Ohjaus: Joaquim Dos Santos, Kemp Powers, Justin K. Thompson
Pääosissa: Shameik Moore, Hailee Steinfeld, Brian Tyree Henry,
Luna Lauren Velez, Jake Johnson, Jason Schwartzman,
Oscar Isaac, Daniel Kaluuya, Issa Rae, Karan Soni
Genre: Animaatio, Toiminta, Seikkailu
Kesto: 2 tuntia 20 minuuttia
Hämähäkkimies on ollut viime vuosien aikana kovassa huudossa elokuvamarkkinoilla. Kiitos siitä kuuluu tietenkin Marvel Cinematic Universe -elokuvasarjalle, joka on puskenut hahmon näyttävästi takaisin parrasvaloihin. Kaiken sen keskellä yllättävänä lisäyksenä ilmestyi valkokankaille vuonna 2018 ensi-iltansa saanut Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia -elokuva, joka ei ainoastaan menestynyt lippuluukuilla, mutta sai kannattajat todellakin hurmioonsa. Voin itsekin sanoa, etten olisi koskaan voinut odottaa niin hyvää animaatioelokuvaa, joka keskittyisi supersankareihin tavalla tai toisella.
Muutama vuosi siitä on ehtinyt jo kulua, kun jatko-osa ensimmäisen kerran julkistettiin. Koronapandemian aiheuttama kaaos maailmalla luonnollisesti pitkitti projektia ja siirsi sen ensi-iltaa koko ajan yhä pidemmälle ja pidemmälle. Nyt on kuitenkin odotus saatu vihdoinkin päätökseen ja on aika uppoutua ensimmäisen jatko-osan äärelle. Spider-Man: Across the Spider-Verse on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut elokuva, jonka ohjauksesta vastaavat itselleni täysin tuntemattomat Joaquim Dos Santos, Kemp Powers, sekä Justin K. Thompson.
Yli vuosi on ehtinyt kulua Hämähäkkimiehen, eli Miles Moralesin, edellisistä seikkailuista, eikä maailmanmullistavia muutoksia ole tapahtunut tänä aikana. Hämähäkkinainen, eli Gwen Stacy ilmestyy kuitenkin yllättäen paikalle tärkeä tehtävä suoritettavanaan. Milesin arkkivihollisena itseään pitävä Pilkku löytää nimittäin kömpelöstä kropastaan yllättävän voiman, jonka avulla hän pääsee käsiksi multiversumiin. Miles liittyy omasta tahdostaan Gwenin operaatioon mukaan ja oppii pian salaisesta Hämähäkkiyhdistyksestä, sen toimintamallista, sekä vaaroista, joita multiversumin manipulaatiolla voisi vahingossakin aiheuttaa.
Kuten varmasti monille muillekin, minulle Hämähäkkimies oli yksi tärkeimmistä Marvel-kustantamon luomista hahmoista, joita lapsuuden aikana seurasi monessa eri median muodossa. Lapsuusvuosien aikana opin hahmosta paljon ja myös sen monista muistakin uniikeista versioista. Miles Morales ei pelannut paljoakaan roolia nuoruudessani, mutta tiesin kuitenkin hänen olemassaolostaan. Oli yllättävää, mutta samaan aikaan helpottavaa nähdä, että Sony Pictures -tuotantoyhtiö päätti ottaa hahmon käsittelyynsä. Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia -elokuvan jälkeen olin myyty konseptille ja odotin innolla tulevia seikkailuja.
Onko Spider-Man: Across the Spider-Verse yhtä hyvä elokuva kuin sen edeltäjä? Ollakseni rehellinen kanssanne, ensimmäisellä katselukerralla minusta tuntui siltä, että se ei ollut yhtä hyvä, vaikka loistava kaikin tavoin olikin. Päätin katsoa elokuvan toistamiseen varmistaakseni asian ja löytääkseni mahdollisesti uutta perspektiiviä ensimmäiseen katsastukseeni. Sanotaanko näin, että elokuva todella yrittää viedä konseptiaan mielenkiintoisiin suuntiin venyttäen sitä entistä moniulotteisemmaksi. Valitettavasti samaan aikaan tuntuu myös siltä, että vaikka ideat ovatkin erinomaisia, toteutusta olisi voinut vielä hioa jonkin verran.
Seuraamme elokuvassa Shameik Mooren ääninäyttelemää Miles Moralesia, eli Hämähäkkimiestä, joka on vihdoin löytänyt paikkansa New Yorkissa yhtenä ja ainoana supervoimia omistavana ystävällisenä naapurina. Hänen tulevaisuutensa pitää sisällään kuitenkin useita kysymysmerkkejä, joihin pitäisi alkaa pikkuhiljaa löytämään vastauksia. Kahta elämää elävä poika on niin keskittynyt sankaritekoihin, että se luonnollisesti alkaa kiristämään hänen tulevaisuuden mahdollisuuksiaan tavallisessa elämänkuvassa ja tämän vuoksi itse tunnelmaa perheen sisällä. Miles alkaakin kokemaan velvollisuuksiensa painetta entistä intensiivisemmin, mikä ajaakin hänet keskelle vaativaa dilemmaa.
Pystyykö hän olemaan samaan aikaan sekä esimerkillisesti kouluja käyvä teinipoika, että ihmiskunnan vannoutunut sankari? Samaan aikaan paneudumme tarinassa myös keskeisesti Hailee Steinfeldin ääninäyttelemään Gwen Stacyyn, eli Hämähäkkinaiseen, joka elää tätä nykyä omassa ulottuvuudessaan ja hyvin ankeassa mielentilassa. Nuori nainen potee yksinäisyyttä, vaikka hän yrittääkin kuumeisesti kuulua joukkoon toimien tyttöbändin rumpalina. Nopeasti hänelle tulee kuitenkin ilmi se, että se ei ole hänen suuntansa elämässä. Gwen eroaa bändistä ja keskittyy Hämähäkkinaisena olemiseen. Yllättäen sekin tuo eteen sydäntä särkevän dilemman, joka ajaa hänet tuuliajolle.
Elokuva onnistuu ensimmäisen puoliskon aikana vakuuttamaan siitä, että se ottaa hahmonsa vakavasti ja yrittää todellakin viedä suurempaa tarinakaarta eteenpäin kohti tuntematonta. Pääsemme poikkeuksellisen loistavasti käsiksi siihen, missä tilanteissa Miles ja Gwen ovat ja minkälaisia ongelmia he alkavat nyt kokemaan kaksoiselämänsä johdosta. Kärsivällisesti etenevä tarina alkaa pikkuhiljaa nivoutumaan yhteen ja tekijät pääsevät valloilleen multiversaalisten ideoidensa puolesta. Jason Schwartzmanin ääninäyttelemä Pilkku pitää itseään Miles Moralesin arkkivihollisena ja hän haluaa tulla suureksi tavalla tai toisella. Valitettavasti häntä ei pidetä kovin suuressa arvossa, mikä saa hänet suuttumaan.
Pilkku pääsee epätavanomaisten voimiensa kautta käsiksi multiversumiin ja sen rajattomiin mahdollisuuksiin, mikä alkaa tietämään ongelmia. Tutustumme elokuvan ensimmäisen puoliskon lopussa salaiseen Hämähäkkiyhdistykseen, jota johtaa vakavaluonteinen, mutta määrätietoinen Oscar Isaacin ääninäyttelemä Miguel O'Hara, eli Hämähäkkimies 2099. Kyseinen iskuryhmä on koottu monen eri ulottuvuuden Hämähäkkimiehistä ja -naisista, joiden tehtävänä on pitää multiversumi koossa ja korjata mahdolliset epäkohdat ennen kuin on liian myöhäistä. Kuten sanoin tarina on rakennettu hyvin kärsivällisesti ja huolellisesti noin puoleen väliin asti, kunnes alamme alustavasti alustamaan kliimaksia. Tähän asti elokuva tuntui pysyvän hyvin kontrollissa ja tasapainossa.
Valitettavasti elokuvan toisella puoliskolla alkavat näkymään pienoiset kompastumiset ja tekijöiden yli-innokas luonne. Teos alkaa nimittäin keskittymään yhä enemmän ylimääräisiin lisäyksiinsä, jotka tuntuvat vain rikkovan sen luontevan mukaansatempaavaa tasapainoa ja tahditusta. Tärkeät tapahtumat juostaan läpi hetkessä, kun taas sivuseikat venytetään maksimiin. Loppua kohden alkaakin tuntumaan siltä, että tiedämme tasan tarkkaan mihin tarina meidät johtaa ja paljastuksia vain panttaillaan loppuun asti jännityksen valuessa viemäristä alas. Toki, lukuisat innostavat lainaukset ja viittaukset ovat perimmiltään mahtavia, mutta kokonaiskuvassa niiden tarkoitus jää täysin minimiin, minkä vuoksi niiden käyttämää aikaa voi kyseenalaistaa näin kriittisestä näkökulmasta katsottuna.
Elokuvakokemuksena Spider-Man: Across the Spider-Verse on kuitenkin ehdottomasti miellyttävää seurattavaa. Ei ainoastaan, että se teknisesti säväyttää monimuotoisuudellaan ja laadullaan, mutta sen ankea ja vakavaluonteinen tunnelma tuo oman loistavan lisänsä kokonaiskuvaan. Komedia on kuitenkin edelleen vahvasti läsnä elokuvassa ja se osuukin todella hyvällä prosentilla maaliinsa. Animaatiotyyli on vaikuttavaa seurattavaa ja tekijät pääsevät vapaasti kokeilemaan erilaisia ideoita näytölle katsojien koettavaksi. Edellisessä elokuvassa suureen suosioon noussut musiikki on tällä kertaa astetta unohdettavampaa sorttia. Vaikka kappaleet jäävätkin hieman mitäänsanomattomiksi, vastaavat itse sävellykset kuitenkin edeltäjänsä laatua mainiosti.
Temaattisesti elokuva käsittelee hyvin vaativia ja moraalisesti painavia kysymyksiä, jotka todellakin erottuvat puolekseen. Hahmojen omat maailmankuvat ja motiivit niiden ylläpitämiseksi ymmärtää täysin, vaikka muutamat heistä jäävätkin taustoiltaan täydellisiksi mysteereiksi. Olisinkin toivonut enemmän keskittymistä esimerkiksi Miguel O'Haraan, jonka rooli on aika tärkeä kokonaiskuvaa vilkuillessa. Täytyy kuitenkin ottaa myös huomioon, että elokuva on ensimmäinen osa massiivisempaa kaksiosaista tarinaa, joka tulee vielä vastaamaan yllä velloviin kysymyksiin toisen elokuvan aikana. Elokuva jää siis täysin auki, minkä vuoksi on vaikea vielä sanoa sitä, että tuleeko alustus todella toimimaan kokonaiskuvassa.
Sellaisenaan Spider-Man: Across the Spider-Verse on kuitenkin loistava elokuva, joka jatkaa siitä mihin edellinen osa jäi. Vaikka se ei ylläkään millään erinomaisen edeltäjänsä tasolle kokonaisvaltaisesta näkökulmasta katsottuna, onnistuu se siitä huolimatta avartamaan multiversumin mahdollisuuksia entistä suuremmiksi. Uskoisin, että elokuvaa tullaan rakastamaan huolimatta siitä, miten sitä kritisoitaisiinkin, mutta ne on kuitenkin hyvä todeta ja huomata. Vaikka olenkin innoissani tulevasta osasta, on pakko mainita, että itseäni kieltämättä pelottaa ajatus siitä, että laatu tulisi vain huonontumaan tästä hetkestä lähtien. Konsepti on kuitenkin sen verran massiivinen ja hauras luonteeltaan, että kaikki ylimääräinen saattaa vain satuttaa kokonaiskuvaa. Elokuva tuntuu kuitenkin ihan pätevältä alustukselta jollekin suurenmoiselle, enkä malttaisi enää odottaa.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.6.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti