Guillermo del Toron Pinokkio | Guillermo del Toro's Pinocchio (2022) - arvostelu

 

Ohjaus: Guillermo del Toro, Mark Gustafson

Pääosissa: Ewan McGregor, David Bradley, Gregory Mann,

Christoph Waltz, Tilda Swinton, Ron Perlman, Finn Wolfhard,

Cate Blanchett, Burn Gorman, John Turturro, Tim Blake Nelson
Genre: Animaatio, Draama, Fantasia

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

''Little wooden boy, may you rise with the sun and walk the earth.''

Tähän hetkeen tultaessa Carlo Collodin kirjoittamasta Pinokkion seikkailut -romaanista on tehty jo toistakymmentä erilaista sovitusta, sekä elokuvien, että televisiosarjojen muodossa. Kiistattomasti suosituin ja arvostetuin Pinokkio-teos on kuitenkin vuonna 1940 Disneyn adaptaatio, joka on varmasti suurimmalle osalle tullut tutuksi jossain vaiheessa lapsuutta. Itselleni satu on rakas ja sen merkitys on pysynyt tiukasti lähellä sydäntäni. Kun kuulin ensimmäistä kertaa Netflix-striimauspalvelun suunnittelevan uutta elokuvasovitusta meksikolaisen ohjaajan Guillermo del Toron kanssa, olin myyty sillä sekunnilla.

Kuluva vuosi on tarjonnut jo kolme toisistaan rajusti eroavaa Pinokkio-elokuvaa, joista kaksi ensimmäistä olivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Vaikka usko taitaviin tekijöihin ei olekaan missään vaiheessa hälvennyt, on pakko myöntää, että pienoinen pelko lopputuloksesta vaani mieleni perukoille kummittelemaan. Guillermo del Toron Pinokkio on kulkenut pitkän matkan läpi tuotantohelvetin. Vaikka budjetti tuntuikin jatkuvasti loppuvan, sai ohjaaja sen verran luottoa teokselleen, että se saatiin vihdoin nivottua yhteen alkuperäisen vision mukaisesti. Miten se pärjäsi sitten käytännössä?

Ensimmäisen maailmansodan aikaan italialainen puuseppä Geppetto menettää nuoren poikansa, Carlon, joka jää traagisesti Itävallan joukkojen vahingollisen ilmapommituksen alle. Menetyksen johdosta mies vaipuu alkoholismin syövereihin suremaan kahden vuosikymmenen verran menehtynyttä poikaansa, eikä ymmärrettävästi pääse tapahtuneesta yli, eikä ympäri. Eräänä päivänä kirjailijaksi kovasti uurastava antropomorfinen sirkka Sebastian asettuu taloksi Geppetton kotiin. Hän seuraa humaltunutta miestä, joka raivonpuuskissaan veistää mäntypuusta itselleen nuken.

Geppetto jättää projektin maalaamista, sekä viilaamista vaille valmiiksi ja päättää viimeistellä nuken seuraavana päivänä. Tämän sammuessa lattialle, Sebastian päättää vilkaista puusepän tekelettä ja havahtuu yllättävään näkyyn. Hänen eteensä ilmestyy Metsänhenkenä tunnettu hehkuva olento, joka antaa nukelle arvokkaan elämän lahjan. Sirkalle hän suo yhden toivomuksen, jos tämä onnistuu pitämään huolta poikanukesta ja ohjaamaan tämän järkeviin ratkaisuihin. Sebastian ottaa kunniakkaan tehtävän avosylin vastaan, mutta huomaa pian, että Pinokkioksi nimitetyllä pojalla on paljon opittavaa maailmasta ja sen täyttämistä ihmisistä.

Guillermo del Toro on siitä poikkeuksellinen elokuvantekijä, että hän lähestyy jokaista teostaan kuin ylevää maalausta konsanaan. Vankalla kärsivällisyydellä ja palavalla intohimolla hän antaa kaikkensa taiteelle pyrkien samalla tuomaan poikkeuksellisen vilkkaan mielikuvituksensa katsojien näytille. Yleisesti ottaen mies onnistuu siinä vaivattoman helposti, mutta kaikille mauille se ei kuitenkaan aina tunnu istuvan. Tämä on tosin varsin ymmärrettävää, sillä del Toron omaperäinen tyyli ja armoton lähestymistapa voivat olla joillekin katsojille liian vakavia vastaanotettavaksi.

