Avatar (2009) - arvostelu

 

Ohjaus: James Cameron

Pääosissa: Sam Worthington, Zoe Saldana, Stephen Lang,

Sigourney Weaver, Michelle Rodriguez, Giovanni Ribisi, Joel David Moore,

Carol Christine Hilaria Pounder, Wes Studi, Laz Alonso, Dileep Rao
Genre: Toiminta, Fantasia, Seikkailu

Kesto: 2 tuntia 42 minuuttia (Special Edition - 2 tuntia 58 minuuttia)

''All I ever wanted was a single thing worth fighting for.''

Avatar on elokuva, joka onnistui lyömään lippuluukkuennätykset täysin uuteen uskoon ilmestyessään valkokankaille vuonna 2009. Vaikka jälki olikin suvereenia tuottojen puolesta, eivät kaikki katsojat siltikään vakuuttuneet näkemästään. Mielipiteitä jonkin verran jakava elokuva on kulkenut kuitenkin pitkän matkan ennen kuin mitään konkreettista saatiin asian tiimoilta aikaiseksi. Kanadalainen elokuvaohjaaja James Cameron lähti nimittäin työstämään konseptia 1990-luvun puolessa välissä, jolloin hän onnistui kyhäämään monen monesta scifi-painoittteisesta romaanista inspiraationsa lainanneen kahdeksankymmentä sivuisen kokonaisuuden.

 

Testailujen ja kokeilujen myötä selvisi kuitenkin, että teknologia ei ollut vielä tuolloin siinä ideaalisessa pisteessä, jotta käsiteltävä maailma kääntyisi tarpeeksi vakuuttavasti näytölle. Cameron päättikin odottaa sopivaa hetkeä ja tehdä omaa kehittävää tutkimustyötä asian tiimoilta nopeuttaakseen prosessia. Vuosien 2005 ja 2008 välillä ohjaaja palkkasi alan johtavia nimiä tekijätiimiinsä suunnitellakseen ja materialisoidakseen kirjoittamansa näytölle. Loput onkin sitten historiaa. Yksi kaikkien aikojen kalleimmista elokuvista löysi tiensä elokuvateattereihin ja katsojat olivat äimän käkenä näkemästään.

 

Vaikka teknisesti elokuvaa kuvailtiinkin puhtaaksi mestariteokseksi, tarinallisesti se ei kaikkia kuitenkaan vakuuttanut. Kun elokuvan hurmosaika laantui ja vuodet vierivät, alkoivat kritiikit valtaamaan elokuvaa entistä enemmän katsojien keskuudessa. Onko elokuva vain pelkkää lumetta ilman sisältöä? Onko skeptisessä väitteessä mitään perää? Sanotaanko näin, että vaikka itsekään en ensimmäisellä katselukerralla välittänyt elokuvasta, onnistuin kokemuksen myötä arvostamaan yhä enemmän ja enemmän sen poikkeuksellisuutta. Kyse ei nimittäin ole pelkästä pintakiillosta...

Vuonna 2154 maapallon luonnonvarat ovat ehtyneet minimiin, mikä pakottaa johtavia tieteilijöitä kaivamaan vastauksia ulkoavaruudesta. Resurssien kehittämishallinto nimeltään RDA on jo vienyt asiaa eteeenpäin löytäessään potentiaalisen planeetan toisesta galaksista, johon ihmiskunnan uskotaan siirtyvän tulevien sukupolvien aikana asumaan. Järjestö louhii arvokasta unobtanium-mineraalia Pandora-nimisellä planeetalla, joka sijaitsee Alpha Centauri -tähtijärjestelmässä. Pandora on enimmäkseen kaasumainen planeetta, jota asuttavat kolmimetriset sinertävän ihon omaavat na'vit. Kyseinen alkuperäiskansa elää sopusoinnussa luonnon kanssa uskoen elämää suurempaan voimaan.

 

Koska ihmiskehoa pidetään planeetalla varsin mitättömänä etuutena, geneettisesti sovitetut ihmistutkijat käyttävät apuaan na'vi -ihmishybridejä - eli avatareja, joiden avulla he saavat kaikki ne puuttuvat fysiologiset etuudet, joita he tarvitsevat vaativassa ympäristössä selivytymiseen. Parapleginen merijalkaväen veteraani Jake Sully lähetetään Pandoraan korvaamaan hänen menehtynyttä identtistä kaksosta, joka toimi yksikössä avatar-operaattorina. Alaa vähän tunteva Jake ei alkuun tunnu oikein innostuvan ideasta, mutta mitä enemmän hän komennuksellaan pääsee kokemaan kenttätehtävissä, sitä enemmän hän innostuu näkemästään. Häntä odottaakin varsin epätavanomainen valaistuminen.

Avatar on monella tapaa erityinen elokuva, jota ei välttämättä pysty ensimmäisellä katselukerralla edes vastaanottamaan toivotulla tavalla. Tämä johtuukin siitä, että katsoja heitetään kylmilteen keskelle moniulotteista ja ennennäkemätöntä maailmaa, joka laukoo menemään monenlaisia uniikkeja yksityiskohtia ja ideologioita näytölle vastaanotettavaksi. Toki, konsepti on täynnä jo entuudestaan tuttuja ratkaisuja, joita ei voi missään muussa kuin voissa paistaa. Mielestäni elokuvan ei tarvitsekaan keksiä pyörää uudestaan tuntuakseen epätavanomaiselta ja pysäyttävän miellyttävältä kokemukselta. Avatar ei missään nimessä keksikään sitä uudestaan. Suurin kritiikki elokuvaa kohtaan on sen sisältö, jota luonnehditaan monen tahon mielestä jopa mitäänsanomattomaksi sähellykseksi.

