The Menu (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Mark Mylod

Pääosissa: Ralph Fiennes, Anya Taylor-Joy, Nicholas Hoult,

Hong Chau, Janet McTeer, John Leguizamo, Reed Birney, Judith Light,

Paul Adelstein, Aimee Carrero, Arturo Castro, Rob Yang
Genre: Komedia, Jännitys, Kauhu

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

The Menu on elokuva, joka on varmasti monelle tullut hiljattain varsinaisena yllätyksenä. Itsekään en tiennyt sen olemassaolosta kuin vasta kesällä, kun kuulin siitä ohimennen puhuttavan. The Menu on vuonna 2022 ensi-iltansa saanut mustan komedian täyttämä jännityselokuva, jonka ohjauksesta vastaa brittiläinen Mark Mylod. Vaikka nimi ei kerrokaan paljoa ennakkoon, on mies tullut itselleni tutuksi etenkin sarjojen kautta, joista nimekkäimpinä toimivat Game of Thrones, sekä Succession. Voi siis lupaavasta tekijästäkin jo puhua...

Elokuvan toisena käsikirjoittajana toimiva Will Tracy sai inspiraation tarinaan illastaessaan häämatkallaan Cornelius Sjømatrestaurant -nimisessä ravintolassa. Mies päätti kertoa kokemuksestaan ja ideastaan kollegana toimivalle Seth Reissille, joka kiinnostui kuulemastaan. Hetki siinä vain meni ja elokuva lisättiin Searchlight Pictures -tuotantoyhtiön julkaisukalenteriin. Sen vastaanotto yllätti positiivisesti, mikä herättikin mielenkiintoni hetkessä. Onko The Menu ylistävät sanansa ansainnut vai oliko jotain epäkohtia jäänyt huomaamatta?

Sekalainen joukko ruokaintoilijoita ja ylemmän luokan kuuluisuuksia kutsutaan illastamaan Hawthorne-ravintolaan, jonka omistaa ja ylläpitää arvostettu julkkiskokki Julian Slowik. Eristäytyneellä saarella sijaitseva ravintola erottuu puolekseen mysteerisestä olemuksestaan, poikkeuksellisen ammattimaisesta henkilökunnastaan, sekä luonnonläheisestä ympäristöstään, jotka yhdessä luovat täydellisen illuusion ylemmyydestä ja etuoikeudesta. Illallinen alkaa kuitenkin saamaan pian yllättäviä käänteitä, kun aidoilta tuntuvat teatraalisuudet kiristyvät kauhistuttaviksi tavoiksi.

The Menu on elokuva, joka ei välttämättä ennakkoon vaikuta kovinkaan erikoiselta tapaukselta. Etenkin alustuksen aikana tulee sellainen olo, että onkohan tästä sittenkään urotekoihin. Skeptisyyteen ei kuitenkaan tarvitse tarrautua, sillä elokuva todellakin onnistuu yllättämään monin tavoin. Vaikka alustuksen kanssa ei aikaillakaan sen kummemmin, onnistuu ohjaaja Mark Mylod tarttumaan katsojastaan kiinni vahvalla konseptin luomalla mysteerillä. Hyppäämme käsiteltävien hahmojen lailla sokeasti paatin kyytiin tietämättä sen määränpäästä, mikä toimiikin lopulta oivana koukkuna.

Seuraamme tarinaa asiakkaiden näkökulmasta katsottuna, jotka ovat maksaneet maltaita summia päästäkseen mullistavan kokin tarjoamaan makujen maailmaan. Valikoituun ryhmään kuuluvat muun muassa Janet McTeerin esittämä etuoikeutettu ruokakriitikko Lillian Bloom, John Leguizamon esittämä parhaat päivänsä nähnyt näyttelijä George Díaz, Nicholas Houltin esittämä yli-intoileva kannattaja Tyler, sekä tämän kanssa illastava Anya Taylor-Joyn esittämä nirso Margot Mills. Opimme ruokailijoista paljon illallisen aikana, joka täyttyy nopeasti suuresta ihmetyksestä ja pelonsekavista tunteista.

