Ohjaus: M. Night Shyamalan
Pääosissa: Dave Bautista, Jonathan Groff, Ben Aldridge,
Nikki Amuka-Bird, Kristen Cui, Abby Quinn, Rupert Grint
Genre: Kauhu, Jännitys, Mysteeri
Genre: Kauhu, Jännitys, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia
Intialais-yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja M. Night Shyamalan on varsin kiehtova herra alalla. Aina kun hänen tuotoksensa nousevat keskustelun aiheeksi, herättää se paljon spekulaatiota katsojien kesken. Yleensä hänen luomuksensa yltävät laadullisesti joko loistavalle tasolle tai keskinkertaiselle. On täten häneltä vaikeaa näin katsojan näkökulmasta katsottuna odottaa mitään erikoista valkokankaille. Siitä huolimattaa nimi vetää ihmisiä teattereihin, sillä ohjaaja on kyllä onnistunut leimaamaan nimensä historian kirjoihin sekä hyvässä, että pahassa.
Knock at the Cabin on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut psykologinen kauhuelokuva, joka käsittelee apokalyptisiä tapahtumia hyvin eriskummallisessa muodossa. Elokuva perustuu vuonna 2018 ilmestyneeseen kirjailija Paul G. Tremblayn kirjoittamaan ''The Cabin at the End of the World'' -romaaniin. Itse en ole kirjaa lukenut ennakkoon, mutta Shyamalan on ilmeisesti ottanut paljon vapauksia yksityiskohtien puolesta, vaikka tarina keskittyykin keskeisesti kirjan tapahtumiin ja hahmoihin. Odotukset ovat enemmänkin pelokkaat Old-elokuvan jälkeen, mutta toivoa pitää siitä huolimatta olla.
Seitsemänvuotias Wen viettää rauhallista luonnonläheistä lomaa mökillä isiensä Ericin ja Andrew'n kanssa. Loma muuttuu kuitenkin kertaheitolla todelliseksi jännitysnäytelmäksi, kun neljä toisilleen tuntematonta henkilöä kokoontuu mökille. Sekalainen nelipäinen ryhmä sitoo perheen tuoleihin ja kertoo heille elintärkeästä tehtävästä, joka voisi pelastaa maailman ikuiselta kadotukselta. Eric ja Andrew pitävät heitä kuitenkin hulluina, kunnes oudot yhteensattumat alkavat valkenemaaan silmien edessä. Perheen on uhrata yksi omasta halustaan valikoituva jäsen pelastaakseen koko maailman, mutta aikaa ei ole kuitenkaan hukattavaksi, sillä toimettomuus johtaa kadotukseen.
Knock at the Cabin on elokuva, joka pitää sisällään yllättävän kiehtovan idean ja hyvin mielipuolisen alkuasetelman. Seuraamme tarinassa, kuinka tämä ajankohtaista maailmankuvaa edustava kolmipäinen perhe joutuu poikkeuksellisen tiukkaan paikkaan päättämään koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. M. Night Shyamalan on aina mukavuusalueellaan, kun puhutaan mysteeristä. Sitä elokuva pyrkiikin parhaansa mukaan käyttää vetävimpänä oljenkortenaan. Perinteistä logiikkaa häneltä on kuitenkin vaikeaa odottaa, sillä konseptit sukeltavat usein niin syvälle mysteerin syövereihin, että sieltä on vaikea uskottavaa lopputulemaa saada aikaiseksi.
Knock at the Cabin on elokuva, joka pitää sisällään yllättävän kiehtovan idean ja hyvin mielipuolisen alkuasetelman. Seuraamme tarinassa, kuinka tämä ajankohtaista maailmankuvaa edustava kolmipäinen perhe joutuu poikkeuksellisen tiukkaan paikkaan päättämään koko ihmiskunnan tulevaisuudesta. M. Night Shyamalan on aina mukavuusalueellaan, kun puhutaan mysteeristä. Sitä elokuva pyrkiikin parhaansa mukaan käyttää vetävimpänä oljenkortenaan. Perinteistä logiikkaa häneltä on kuitenkin vaikeaa odottaa, sillä konseptit sukeltavat usein niin syvälle mysteerin syövereihin, että sieltä on vaikea uskottavaa lopputulemaa saada aikaiseksi.
Ei, en todellakaan väitä sitä, että elokuvan sisällön pitäisikään käydä täydellisesti järkeen, mutta tietyt yksityiskohdat pitäisi maalaisjärjellisesti käydä edes jonkin verran, jotta samaistuttavaan ympäristöön perustuva tarina välittyisi mahdollisimman varteenotettavasti katsojien verkkokalvoille. Elokuva alkaa kyllä lupaavasti. Pääsemme nopeasti käsiksi siihen, mistä tarinassa on perimmiltään kyse, vaikka moni asia onkin vielä tiedostamatta. Neljää ratsumiestä mukaileva ryhmä alkaa vakuuttelemaan vangitulle perheelle, että väkinäisellä murrolla on käänteentekevä tarkoitus. Tämä antaa Shyamalanille oivan mahdollisuuden edetä vaikka mihin suuntaan konseptinsa kanssa.