 

Mielestäni kauemmas totuutta ei voi tässä asiassa kuitenkaan mennä, sillä tarina pitää sisällään paljon niitä vaadittavia yksityiskohtia ja syvyyttä, joita ilman ei maailma tuntuisi näin omaperäiseltä ja uskottavalta. Hahmoihin panostetaan huolellisesti ja kärsivällisesti alusta asti, minkä vuoksi elokuva tuntuu astetta merkityksellisemmältä. Maailmaa avarretaan pikkuhiljaa paneutuen pieniinkin seikkoihin matkan varrella, mikä taas saa uteliaimmat efektiivisesti koukkuun. Na'vit tuntuvat oikealta kansalta, joilla on oma kiehtova hierarkia, kulttuuri ja elämäntapa. Konseptia lähestytäänkin monipuolisesti poliittisessa, uskonnollisessa ja myös ikään kuin hengellisessä muodossa, minkä vuoksi siihen onkin niin vaivattoman helppoa samaistua, sekä päästä tunnelmallisesti käsiksi käsiteltäviin teemoihin ja yksityiskohtiin.

Avatar on toki pitkä elokuva, joka vaatii katsojaltaan rutkasti vankkumatonta keskittymistä. Joillekin se voi olla kuitenkin vaikeaa, minkä vuoksi ymmärrän mahdollisen yskän. Siitä huolimatta, ei kukaan voi rehellisesti sanoa, että elokuva olisi millään tasolla luokaton - edes tarinallisesta näkökulmasta katsottuna. Vaikka James Cameron käyttääkin tarinassaan hyväkseen ennalta-arvattavia käänteitä ja istutuksia, toimivat ne kontekstin valossa varsin luontevalla tavalla osana kokonaisuutta. Ne eivät niin sanotusti ponnahda ikävästi esille muusta materiaalista. Tämä mahdollistaakin sen, että elokuvalle voi katsojana pelottomasti antautua sukeltamalla pää edellä kaiken keskiöön.

Teos pakottaa katsojan näkemään asiat uudessa valossa. Ohjaaja nimittäin painottaa vahvasti luonnon tärkeyttä ja sen tuhoamisen pitkäjänteisiä seuraamuksia. Elokuva kritisoi ihmisen ahnehtivaa luonnetta, joka joutaa metsien kaatoon ja sen myötä ennemmin tai myöhemmin luontoäidin vääjäämättömään tuupertumiseen. Tunnelmallisesti elokuva tarjoaa varsin euforisia tuntemuksia. Ei ainoastaan, että se keskittyy mukaansatempaavaan toimintaan ja satumaiseen fantasiaan, mutta myös väkevä draama ja villpitön komedia kuuluvat muuntautuvaan kokonaiskuvaan. Näiden elementtien sulava tasapaino pysyy pääosin jouhevana, minkä vuoksi katselukokemus viuhahtaa hetkessä ohi. Teknisesti Avatar on edelleenkin poikkeuksellisen vaikuttavaa seurattavaa.

 

Puhumattakaan siitä, että se oli julkaisuaikoihin edellä aikaansa, pitävät visuaaliset efektit pintansa varsin upealla tavalla myös tänäkin päivänä. Toki, teknologia on kehittynyt vuosien saatossa hurjaan tahtiin, mutta maailman uskottavuuteen se ei ole vieläkään vaikuttanut negatiivisesti näilläkään meriiteillä. Lähestymistavaltaan teos muistuttaakin monella tapaa Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogiaa, sillä tekijöiden täytyi kehittää omia työkaluja konseptin eloon herättämiseksi, sekä luoda käsiteltävä maailma alkutekijöistä asti. James Hornerin sävellykset tuovat elokuvaan vaadittavaa eeppisyyttä ja seikkailullista vauhtia, sekä hengellistä lainehtelua, jotka yhdessä tuovat valtavasti lisäarvoa kohtaukseen kuin kohtaukseen. Audiovisuaalisesti kaikki tuntuu osuvan pääosin nappiin, minkä vuoksi onkin niin miellyttävää vain antaa elokuvan viedä mennessään.

Avatar on lähes mestarillinen elokuva, joka ei ainoastaan onnistu tekemään teknologisia urotekoja, mutta kertoo samalla ajatuksia herättävän, viihdyttävän monipuolisen, sekä sydäntä uhkuvan tarinan. Se muistuttaa meitä myös ahneuden, tunteettomuuden, väkivallan ja ylimielisyyden vaaroista, sekä maailmanlaajuisella, että henkilökohtaisella tasolla. Kritiikkini elokuvaa kohtaan kohdistuvat suurimmaksi osaksi vain yksittäisiin yksityiskohtiin ja riskien vähäisyyteen, minkä vuoksi tarina tuntuu ajoittain jokseenkin ennalta-arvattavalta. Siitä huolimatta ohjaaja onnistuu tekemään teoksestaan jopa yllättävän jouhevan ja kokonaisvaltaisen elokuvaelämyksen, jota voi muistella lämpimästi vuosien päästäkin. Ymmärrän jos Avatar ei välttämättä kontekstuaalisesta näkökulmasta katsottuna osu maaliinsa joidenkin kirjoissa, mutta sen audiovisuaalista toteutusta ei kukaan voi kieltää alkuunkaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.12.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com