Tätä henkevältä tuntuvaa sirkusta ohjaa Ralph Fiennesin esittämä julkkiskokki Julian Slowik, joka tuntuu kadottaneensa intohimonsa taidettaan kohtaan. Mies järjestää illallisen, joka pitää sisällään kuusi ritualistiselta ja kokeilunhaluiselta tuntuvaa annosta. Nämä osaset yhdistyvät ja täydentävät toinen toistaan sekä konseptuaalisesta, että elämyksellisestä näkökulmasta katsottuna. Paikalle päässeet ruokailijat ovatkin päättäneet osallistua tapahtumaan siinä toivossa, että he kokisivat jotain tavallisesta poikkeavaa ja jopa monella tapaa mullistavaa ruoan muodossa. Sitä he myös saavatkin...

Elokuvan käsikirjoitus loistaa omaperäisyydellään ja kokeilunhaluisuudellaan. Vaikka yksittäiset ratkaisut ja käänteet ovatkin jossain määrin jo entuudestaan tuttuja, onnistuu ohjaaja sekoittamaan pakkaa varsin efektiivisin tavoin. Ei ainoastaan, että joudumme toden teolla ihmettelemään tilanteiden eskaloitumisen suuntia, mutta nämä käänteet uppoavat kuin kuuma veitsi voihin konsanaan. Tunnelmallisesti teos onnistuukin tasapainottelemaan lajityyppien välillä varsin jouhevasti tuntumatta juuri koskaan liian kulmikkaalta ja tökkivältä. Temaattisesti The Menu on jopa yllättävän nerokasta seurattavaa.

 

Ei ainoastaan, että se satiirimaiseen tapaan vitsailee ja kritisoi etuoikeutettuja, sekä itseään ylempiosaisina pitäviä tahoja, mutta se tekee sen tyylillä. On vaikea nähdä, että kukaan ruokakriitikko tai -intoilija ottaisi elokuvasta nokkiinsa, vaikka osumat kohdistuvatkin pääosin heihin. Ohjaaja nimittäin pitää tietyn tason absurdiuden ja koomisuuden yllä pitkin tarinaa, mikä saa elokuvan tuntumaan ajoittain jopa ylilyövältä. On hauska nähdä, kuinka osuvasti teos kuitenkin onnistuu välittämään viestinsä näytön toiselle puolelle. Maailma on nimittäin pullollaan ihmisiä, jotka maksaisivat itsensä käsiteltävien hahmojen lailla kipeiksi kehuskeluoikeuden saamiseksi.

Teknisesti elokuva on upeaa seurattavaa. Ei ainoastaan, että visuaalinen esillepano on miellyttävän vangitsevaa koettavaa, mutta tilanteen mukaan muuntautuva äänimaailma tuo paljon variaatioita erilaisiin kohtauksiin. Yksityiskohdat täydentävät toisiaan kuin ateriat konsanaan, eikä katkeransuloinen lopputulos jätä katsojaa kylmäksi. Ralph Fiennes ihastuttaa ja hirvittää Julian Slowikin roolissa. Hahmo on kuin taiteilija, joka ottaa pakkomielteisesti pienimmätkin yksityiskohdat huomioon rikkoen rajoja omaperäisillä konsepteillaan. Mies esittää teoksensa runollisesti ja vertauskuvallisesti korostaen ruokalistansa makuelämyksiä ja kokonaisvaltaisia teemoja. Hän ikään kuin kertoo tarinaa ruoan kautta ja pitää asiakkaansa jatkuvasti tuolin reunuksella epätavanomaisen ideologiansa avustuksella.

 

The Menu on loistava yhteiskuntakritiikkiä tarjoava musta komedia, joka ei ainoastaan yllätä laadukkuudellaan, mutta antaa jokaiselle katsojalle jotakin moraalisesti merkityksellistä pohdiskeltavaa. Teos muistuttaa paikoitellen Saw-elokuvaa ja tämän asetelmaa, vaikkakin kontekstuaalisesti täysin erilaisesta näkökulmasta katsottuna. Mieleen juolahtaa myös paikoitellen The Invitation, joka myös löyhästi liittyy jännityspainoitteiseen illastamiseen. Tämä kannattaa kokea kuitenkin tietämättömänä osapuolena. Kauhuelokuvaa odottaville The Menu saattaa tarjota pettymyksen, sillä varsinaiset kauhut piilevät tulkinnanvaraisissa ja vertauskuvallisissa seikoissa, eikä kirjaimellisissa. Elokuva on kuitenkin yksi miellyttävimmistä yllätyksistä hetkeen. Bon appétit!

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.11.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com