkään materiaalinsa puolesta, on se siitäkin huolimatta aikaansa nähden poikkeuksellisen kokeilunhaluinen ja intensiivinen kokemus katsojalle. Nuoremmille katsojille Poltergeist sopiikin varsin mainiosti luonnollisena aasinsiltana kauhun genren ytimeen, joka saattaa ensimmäiseltä istumalta vaikuttaa hyvinkin pelottavalta ja traumaattiselta elämykseltä. Kauhuelementit eivät toistele itseään elokuvan aikana, mistä voi vain hattua nostaa tekijöille. Materiaali nimittäin tarjoaa monen tyylin kauhuja katsojan vastaanotettavaksi.

Tuotannollisesti elokuva on pääosin vakuuttavaa seurattavaa. Visuaalisesta näkökulmasta katsottuna se tarjoilee lukuisia miellyttäviä kuvia ja kamera-ajoja, jotka korostavat vaikuttavalla tavalla tapahtumien efektiivistä muuntautumista ja eskaloitumista. Vaikka elokuva näyttääkin hyvältä päällepäin, ovat visuaaliset efektit kieltämättä parhaat päivänsä jo nähneet. Elokuvan spektaakkelimainen luonne erottuu vakuuttavasti materiaalista, minkä vuoksi se tuntuukin niin poikkeukselliselta ja erityiseltä koettavalta perimmiltään. Myös Jerry Goldsmithin sävellykset tuovat kohtauksiin paljon arvokasta tunnelmaa, jotka eivät välttämättä toimisi samalla tavalla ilman herran lisäpanosta.

Poltergeist on loistava kauhuelokuva, joka sekoittaa lajityyppejä sulavasti toisiinsa rakentaen samalla tarinan niiden varaan jopa yllättävänkin monipuolisella tavalla. Se tarjoaa kestonsa aikana paljon veikeän nasevaa komediaa, purevaa perhedraamaa, piinaavaa jännitystä, sekä monipuolista kauhua. Elokuva on toki ajoittain vanhanaikaiseen tapaan hieman ylilyövä ja melodramaattinen luonteeltaan, mikä taas johtaa tahattoman huvittaviin kohtauksiin, mutta se ei ota kokemukselta onneksi mitään pois. On ihan sanomattakin selvää, miksi Poltergeist on löytänyt paikkansa niin monen katsojan sydämestä. Etenkin nuorena kokemus on varmasti ollut traumaattinen. Harmi, etten itse nähnyt sitä aikaisemmin, mutta voin siltikin arvostaa sitä ihan uudella tavalla uusintakatsastusten myötä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.10.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com