Tämän elokuvan tapauksessa ohjaaja todellakin onnistuu adaptoimaan jo ylikulutetun konseptin oman uniikin ohjekirjansa mukaisesti. Mikä tärkeintä, Guillermo del Toron Pinokkio onnistuu sovittamaan legendaarisen sadun uudenlaiseen muottiin, joka erottuu muista visioista hyvinkin räväkällä tavalla. Ei ainoastaan, että visuaalisesti se lakaisee valtaosan kilpailijoistaan maton alle, mutta myös tarinallisesti mies muovaa tunnetun tarinan lähes tunnistamattomaksi - muutamia tärkeimpiä yksityiskohtia lukuunottamatta. Tämä onkin uudelleenfilmatisointien varsinainen suola, jota kovin moni ei kuitenkaan syystä tai toisesta käytä soppaansa.

Rakenteellisesti elokuva ottaa kärsivällisen aikansa päästäkseen kunnolla vauhtiin ja hyvä niin. Pääsemme nimittäin alusta asti kiinni siihen, minkälaisesta kokemuksesta on lopulta kysymys. Käsiteltäviä hahmoja rakennetaan huolellisella otteella kiinnittäen samalla huomiota pieniinkin yksityiskohtiin, jotka tuovat vakuuttavasti lisää syvyyttä tarinalle. Vaikka tarinan virtaus paikoitellen polkeekin paikoillaan, pysyy keskittyminen hienosti olennaisessa. Guillermo del Toron lähestymistapa on siitä kiehtova, että hän ottaa käsiteltävän konseptinsa ja maalaa sen täyteen masentavalla fantasiallaan - positiivisessa mielessä tietenkin.

Maailma uhkuu paljon traagista realismia, satumaista fantasiaa, viiltävää draamaa, sekä viatonta komediaa. Tarina nojaa vahvasti toisen maailmansodan täyttämään Italiaan, joka oli tuohon aikaan suuren kansallissosialistisen vaikutuksen alaisena. Elokuva muistuttaakin monella tapaa ohjaajan kirkkainta timanttia Pan's Labyrinthiä, joka myös käsittelee sodan armotonta olemusta, sekä taianomaista fantasiaa piinaavan painajaisen keskellä. Guillermo del Toron Pinokkio on tematiikaltaan poikkeuksellisen vaativa teos vastaanotettavaksi. Vaikka tarina pohjautuukin lastenkirjallisuuteen, ei elokuva välttämättä sovi pienempien lasten silmille.

Vaikka moraaliset kysymykset ja opetukset onkin hyvä oppia nuoremmalla iällä, aiheuttaa elokuvan anteeksiantamaton esillepano ja vakavat temaattiset näkökulmat enemmän vaivaa perheen nuorimmille mielille kuin hyötyä. Jos aikuisenkin näkökulmasta katsottuna osa kohtauksista tuntuvat kuin veitseniskuilta konsanaan, niin tiedä häntä, kuinka traumaattisina lapsi ottaisi ne vastaan. Se on hyvä ottaa kyllä huomioon. Visuaalisesti elokuva on monella tapaa poikkeuksellinen. Ei ainoastaan, että stop motion -tyyli vakuuttaa varteenotettavuudellaan ja ''uskottavuudellaan'', mutta yksityiskohdat on viilattu viimeisen päälle säkenöiviksi.

Guillermo del Toron Pinokkio on anteeksiantamattoman traaginen, mutta painajaismaisen kaunis elokuva, joka osaa herättää monenlaisia tunteita katsojassaan, sekä kertoa uudenlaisen tarinan vanhasta satuklassikosta. Vaikka tarina onkin tukipilareiltaan tuttu entuudestaan, onnistuu del Toro muovaamaan siitä aivan omannäköisen kokonaisuuden, joka tarjoaa paljon yllätyksiä ja syventävän kiehtovia artistisia ratkaisuja katsojan ihailtavaksi. Nimekkäät näyttelijät antavat kaikkensa rooleissaan ja Alexandre Desplat tuo sävellyksillään vaikuttavan tunnelman, joka pistää liikkuvat rattaat pyörimään synkronoidusti yhdessä. Uskaltaisin myös väittää, että elokuva on sovituksista omaperäisin ja kiehtovin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.12.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com