La La Land (2016) - arvostelu

 

Ohjaus: Damien Chazelle

Pääosissa: Ryan Gosling, Emma Stone, John Legend,

J. K. Simmons, Rosemarie DeWitt, Finn Wittrock, Callie Hernandez,

Sonoya Mizuno, Jessica Rothe, Tom Everett Scott, Terry Walters
Genre: Musikaali, Romantiikka, Komedia, Draama

Kesto: 2 tuntia 8 minuuttia

''People love what other people are passionate about."

 

Ranskalais-yhdysvaltalainen Damien Chazelle kuuluu omissa kirjoissani tämän hetken lupaavimpiin nuoriin mitä tulee elokuvaohjaajiin. Vaikka ura ei olekaan ollut vielä tähän mennessä pitkä, on herra onnistunut vakuuttamaan elokuvaintoilijat ympäri maailmaa vaikuttavalla tavalla. Chazelle löi jo osittain itsensä läpi vuonna 2014 ensi-iltansa saaneella Whiplash-elokuvalla, jota voi kuvailla yhtenä 2010-luvun omaperäisimmistä ja painostavimmista teoksista. Siitä matka jatkuikin sitten La La Land -elokuvan suuntaan, joka toimikin lopullisena läpimurtona lupaavalle ohjaajalle.

La La Land on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut romanttinen draamaelokuva, joka onnistui tienaamaan teatterikierroksellaan moninkertaiset voitot ja haalimaan sen lisäksi myös hurjan määrän pystejä palkintogaaloissa. Elokuva nostettiin todellakin jalustalle sekä kriitikoiden, että tavallisten katsojien keskuudessa, eikä sen suosiosta ole edelleenkään epäilystä. Damien Chazelle onnistui myös tekemään historiaa voittaessaan parhaan ohjaajan palkinnon Oscar-gaalassa nuorimpana koskaan. Onko La La Land tosiaan niin hyvä elokuva kuin sanotaan?

Damien Chazelle kirjoitti elokuvan käsikirjoituksen vuonna 2010. Projektin tarkoituksena oli mukailla vanhanaikaista musikaalia pohjustaen sen tosielämän vaikeuksien ja esteiden ympärille. Mies kehitteli idean yhdessä ystävänsä Justin Hurwitzin kanssa, jonka kanssa hän tuohon aikaan opiskeli Harvardin yliopistossa. Elokuvan tuottamisen kanssa oli kuitenkin pitkään ongelmia, sillä yksikään studio ei ollut valmis rahoittamaan näin riskialtista projektia ''kuolevan'' genren ympärille. Niimpä Chazelle päätti tehdä Whiplash-elokuvan ennen sitä. Menestyksekkään taidonnäytteen jälkeen La La Landille saatiin rahoitusta ja loput onkin historiaa.

Seuraamme elokuvassa Ryan Goslingin esittämää jazz-musiikille omistautunutta pianistia Sebastiania ja Emma Stonen esittämää aloittelevaa näyttelijää Miaa, joiden tiet risteävät keskenään yllättävissä olosuhteissa unelmien kaupungissa, Los Angelesissa. Vaikka alkuun kumpikaan ei tunnekaan toiseen juuri minkäänlaista vetoa, he tiedostamattaan rakastuvat toisiinsa jakaen toiveikkaat elämänsä satumaisella tavalla. Asiat eivät kuitenkaan tuppaa menemään ihan odotusten mukaisesti, minkä vuoksi molempien on uhrattava jotain merkittävän tärkeää matkallaan huipulle.

La La Land on satumainen rakkaustarina, joka tempaa katsojan täysin mukaansa ja vangitsee tämän upealla esillepanollaan, joka hakee vertaistaan. Ei ainoastaan, että pääsemme helposti käsiksi käsiteltäviin hahmoihin, mutta alamme ajan kanssa todellakin välittämään heistä emotionaalisella tasolla. Elokuva on kaunis ja raastavan karvas luonteeltaan. Tarina lainehtii jouhevasti eteenpäin omalla nojallaan ja muovautuu poikkeuksellisen hypnotisoivaksi elämykseksi. Itselleni elokuva on hyvin rakas ja monestakin syystä. Ei ainoastaan, että se on itsessäänkin aivan mieletön audiovisuaalinen kokonaisuus, mutta siteeni on hyvin henkilökohtainen ja syvä sitä kohtaan.

Tämä nimittäin on se elokuva, joka muutti käsitykseni musikaaleista täysin. Olin ennakkoon hyvin skeptinen genreä kohtaan, mutta niin se vain onnistui todistamaan minut vääräksi. La La Land on kuin teatteria konsanaan. Sykähdyttävän upeiden musiikkinumeroiden säestämänä elokuva kertoo tarinaansa syvällisellä otteella ja huolellisesti eteenpäin. Hahmojen väliset kemiat puhkeavat kukkaan mieleenpainuvalla tavalla ja välittävät varsin aitoja tunteita näytön toiselle puolelle. Teos herättääkin katsojassa poikkeuksellisen vahvoja tunteita pitkin kestoaan. Ihailua, intoa, surua ja epätoivoa, jotka yhdessä muodostavat varsin monipuolisen ja -muotoisen elokuvaelämyksen.