Käyttääkö hän sen järkevästi hyväksi? Sanotaanko näin, että vaikka elokuva ajoittain tarjoileekin miellyttäviä yllätyksiä ideoidensa puolesta, ovat osa niistä hieman laiskahkoja ja valitettavan ennalta arvattavia perimmiltään. Etenkin ne kuuluisat juonenkäänteet jäävät hieman mitäänsanomattomiksi ja ylilmitotetuiksi kokonaiskuvansa puolesta, minkä vuoksi elokuva kuivuu vähän kasaan loppua kohden. Pääsemme hyvin nopeasti jyvälle siitä, että onko murtautujien tarina totta vai ei, jolloin loppuaika menee aikalailla odottaessa vääjäämättömän tapahtumista. Se on sääli, sillä tarinan alku antoi sellaisen kuvan, että sillä olisi voinut olla paljon enemmänkin sanottavaa.
Käyttääkö hän sen järkevästi hyväksi? Sanotaanko näin, että vaikka elokuva ajoittain tarjoileekin miellyttäviä yllätyksiä ideoidensa puolesta, ovat osa niistä hieman laiskahkoja ja valitettavan ennalta arvattavia perimmiltään. Etenkin ne kuuluisat juonenkäänteet jäävät hieman mitäänsanomattomiksi ja ylilmitotetuiksi kokonaiskuvansa puolesta, minkä vuoksi elokuva kuivuu vähän kasaan loppua kohden. Pääsemme hyvin nopeasti jyvälle siitä, että onko murtautujien tarina totta vai ei, jolloin loppuaika menee aikalailla odottaessa vääjäämättömän tapahtumista. Se on sääli, sillä tarinan alku antoi sellaisen kuvan, että sillä olisi voinut olla paljon enemmänkin sanottavaa.
Elokuva ottaa vahvasti vaikutteita teologisista yksityiskohdista, sekä kaiken maailman yhteiskunnallisista piireistä. Ei ainoastaan, että murtautujat mukailevat ilmiselvästi neljää ratsumiestä, mutta uhriksi joutunut perhe näkee heidät vain hulluina kulttijäseninä. Tämä antaa kiehtovan asetelman mysteerille, sillä emme ole alkuun täysin varmoja siitä, kumpi on lähempänä totuutta. Hahmot läpikäyvät kuitenkin kaikenlaisia tunteita, eivätkä ne yllättäen roolista riippumatta eroa toisistaan kovinkaan paljoa. Jotain erikoista on meneillään ja sen tuntee jokaikinen katsoja. Tunnelmallisesti elokuva on siitä huolimatta hieman poukkoileva.
Jännitystä onnistutaan rakentamaan oivasti pitkin kestoa, mutta kun latauksen purku jää useasti laimeaksi, emme katsojina välitä juurikaan käänteentekevistä tapahtumista. M. Night Shyamalan ottaa työnsä vakavasti, minkä vuoksi häneltä usein odotetaankin laadullista vastakaikua. Käsikirjoituksen puolesta näkee, että mies on ollut mukana sen muovaamisessa tavalla tai toisella. Tietyt rakenteelliset valinnat nimittäin pistävät ikävästi silmään. Hahmoja pyritään kyllä syventämään elokuvan aikana jonkin verran, mutta paljoakaan emme heistä valitettavasti saa kuitenkaan irti. Tämän vuoksi emme juurikaan välitetä heidän koettelemuksistaan, vaikka panokset ovatkin paperilla massiiviset.
Knock at the Cabin on valitettavan keskinkertainen elokuva, joka ei koskaan yllä mahdolliseen potentiaaliinsa. Ideansa puolesta teos on kuitenkin kiehtova, minkä vuoksi kiinnostuksemme pysyy ainakin ensimmäisen puoliskon verran yllä. Valitettavasti laiskojen käänteiden ja erikoisten ratkaisujen säestämänä, elokuva kuihtuu ikävällä tavalla kasaan. Siitä jääkin lopulta epämääräiseltä ja ristiriitaiselta tuntuva luu käteen. M. Night Shyamalan on jo pitkään ollut pienessä myrskyn silmässä tuotoksiensa puolesta, eikä tämäkään yritys saa herraa kyllä takaisin voittojen tielle. Toivottavasti ohjaaja onnistuu vielä kääntämään kurssinsa takaisin nousukiitoon...
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.2.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti