Rocky IV (1985) - arvostelu

 

Ohjaus: Sylvester Stallone

Pääosissa: Sylvester Stallone, Talia Shire, Burt Young,

Carl Weathers, Dolph Lundgren, Brigitte Nielsen, Tony Burton,

Michael Pataki, Rocky Krakoff, David Lloyd Austin
Genre: Draama, Urheilu

Kesto: 1 tunti 31 minuuttia

''Maybe the only thing I can do is just take everything he's got. But to beat me he's gonna have to kill me, and to kill me he's gotta have the guts to stand in front of me, and to do that he's gotta be willin to die himself.''

Erinomaisen ensimmäisen, loistavan toisen ja asiansa ajavan kolmannen osan jälkeen Rocky-elokuvasarja tuntui puuskuttavan täyttä häkää eteenpäin vailla merkkejä pysähtymisestä. Heti Tiikerinsilmä - Rocky III -elokuvan julkaisun jälkeen suunnittelu neljättä osaa varten alkoi. Tuotannossa oli paljon vilskettä ja draamaa tarjolla esiripun takana. Ei ainoastaan, että Sylvester Stallone joutui sairaalaan kuvatessaan ottelukohtausta, mutta Carl Weathers uhkasi jättää elokuvan tulistuessaan Dolph Lundgrenille kuvauksissa. Elokuvaa pidetään ailahtelevasta vastaanotostaan huolimatta yhtenä elokuvasarjan viihdyttävimmistä ja parhaimmista osista. Onko Rocky IV tosiaan hyvä elokuva?

Neuvostoliiton voittamaton amatöörinyrkkeilijä Ivan Drago saapuu Yhdysvaltoihin näyttämään taitonsa maan parhaimpia nyrkkeilijöitä vastaan. Entinen raskaansarjan mestari Apollo Creed päättää isänmaallisuudessaan haastaa Dragon näytösotteluun todistaakseen oman arvonsa uudemman kerran kotiyleisön silmissä. Rocky on alkuun hyvin skeptinen asian suhteen, mutta suostuu loppujen lopuksi auttamaan Apolloa otteluun valmistautumiseen. Ottelun lehdistötilaisuus lähtee nopeasti lapasesta, kun Apollon ja Dragon leirien välit kuumenevat kiivaassa sanasodassa.

Todelliseksi spektaakkeliksi naamioitu ottelu lähtee lopulta käyntiin ja Ivan Drago hitaasta alustaan huolimatta yllättää lopulta kaikki ylivertaisuudellaan. Apollo potkaisee armottoman ottelun myötä tyhjää, mikä jättää jokaikisen katsojan shokkiin. Neuvostoliittolaisten kylmään välinpitämättömyyteen turhautuneena Rocky päättää haastaa järkälemäisen Dragon, mutta joutuu pistämään maailmanmestaruusvyönsä pantiksi tehdäkseen niin. Mies suostuu ehtoihin ja matkustaa Neuvostoliittoon valmistautuakseen toistaiseksi suurimpaan haasteeseensa.

Odotin elokuvan katsomista innoissani, sillä olin aina kuullut pelkkää hyvää siitä, kun se on keskustelunaiheeksi tilanteessa kuin tilanteessa noussut. Valitettavasti joudun nyt yllätyksekseni toteamaan, että Rocky IV on järkälemäinen pettymys. Ei välttämättä aina viihdyttävyytensä puolesta, mutta elokuvana se ei kylläkään kovin häävi ole. Olenkin tyrmistynyt siitä, miksi sitä pidetään niin suuressa arvossa kannattajien keskuudessa. En näe oikeastaan muuta syytä kuin sen, että se on luultavasti ollut monien lapsuudessa yksi huikeimmista kokemuksista, jonka ensimmäisen katselukerran tuottamasta hyvän olon tunteesta ei vain pysty päästämään irti.

Rocky IV on siitä mielenkiintoinen tapaus, että se tuntuu jättävän draamapuolensa täysin toissijaiseksi keskittymiskohteeksi. Ottaen huomioon, että ensimmäiset kaksi elokuvaa nojasivat niin keskeisesti draamaan, on jopa yllättävää, että siitä on pikkuhiljaa päätetty päästää irti lähes kokonaan. Vaikka elokuvasarjan kolmas elokuva alkoikin jo vähän antamaan osviittaa tulevasta, osasi se ainakin jossain muodossa vielä tarjota sitä kaivattua tunnetta ja syvyyttä, mikä teki aiemmista osista niin merkittäviä. Rocky IV päättääkin sitten ottaa päinvastaisen lähestymistavan ja nojata suurimmilta osin testosteronipullisteluun ja miltei jopa fantasiaan toteutuksensa puolesta.

Elokuvan käsikirjoitus on hyvin yksinkertainen ja ennalta-arvattava kaiken kaikkiaan. Seuraamme tarinassa, kuinka Sylvester Stallonen esittämä Rocky lähtee hakemaan todellista yllätystä traagisten vastoinkäymisten myötä. Miehen motiivit ymmärtää täysin toverillisesta näkökulmasta katsottuna, eikä sen perimmäisen syvällisestä luonteesta voi olla mitenkään eri mieltä, mutta elokuvasta ei tunnu siltikään irtoavan sitä tunnetta, mitä sen merkitykselliset tapahtumat antavat päällepäin ymmärtää. Sen aikana sitä katsojana jatkuvasti miettii, että onko tämä itsemurhatehtävä oikeasti sen arvoista. Kertoohan se itsessään toki enemmän Rockyn periksiantamattomuudesta kuin mistään muusta. Rakenteellisesti elokuvasta ei voi kuitenkaan paljoakaan merkittävää sanoa.

Vaikka aihiot olisivatkin oikeasti tarjolla toimivalle draamalle, on toteutus varsin laiskahko ja monella tapaa jopa mitäänsanomaton. Elokuvaa koristelevat enimmäkseen jatkuvat harjoittelumontaasit ja tarpeettomat kertauskelaukset, joiden ympärille kokonaisuutta yritetään jollain tavalla takoa. Toki, vauhtia ja vilskettä elokuva tarjoaa paljon, mutta kun sisältö jää näinkin köykäiseksi, on siitä vaikea saada edes kunnollista otetta. Tematiikka nojaa vahvasti kylmään sotaan ja supervaltojen väliseen skismaan, mikä on toki aikaansa nähden ihan ymmärrettävä suuntaus. On kuitenkin varsin huvittavaa huomata, kuinka iso paha Venäjä todella on yhdysvaltalaisten silmissä.

Ottaen huomioon, että Rocky yrittää ratkaista maiden välistä eripuraa puhumalla järkeviä suoraan vastapuolen kansalle ja sen johdolle, on järkyttävää huomata, että elokuva päättää tehdä sen kuitenkin omilla ehdoillaan. Leikitään kiltisti keskenämme, kunhan Yhdysvallat toimii vain maailmanpelastajina. Eikä sillä niinkään merkitystä ole, mutta se vain tuntuu hyvin teennäiseltä ja naurettavalta ajattelumallilta näin sivusta katsottuna. Elokuva tarjoaa hyvin karikatyyrimäisen, mutta uhkaavan antagonistin Ivan Dragon muodossa. Dolph Lundgrenin esittämä hahmo on varsin vaikuttava näky näytöllä, vaikka paljoakaan hänestä ei saadakaan irti tarinan tuoksinnassa.

Drago on kuin mörkö konsanaan, joka mysteerisyydellään ja epäinhimillisellä konemaisuudellaan luo omanlaista jännitettä elokuvalle. Vaikka se onkin ihan toimiva ajatus jättää mies lähes täydelliseksi mysteeriksi, olisi hänestä voinut saada enemmän inhimillisyyttä ja syvyyttä irti, jos hän esimerkiksi joutuisi harjoittelemaan äärimmäisillään vastoin omaa tahtoaan. Ottaen huomioon, että elokuva painottaa itämaan kylmällä välinpitämättömyydellä koristeltua pahuutta ja ankaraa julmuutta, niin miksi emme sitten keskity pinnan alla lymyileviin mahdollisuuksiin? Koska elokuvalla on oma agendansa ja propagandansa, mitä runnoa sisään. Ei sen monimutkaisempaa...

Rocky IV on suuri hukattu mahdollisuus, joka päättää nojata suurimmilta osin pelkkään viihdearvoon ja politiikkaan. Vaikka elokuva osaakin olla vauhdikas ja monella tapaa myös lupaava, tuntuu se enemmän ampuvan ohi maalitaulustaan kuin napakymppiin. Vaikka ideat ovatkin varsin ajankohtaiset aikaansa nähden, sortuu elokuva teennäisesti ylpeillen sukeltamaan vaatimustasonsa alapuolelle. Tarina ei kovin kaksinen ole, minkä vuoksi sitä jopa viihtyessäänkin vain odottaa ennalta-arvattavan lopetuksen tuloa. Rehellisesti sanoen, halusin todella tykätä tästä elokuvasta, mutta se ei vain koskaan tuntunut vakuuttavan minua varteenotettavuudestaan. Vaikka sillä olikin aihioita ja ideoita toimivalle jatko-osalle, varsinaiset ratkaisut tuntuivat ylittävän aidan aina matalimmasta päästä, mikä on kyllä sääli huomata.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 24.2.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com