Rocky (1976) - arvostelu

 

Ohjaus: John G. Avildsen

Pääosissa: Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young,

Carl Weathers, Burgess Meredith, Thayer David, Joe Spinell,

Tony Burton, Pedro Lovell, Stan Shaw, Joe Frazier
Genre: Draama, Urheilu

Kesto: 2 tuntia

"It ain't about how hard you hit. It's about how hard you can get hit and keep moving forward; how much you can take and keep moving forward. That's how winning is done!''

 

Kun keskustelun aiheeksi valikoituvat urheiluelokuvat, Rockyn läsnäoloa ei voi olla nostamatta huomion keskipisteeksi. Vuonna 1976 ensi-iltansa saanut elokuva onnistui lyömään tiensä läpi sekä kriitikoiden, että tavallisten kaduntallaajien sydämiin, eikä rakkaus ole edelleenkään hiipunut vuosikymmenten jälkeenkään. Vaikka yhdysvaltalainen John G. Avildsen toimiikin teoksen ohjaajana, kääntyvät kaikki katseet kuitenkin käsikirjoituksesta vastaavan ja nimikkohahmon esittämisestä tunnetun Sylvester Stallonen suuntaan, jonka varsinainen läpimurto tapahtui juurikin tässä vaiheessa uraa.

Itselleni urheilu on elokuvien tapaan kaikki kaikessa elämässä. Olen pienestä pitäen ollut läsnä kilpailevassa joukkueurheilussa, joten pystyn kokemuksienikin kautta sanomaan, että se on hyvin raastavaa, mutta palkitsevaa työtä loppupeleissä. Vaikka vain pieni prosentti urheilevista tahoista pääsevätkin toteuttamaan unelmiaan maailmalle, yhdistää jokaista urheilijaa sama asia - palava intohimo. Kyllä, on olemassa myös henkilöitä, jotka tekevät sitä vain rahan takia. He ovat kuitenkin sen verran hyviä työssään, että pärjäävät kilpailullisessa ympäristössä poikkeuksellisen hyvin. Ilman intohimoa ei mikään ole kuitenkaan mahdollista tuolla alalla.

Inspiraatiota voi saada monesta lähteestä ja odottamattakin. Sylvester Stallone sai idean Rocky-elokuvaan katsellessaan Muhammad Alin ja Chuck Wepnerin välistä epätavanomaista mestaruusottelua, joka pidettiin Richfield Coliseum -areenan valojen alla Ohion osavaltiossa vuonna 1975. Alunperin ottelulta odotettiin yhtä selkeää voittajaa - Muhammad Alia, mutta Chuck Wepner päätti antaa kaikkensa, jotta kamppailu ei olisi vain puistossa kävelyä. Mies kestikin ottelussa viisitoista erää ja teki mahdottoman - pudotti Alin matolle. Nähdessään tämän Stallone palasi arkeensa ja kyhäsi käsikirjoituksen elokuvaa varten reilussa kolmessa päivässä.

Tämän jälkeen mies yritti painottaa studioille ja tuottajille, että hänen kuuluisi esittää pääosaa, sillä projekti oli niin henkilökohtainen hänelle. Vaikka alkuun olikin vaikea löytää jalansijaa elokuvalle, lopulta sellainen mahdollisuus materialisoitui Stallonen eteen kuin ihmeen kaupalla. Rocky kuvattiin kahdessakymmenessä kahdeksassa päivässä alle miljoonan budjetilla ja loput onkin historiaa. Teos onnistui kipuamaan vuoden 1976 tuottoisimmaksi elokuvaksi ja se kahmi mukaansa kolme Oscar-pystiä paras elokuva-,  paras ohjaaja- ja paras leikkaus -kategorioista. Mutta miten elokuva itsessään on kestänyt aikaa? Onko se vieläkin urheiluelokuvien aatelistoa vai onko aika tehnyt sille jo tepposet?

Vuonna 1975 raskaansarjan nyrkkeilyn maailmanmestari Apollo Creed ilmoittaa järjestävänsä mestaruusottelun Philadelphiassa Yhdysvaltojen tulevan kaksisatavuotisjuhlan aikana. Hänelle kuitenkin kerrotaan muutamaa viikkoa ennen, että miehen suunniteltu vastustaja Mac Lee Green ei pysty kilpailemaan mittelössä loukkaantuneen kätensä vuoksi. Kun kaikki muut mahdolliset korvaajat ovat varattuja tai lopettaneet urheilusta, päättää Creed kokeilla jotain uutta antamalla paikalliselle kilpailijalle mahdolllisuuden kokeilla onneaan. Mies valitsee Rocky Balboan, italialaisen amerikkalaisen amatöörinyrkkeilijän, joka taistelee pääosin pienissä kuntosaleissa ja työskentelee lainahain keräilijänä.

Rocky on kerrassaan melkoinen elokuva itsessäänkin. Ei ainoastaan, että se lähestyy konseptiaan poikkeuksellisen ''intiimisti'' ja henkilökohtaisesti, mutta sen vaikutus on aivan mieletön. Seuraamme elokuvassa Sylvester Stallonen esittämää Rocky Balboaa, joka elää elämäänsä nuoralla kävellen. Vaikka mies onkin tunnollinen ja hyväsydäminen perimmiltään, potkii elämä häntä jatkuvasti päähän kasaantuvien rahaongelmien ja ympäröivien ihmisten mielipiteiden muodossa. Vaikka mies yrittääkin reiluuden nimissä olla hyvää pataa kaikkien kanssa, potee hänkin yksinäisyyttä aina aika ajoin, minkä vuoksi kaikki tuntuu hänesä hyvin teennäiseltä vailla motivaatiota.

Monilla saattaa olla väärät ennakko-odotukset elokuvaa kohtaan, sillä se pitää sisällään nyrkkeilyä vain murto-osan verran. Itsekin luulin sen keskittyvän paljon enemmän konseptin urheilulliseen puoleen, mutta teos onkin yllätykseksi hyvin varteenotettava draama perimmiltään. Hieno asiahan se on, sillä se tuntuu täten paljon vakavammalta vastaanotettavalta ja sen vaikutus puree kuin piru konsanaan. Käsikirjoitus on kiehtova monestakin näkökulmasta katsottuna, sillä se laineilee tarinassaan odottamattomin tavoin. On olemassa kaavoja, joita yleisimmät elokuvat seuraavat tunnollisesti alusta loppuun asti. Vaikka Rocky käyttääkin ajoittain samoja painokohtia ja käänteitä omassa tarinassaan, on kokonaiskuva nidottu yllättävän erikoisella tavalla, minkä vuoksi se tuntuu niin tavanomaisesta poikkeavalta.

Yhdessä asiassa elokuva on kuitenkin aivan omaa maataan ja se on päähahmon muovailemisessa. Rocky Balboa. Mies, joka on elänyt koko elämänsä altavastaajana ja kurjissa oloissa, saa kuin salamaniskusta uniikin mahdollisuuden kivuta parrasvaloihin ja aloittaa jotain ennennäkemättömän suurta niin sanotussa päiväkirjassaan. Vaikka häneen ei kukaan ennakkoon uskoisikaan julmetun tasoeron ja epämääräisten taustojen vuoksi, on miehellä kaksi asiaa, mitä ei kukaan voi riistää - tahdonvoima ja intohimo. Nämä ovat ne elementit, jotka motivoivat ja antavat lisäenergiaa kenelle tahansa. Olkoot se sitten taulun maalaamista tai talon rakentamista. Tämän sortin mahdollisuuksia ei tule paljoa vastaan, mutta kun ne vihdoin koputtelevat oveen, on ovi avattava.

Elokuva asettaa katsojan Rockyn hanskoihin ja samaistuttavilla piirteillä vangitsee tämän joka solulla seuraamaan epätavanomaista ja yllätyksellistä tuhkimotarinaa. Me katsojina kysymme itseltämme jatkuvasti: Mitä itse tekisimme tilanteessa? Kuinka itse toimisimme toisin? Näemme itsemme unelmissamme ihmisenä, joka on onnistunut matkassaan ja lyönyt itsensä läpi. Kaikki lähteekin mentaalisesta työstä ja palavasta halusta onnistua elämässä. Ilman työtä, ei tule tuloksiakaan. Ainutkertaiset mahdollisuudet eivät avaa oviaan, jos emme yritä rynniä sisään voimalla. Rocky näyttää meille, että vaikka elämämme olisikin missä vaiheessa tahansa, on meillä aina mahdollisuus tavoitella unelmiamme tilanteesta huolimatta.

Rocky tarjoaa piikittelevää draamaa, motivoivaa vauhtia, sydämellisiä hetkiä ja rutkasti palavaa intohimoa, jotka yhdistyvät vakuuttavasti yhdeksi efektiiviseksi elokuvaelämykseksi. Se näyttää myös uskottavasti urheilun parhaita ja huonoja puolia, joihin pystyy kilpailevana osapuolena samaistumaan poikkeuksellisen hyvin. Vaikka teos urheiluelokuvaksi lukeutuukin, on pääpaino enemmänkin ihmisiin ja heidän välisiin vahvoihin suhteisiin, jotka värittävät maailman upealla tavalla. Rocky onnistuu myös herättämään palavaa inspiraatiota katsojassa kuin katsojassa - etenkin, kun kaivaa pintaa syvemmälle Sylvester Stallonen elämään ja kyseisen teoksen suunnitteluvaiheeseen. Rocky on kuin onkin ansaitusti urheiluelokuvien äiti ja isä, jonka maailmaan voi palata moneen kertaan mielissään.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.1.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com