Elämä on siitä mielenkiintoinen tapaus, että se voi haarautua moneen suuntaan arvaamattomin tavoin, eikä siihen voi aina edes itse vaikuttaa. Tasapainottamassa ovat aina joko onnistumiset tai vastoinkäymiset, jotka kulkevat täydellisessä harmoniassa keskenään. Täydellisessä tasapainossa kulkee myös itse elokuva, joka tuntuu jatkuvasti löytävän uusia tapoja säväyttää katsojaa toteutuksellaan. La La Land kuvastaa ihmisten aidon rakkauden ja intohimon voimaa uskottavalla tavalla, vaikka varsinainen realistisuus onkin heitetty ikkunasta ulos hyvissä ajoin fantasiapainoitteisten lisäysten myötä. Kohtaukset vaihtelevat jopa yllättävän efektiivisesti unenomaisen ja karun todellisuuden välillä, joiden äärellä Sebastian ja Mia elävät.

Yhtenä päivänä he juhlivat onnistumista ja seuraavana he heräävät ylitsepääsemättömään seinään. Uskoa ja toivoa koetellaan pitkin elokuvaa monin tavoin, mikä mukailee samaistuttavalla tavalla oikeaa elämää. Rakkauden käsite on muuttunut rajusti viimeisten vuosikymmenten ajan. Itselleni se on vankkumaton siden kahden ihmisen välillä, jotka vetävät yhdessä köyttä paremman tulevaisuuden eteen. Onnistumisia juhlitaan ja epäonnistumisista opitaan yhdessä. Nykyään kun parisuhteet, sekä liitot eivät pidä pintaansa ja aitoa rakkautta on lähes mahdoton löytää, on vanhanaikaisella romantikolla vaikeat oltavat. Elokuva onnistuu kuitenkin herättämään näitä aitoja tunteita hyvin vakuuttavalla tavalla, minkä vuoksi sitä haluaakin palata aina vain takaisin sen äärelle.

Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna La La Land on taianomaisen pysäyttävää seurattavaa. Ei se välttämättä ensimmäisellä katselukerralla jokaiselle hahmotu, mutta Damien Chazelle käyttää monia pinnan alla kuhisevia artistisia ideoita ja teemoja tarinansa kertomiseksi. Kuvaus vaihtelee monipuolisesti staattisista kamera-ajoista käden varaan heiluvaan kuvaan tilanteen mukaan, mikä saa elokuvan tuntumaan automaattisesti astetta intiimimmältä kokemukselta. Värimaailma on hyvin rikas ja muuntautuva luonteeltaan, minkä vuoksi katsojana sitä tuppaa huomaamaan monia mielenkiintoisia symbolistisia viittauksia rivien välistä. On myös järjetöntä huomata, kuinka monesta yksittäisestäkin kuvasta voi teettää poikkeuksellisen taulun seinälleen.

Kuten mainitsinkin aiemmin, musiikkinumerot ovat aivan omaa luokkaansa ja siitä voimme kiittää erinomaista koreografiaa, sekä Justin Hurwitzin mieleenpainuvaa säestystä. Musiikki täydentää elokuvan tunnelmaa aukottomasti ja pitää oman tasonsa tasaisella otteella katossa. Uskaltaisinkin ehkä jopa sanoa, että elokuvan sävellykset ovat ehkä 2010-luvun parhaimmistoa lajissaan - puhumattakaan yleisellä tasolla. Ryan Gosling ja Emma Stone täräyttävät säkenöivillä ja mieleenpainuvilla roolisuorituksillaan täydet pisteet. Ei ainoastaan, että heihin molempiin pystyy samaistumaan henkilökohtaisella tasolla, mutta heidän välinen kemiansa on upeaa seurattavaa. Nimekkäät näyttelijät katoavat täysin rooliensa varjoon, minkä vuoksi tapahtumat tuntuvatkin niin luontevilta.

La La Land on mestarillinen osoitus siitä, että palavalla intohimolla ja asian osaavalla asenteella voi saada aikaiseksi todellisia taikoja. Vaikka elokuva ei tietenkään tule jokaisen kuppi teetä olemaan, onnistuu se vakuuttamaan varmasti katsojan kuin katsojan vähintäänkin yhdellä osa-alueella. Olkoot se tekninen tai tarinallinen. Ottaen huomioon, että kaikki aspektit kulkevat vangitsevassa harmoniassa keskenään, on vaikeaa nostaa välttämättä yksittäisiä pointteja ylistettäväksi. Monille tahoille elokuvan lopetus on vaikea sulatettava, vaikka itse taas näen sen nimenomaan perimmäisen sanoman korostamana kirsikkana kakun päällä. Se nitoo upeasti kaiken aiemmin käydyn ja alleviivaa sen, ettei omalle kohtalolle voi aina mitään, eivätkä omat valinnatkaan välttämättä vaikuta lopputulokseen. Uhrauksia on tehtävä elämässä, jotta sen aikana voisi saavuttaa jotain merkityksellistä.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.1.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com