Ant-Man (2015) - arvostelu

 

Ohjaus: Peyton Reed

Pääosissa: Paul Rudd, Evangeline Lilly, Corey Stoll,

 Michael Douglas, Bobby Cannavale, Michael Peña, Tip Harris,

Anthony Mackie, Judy Greer, Abby Ryder Fortson
Genre: Toiminta, Komedia

Kesto: 1 tunti 57 minuuttia

Palaamme takaisin Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjan pariin, kun vuoroon astelee järjestykseltään kahdestoista elokuva nimeltään Ant-Man. Ant-Man on toisen vaiheen viimeinen elokuva, jonka ohjauksesta vastaa yhdysvaltalainen Peyton Reed. Elokuva oli käynyt vuosikymmenten mittaan lukuisia ''läheltä piti'' -tilanteita ja sitä yritettiin toden teolla pistää aluilleen, mutta vailla konkreettista tulosta. Lupaava Edgar Wright joutui myös monen vuoden taistelun jälkeen astumaan pois ohjaajan pallilta taiteellisten erimielisyyksien johdosta ja hänen tilalleen palkattiinkin lopulta Reed. Onnistuiko elokuva vastaamaan odotuksia vai johtiko vuosien jatkuva hierominen negatiivisesti lopputulokseen?

Vuonna 1989 tiedemies Hank Pym päättää erota S.H.I.E.L.D:stä saatuaan selville, että johtoporras aikoo kopioida hänen Muurahaismies-kutistusteknologiansa sotilaskäyttöä varten. Mies vannoo vievänsä kaavan hautaansa asti, jotta hänen kehittynyt teknologiansa ei joutuisi vääriin käsiin. Vuosia myöhemmin Hankin vieraantunut tytär Hope van Dyne ja hänen entinen oppipoikansa Darren Cross pakottavat tämän astumaan sivuun Pym Technologies -yhtiön johdosta. Cross alkaa tämän jälkeen etsimään vimmatusti toimivaa kaavaa kutistuvalle Keltatakki-puvulleen.

Samaan aikaan hyväntekijävarkaana tunnettu Scott Lang vapautuu vankilasta jäätyään kiinni poikkeuksellisen uhkarohkeassa tietomurrossa ja ryöstössä. Mies muuttaa vanhan sellitoverinsa Luisin luokse asumaan, kunnes hän saa taas otteen elämästään. Scott ei pysty yrityksistään huolimatta pitämään kiinni työpaikastaan näyttävän rikosrekisterinsä vuoksi, mikä pakottaakin hänet liittymään Luisin ryövärimiehistöön. Ensimmäisenä projektina on vanhan miehen raskaasti varustettu kassakaappi, jonka takana uskotaan olevan jotain arvokasta. Scott pääsee taidokkaasti turvatoimien läpi lastiin käsiksi, mikä osoittautuukin vain vanhaksi moottoripyöräpuvuksi. Onko siinä kuitenkin koira haudattuna?

Ant-Man-elokuva ei välttämättä päällepäin kuulosta kovinkaan kummalliselta tai erikoiselta konseptilta, minkä vuoksi lähdinkin siihen ensimmäisellä katselukerralla varsin maltillisin odotuksin. Muistan, kuinka yllättynyt olinkaan sen viihdyttävästä ja mukaansatempaavasta luonteesta. Onko elokuva edelleenkin toimiva vai vaikuttaako uusintakatsastus negatiivisesti ensikokemukseni muistoihin? Yllättäen kyllä, se onnistuu edelleenkin pitämään pintansa varsin toimivana kokonaisuutena. Toki, muutamat yksityiskohdat ja ratkaisut alkavat olemaan jo vanhentuneita näillä näkymin, mutta kokonaiskuvan perusteella kokemus on edelleenkin miellyttävä.

Elokuva alustaa asetelmansa suoraviivaisesti ja käsiteltävät hahmot saavat juuri sopivasti huomiota osakseen kannatellakseen tarinaa eteenpäin. Rakenteellisesti se on kieltämättä hyvin yksinkertainen ja jossain määrin jopa kaavamainen, mikä kuuluikin elokuvasarjan aikaisemman tuotannon tyyliin. Siihen ei siis jatkuvia risteytyksiä tai lisäyksiä viljelty ilman varsinaista päämäärää. Elokuva ujutetaan kuitenkin hyvin istuvasti aikajanalle viitaten esimerkiksi Avengers: Age of Ultron -elokuvaan, jonka tapahtumat pyörivät tarinan aikana täyttä häkää uutisotsikoissa.

On jopa yllättävää huomata, kuinka vauhdikas ja mukaansatempaava elokuva onkaan perimmiltään. Ei ainoastaan, että tarina kulkee jouhevalla otteella eteenpäin vailla turhia pysäytyksiä, mutta sen kevyt ja leikkimielinen olemus erottuu väkevästi puolekseen. Ant-Man ei ota itseään liian vakavasti, mikä on kieltämättä sen parhaaksi. Ohjaaja Peyton Reed itsetietoisesti pitää konseptin hyväsydämisenä ja koomisena, minkä vuoksi tapahtumat tuntuvatkin niin helposti lähestyttäviltä ja miellyttäviltä. Elokuva tarjoaa kyllä draamaakin jossain määrin, mutta pääpaino nojaa kuitenkin komediaan, missä se onkin vahvimmillaan.

Teknisestä näkökulmasta katsottuna Ant-Man yllättää monipuolisuudellaan ja mielikuvituksellisuudellaan. Visuaaliset efektit erottuvat puolekseen loistavalla tavalla. ''Maanläheinen'' maailma välittyy näytön toiselle puolelle varsin upeasti ja Muurahaismiehen voimat todellakin pääsevät oikeuksiinsa kiehtovan lähestymistavan avustuksella. Rehellisesti, elokuva ei kyllä mitään rajoja riko toteutuksellaan, mutta siitä huolimatta tuotos onnistuu siinä, mihin se pyrkiikin - tarjoaa uuden pelinappulan laudalle, kertoo syntytarinan hänestä ja sementoi hänen paikkansa elokuvasarjassa. Ei kai siinä enempää voisi uudelta lisäykseltä toivoakaan.

 

Paul Rudd esittää elokuvassa Scott Langia, joka on hyvin samaistuttava hahmo monestakin näkökulmasta katsottuna. Ei välttämättä kirjaimellisella, mutta vähintäänkin ajatuksen tasolla. Epäonninen mies, joka joutuu kaivamaan tiensä läpi taistelemalla rakkaitensa luo. Hän ei ole todellakaan täydellinen, mutta hän tahtoo vain hyvää ja haluaa parantaa elämäntasoaan pitääkseen rakkaansa mahdollisimman lähellä. Corey Stoll taas esittää elokuvan karikatyyrimäistä ja klassista antagonistia Darren Crossia, joka edustaa elokuvassa ikään kuin puhdasta pahuutta ihmismuodossa. Tämä onkin mielestäni hieman laiska ratkaisu käsikirjoituksellisesta näkökulmasta katsottuna, sillä hahmosta saisi luultavasti enemmänkin syvyyttä irti tapahtumien painoarvon korostamiseksi.

Joka tapauksessa hahmo ajaa asiansa varsin hyvin kyseisessä vastakkainasettelussa. Roolisuoritukset ovat kieltämättä vaaditulla tasolla, minkä vuoksi elokuvaan pystyy investoitumaan mutkattomasti ja vaivattomasti. Hahmot kasvavat elokuvan aikana ikään kuin silmissä ja heidän tarinakaarensa yhdistyvät suuremmassa kuvassa oikein mainiosti. Vaikka tunnetta ei aina kaikista kohtauksista saisikaan irti, ajavat ne hienosti asiansa päämäärää lähestyessä. Elokuva pitää sisällään myös muutamia ennalta-arvattavia käänteitä, joista puuttuu se kriittinen yllätyksellisyys. Vaikka tapahtumat eivät aina herättäisikään ihmetystä, pitävät ne viihdearvon aina tarpeen tullen katossa.

Ant-Man on tyypillinen Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjan alkutaipaleen teos, joka ei välttämättä omaperäisyydellään erotu joukosta, mutta joka onnistuu kaavamaisuudestaan huolimatta viihdyttämään katsojaa koko rahan edestä. On ihan ymmärrettävää, jos elokuva ei jotakuta välttämättä vakuuta, sillä onhan se nykyisellä mittapuulla jo jäänyt vähän jälkeen syvyydessään ja monipuolisuudessaan. Julkaisunsa alla se oli kuitenkin juuri sitä, mitä elokuvasarja tarvitsi ja toivoi - varmoja ja laskelmoituja onnistumisia. Onko Muurahaismiehellä luvassa vielä suurempia ja merkityksellisempiä seikkailuja vai onko hänet tuomittu toissijaiseksi täytehahmoksi tulevaisuudessa. Aika sen näyttää...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.2.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com