Scream VI (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Matt Bettinelli-Olpin, Tyler Gillett

Pääosissa: Melissa Barrera, Jenna Ortega, Courteney Cox,

Jasmin Savoy Brown, Mason Gooding, Jack Champion, Liana Liberato,

Dermot Mulroney, Hayden Panettiere, Roger L. Jackson
Genre: Kauhu, Mysteeri

Kesto: 2 tuntia 2 minuuttia

Kauhun genreä mullistanut Scream on vuonna 1996 ensi-iltansa saanut satiirinen kauhuelokuva, joka nosti tarjottimelle tunnetuimpien slasher-elokuvien näyttävimmät viat ja suurimmat kliseet kääntääkseen ne täysin päälaelleen. Kyseinen merkkiteos nousi nopeasti kauhun kannattajien huulille, mikä poiki vuosien varrella lukuisia jatko-osia ja takuuvarmaa menestystä lippuluukuilla. Vuonna 2022 elokuvasarja herätettiin takaisin eloon Halloween-elokuvien lailla, mutta tähtäimessä oli hienovaraisen nostalgian lisäksi myös uuden sukupolven istuttaminen tuttuun maailmaan.

Nyt matkamme jatkuukin seuraavan jatko-osan muodossa, joka kieltämättä ennakkoon herätti paljon kiinnostusta lupaavan edeltäjän jälkeen. Scream VI on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut satiirinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaavat edellisestä osasta tutut yhdysvaltalaiset Matt Bettinelli-Olpin ja Tyler Gillett, jotka tulivat itselleni tutuiksi ensimmäistä kertaa mainiosta Ready or Not -elokuvasta. Kuudennen osan vastaanotto on ollut tyrmistyttävän positiivista, mikä nostatti odotuksiani entisestään. Vakiinnuttaako Scream VI elokuvasarjan tulevaisuuden pitkäksikin aikaa vai alkaako taso jo hiipumaan?

Kokonainen vuosi on kulunut Richie Kirschin ja Amber Freemanin aiheuttamasta Woodsboron viimeisimmästä verilöylystä, joka shokeerasi koko kaupungin ja maan. Ghostfacen aate on kuitenkin onnistunut inspiroimaan muutamaa sivusta seuraajaa jatkamaan edellisten tappajien keskeytynyttä tehtävää, jonka pääkohteina toimivat Carpenterin siskokset - Samantha ja Tara. New Yorkissa sijaitsevan Blackmoren yliopiston professori Laura Crane murhataan raa'asti kadulle oppilaansa Jason Carveyn toimesta, joka oli sommittautunut pahamaineisen Ghostfacen kaapuun ja maskiin.

 

Nuoren miehen innokkuus koituu lopulta kylmäksi kohtaloksi, kun toinen mysteerinen Ghostface-tappaja päättää eliminoida kilpailun tieltään. Virkavalta ilmestyy rikospaikalle tutkimaan tapahtunutta ja löytää ruumiiden luota yllättäen Samin henkilöllisyystodistuksen. Johtavana etsivänä tutkinnassa toimiva Wayne Bailey kutsuu Samin luonnollisesti kuulusteluun asian tiimoilta. Yhteydet vahvistuvat entisestään, kun todistusaineisto osoittaa naisen suuntaan. Leikki muuttuu vaaralliseksi, kun varjoissa vaaniva Ghostface alkaa metsästämään sisaruksia ja tämän ystäviä. Kuka on uusi Ghostface-tappaja ja mikä on hänen motiivinsa?

 

Scream-elokuvat ovat pääosin onnistuneet vakuuttamaan minut varteenotettavuudestaan. Vaikka jatko-osat eivät olekaan onnistuneet pitämään ensimmäisen elokuvan erinomaista laatua yllä, ovat konseptit tuoneet aina jotain tavallisesta poikkeavaa ja uutta näytölle katsojan vastaanotettavaksi. Vuoden 2022 Scream-elokuva osoittautui epäilyksistä huolimatta positiiviseksi yllätykseksi, vaikka loistavaksi sitä ei voikaan missään nimessä sanoa. Se antoi kuitenkin toivoa siitä, että elokuvasarjalla voisi olla vielä jotain uniikkia tarjottavanaan uusien jatko-osien muodossa. Oliko Scream VI lopulta se elokuva, joka palautti toivon lopullisesti tulevaisuutta ajatellen? Kyllä ja ei.

Elokuvasarja viedään vihdoin pois Woodsboron pienestä kaupungista, joka tuntui jo tarjonneen kaiken mahdollisen omissa rajoissaan. Uutena päämääränä toimiikin valtava New York, joka kieltämättä herätti monenlaisia tunteita minussa ennakkoon. Woodsboro tuntui räikeistä verilöylyistään huolimatta ''turvalliselta'' ja ''rauhalliselta'' lähiöltä, kun taas kiireinen New York toisi konseptiin tilkan lisää kaoottisuutta ja innostavia mahdollisuuksia. Olikin kiehtovaa nähdä mitä miljööllä voisi saada slasher-elokuvassa aikaiseksi ensimmäistä kertaa sitten Friday the 13th. Part VIII – Jason Manhattanilla -elokuvan. Mahdollisuuksia olisi ainakin vaikka mihin.

Scream VI on jopa yllättävän mainio kauhuelokuva, joka onnistuu siitäkin huolimatta virtsaamaan omiin muroihinsa loppupeleissä. Elokuvan ensimmäiset kaksi kolmannesta tekevät työnsä käskettyä ja asettelevat hyvin kiehtovan konseptin vakuuttavasti tarjottimelle. Pääsemme heti käsiksi käsiteltäviin hahmoihin ja heidän elämäntilanteisiinsa, jotka vaihtelevat kieltämättä rajusti keskenään. Melissa Barreran esittämä Sam käy psykiatrilla käsittelemässä traumaansa, joka kummittelee edelleenkin mielen perukoilla. Hän saa maineensa vuoksi myös osakseen epäilyjä ja järkyttäviä solvauksia, jotka koettelevat nuoren naisen mielenterveyttä entisestään. Hän ei luota kehenkään, minkä vuoksi hän pidätteleekin siskoaan lujassa otteessaan suojellakseen tätä. 

 

Siskosta puheen ollen, Jenna Ortegan esittämä Tara käsittelee menneitä puskemalla ikävät muistot pois mielestään. Hän ei jää empimään tapahtumia, vaan haluaa edetä elämässään eteenpäin. Samin painostava huolenpito aiheuttaa kuitenkin alkuun hieman eripuraa sisarusten välille, mikä saa molemmat osapuolet tolaltaan. Siinä sivussa Jasmin Savoy Brownin esittämä Mindy Meeks-Martin ja tämän kaksoisveli Mason Goodingin esittämä Chad muuttavat Carpenterien mukaan New Yorkiin pitääkseen näitä silmällä ja olemalla tukena heidän paranemisprosessissaan. Uusina tuttavuuksina joukkoon liittyvät Mindyn tyttöystävä - Devyn Nekodan esittämä Anika Kayoko, Samin ja Taran huonetoveri - Liana Liberaton esittämä Quinn Bailey, sekä Chadin huonetoveri - Jack Championin esittämä Ethan Landry.

 

''Veteraaninäyttelijöinä'' toimivat Courteney Cox ja Hayden Panettiere palaavat takaisin rooleihinsa Galena ja Kirbynä, mikä tuokin elokuvasarjan kannattajana hymyn takaisin huulille. Elokuva tarjoaa parhaimmillaan loistavaa tarinankerrontaa ja mysteeriä, joka yrittää tarkoituksenmukaisesti horjuuttaa katsojan olettamuksia ja odotuksia konseptista. Sanotaanko näin, että vaikka kaikki yritykset eivät välttämättä siinä onnistuisikaan, on jälki pääosin miellyttävää seurattavaa. Elokuvan kauhupuoli tarjoaa poikkeuksellisen raa'an ja kiehtovan kokemuksen. Ghostface on tässä osassa aika mielipuolinen tapaus. Hänen määrätietoinen ja armoton olemuksensa tuo hurjasti intensiivisyyttä elokuvaan, mikä on todellakin tervetullutta. Ei ainoastaan, että aavemaista maskia yllään pitävä tappaja antaa tunteidensa vallata teot, mutta hänelle tämä tuntuu tavanomaista henkilökohtaisemmalta vastakkainasettelulta.

 

Tappajan ränsistynyt maski näyttää upealta ja se korostaa hienosti tämän armotonta, sekä raakaa olemusta. New Yorkin monimuotoisia mahdollisuuksia käytetään hyväksi todella oivasti asettaen terävimmät takaa-ajokohtaukset klaustrofobisiin ympäristöihin, jotka todellakin kiristävät tunnelmaa entisestään. Teknisesti elokuva tarjoaa hyvin miellyttävän ja laadukkaan kokonaisuuden, joka jatkaa siihen mihin edeltäjä jäi. Vaikka yhtä kekseliäitä ratkaisuja ei tällä kertaa välttämättä nähdäkään, pitää se tasonsa vakuuttavasti yllä sen tiimoilta. Brian Tylerin ja Sven Faulconerin yhteistyössä muovatut sävellykset nostattavat tunnelmaa upeasti ja uskaltaisin jopa sanoa, että musiikki tarjoaa parastaan koko elokuvasarjaankin verratessa.

 

Scream VI:n suurimmat ongelmat nojaavat valtaosin sen loppuhuipennukseen ja aivan naurettavuuksiin asti meneviin selviytymistarinoihin. Ensinnäkin ottaen huomioon, että elokuva kiristää ruuviaan raakuudensa puolesta on vaikea uskotella itselleen, että kukaan voisi tämän Ghostfacen käsittelystä selvitä nojaamatta puhtaasti yliluonnollisen maailman sääntöihin. Osa hahmoista nimittäin saavat puukosta poikkeuksellisen kriittistä osumaa, eikä edes kahden käden sormiin mahtuviin määriin. Elokuva vaatii katsojaltaan todellista uskonhyppyä, jota ei aiemmin samalla tasolla vaadittu. Varsinainen loppuhuipennuskin jättää järkyttävän jälkimaun suuhun inspiroimattomuutensa ja ennalta-arvattavuutensa vuoksi. Vaikka elokuva tuntuukin alkuun varsin pätevältä kaiken kaikkiaan, valutetaan melkein kaikki hetkessä viemäriin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 27.3.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com