Barbie (2023) - arvostelu

 

Ohjaus: Greta Gerwig

Pääosissa: Margot Robbie, Ryan Gosling, America Ferrera,

Ariana Greenblatt, Kate McKinnon, Kingsley Ben-Adir, Issa Rae,

Simu Liu, Hari Nef, Scott Evans, Michael Cera

Genre: Komedia, Seikkailu

Kesto: 1 tunti 54 minuuttia

Jos olisin kuullut kymmenen vuotta sitten Mattel-yhtiön Barbie-lelun olevan suuren näytellyn valtavirtaelokuvan keskipisteenä, olisin pitänyt ideaa suoraan sanottuna järkyttävänä. Vaikka julkistuksenkin aikaan olin hyvin skeptinen sitä kohtaan, alkoivat epäilyt kääntymään yllättäen palavaksi odotukseksi. Barbie on vuonna 2023 ensi-iltansa saanut komediaelokuva, jonka ohjauksesta vastaa loistavat Lady Bird- ja Pikku naisia -elokuvat valkokankaille taituroinut yhdysvaltalainen Greta Gerwig.

Elokuvaa on kuitenkin yritetty saada aikaiseksi jo 2000-luvun lopulla, kun Universal Pictures päätti kokeilla onneaan konseptin äärellä. Monen vuoden tahkoamisen jälkeen siitä ei tullut mitään ja Sony Pictures astui seuraavaksi yrittäjäksi kuvaan. Muutama vuosi heilläkin meni suunnittelussa, mutta siitäkään ei mitään konkreettista syntynyt. Vuonna 2018 Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiö sai lisenssit käyttöönsä ja johan alkoi vihdoin tapahtumaan. Parin vuoden päästä tiimi olikin jo koossa ja laadullisesti kokoonpano näytti hyvin lupaavalta.

Yllätykseksemme studio päätti antaa kaiken vallan, sekä vapauden ohjaaja Greta Gerwigille ja käsikirjoittaja Noah Baumbachille, mitä ei Warner Bros. Picturesilta olla totuttu näkemään viime vuosien aikana kovinkaan useasti. Projekti saatiin hiottua ja purkitettua vuoteen 2023 mennessä. Loput onkin sitten historiaa. Elokuva ilmestyi valkokankaille samaan aikaan Christopher Nolanin eeppisen elämäkerrallisen Oppenheimer-elokuvan kanssa, mikä on luonut hulvattoman surinan elokuvarakastajien keskuuteen internetin maailmassa. Onko Barbie-elokuvasta kuitenkaan haastamaan jättiläistä?

Stereotyyppinen Barbie ja hänen ystävänsä asuvat Barbiemaailmassa, matriarkaalisessa yhteiskunnassa, jossa kaikki naiset ovat itsevarmoja, omavaraisia ja menestyviä. Kenit taas viettävät päivänsä rannalla tekemättä mitään hyödyllistä. Illan juhlallisuuksien aikana stereotyyppinen Barbie on yhtäkkiä huolissaan omasta elämästään ja kuolevaisuudestaan. Seuraavana päivänä nainen huomaa, ettei hän voi enää suorittaa tavanomaisia rutiinejaan ja toimintojaan onnistuneesti, minkä seurauksena hän suuntaa syrjäytyneen Barbien luokse parantuakseen salaperäisestä vaivastaan. Parantuakseen hänen on matkustettava todelliseen maailmaan löytääkseen hänen kanssaan leikkivän lapsen.

Voin sanoa heti kättelyssä, että Barbie-elokuvasta tulee varmasti sensaatiomainen ilmiö maailmalla ja hyvästä syystäkin. Ottaen huomioon, että konseptin lähtökohdat olivat alustavasti jokseenkin rajoitteelliset, oli todellinen yllätys nähdä, kuinka omaperäisesti ja ennen kaikkea rohkeasti Greta Gerwig ja Noah Baumbach lähestyvät poikkeuksellisen suosittua kohdettaan. Ollakseni täysin rehellinen kanssanne, odotin ennen kaikkia tekijöiden julkistuksia, että kyseessä olisi vain tapa herätellä Barbie-lelua takaisin henkiin kaupallisessa mielessä. Voi, kuinka väärässä olinkaan...

Yllätyksekseni sain elokuvan, joka ei ainoastaan nostanut vaativia ajatuksia tapetille, mutta joka räjäytti tajuntani monimuotoisella ja -ulotteisella luonteellaan. Jo avauskohtauksesta tulee hyvin ilmi se, ettei teos olisi tarjoamassa turhanpäiväistä ja laiskaa kertakäyttöhöttöä, vaan se todellakin lähtisi suuntaamaan kohti merkityksellisiä ja kiehtovia aihealueita, joiden ajankohtaisuus osuisi varmasti jokaisen katsojan sisimpään edes jollain tasolla. Seuraamme elokuvassa Margot Robbien esittämää stereotyyppistä Barbieta, jonka täydellinen elämä saa yllättävän kolauksen epätavanomaisen muutoksen muodossa.

Siitä eteenpäin tarina lähtee sitten eskaloitumaan astetta seikkailullisemmille teille vieden katsojan yhä syvemmälle ja syvemmälle mysteerisen kanin kolon uumeniin. Elokuva on hyvin itsetietoinen ja se tekee sen asian myös hyvin selväksi heti kättelyssä. Puhumattakaan siitä, että se alkajaisiksi parodioi 2001: Avaruusseikkailu -elokuvaa huvittavalla tavalla, mutta se alkaa sen jälkeen poikkeuksellisen rohkeasti kritisoimaan Mattelin ja Barbien aiheuttamaa maailmanlaajuista huumaa, sekä kulttuurista vaikutusta pitkin elokuvaa antaen sille aivan uudenlaisen merkityksen. Maailma herää upealla tavalla eloon ja tarjoaa mitä mukaansatempaavimman kokemuksen katsojan vastaanotettavaksi.

Vaikka elokuva seuraakin kasvutarinaansa hyvin traditionaaliseen tapaan, tapahtuu taustalla ja pinnan alla lukuisia käsittämättömiä asioita, joiden ei edes uskoisi olevan läsnä tämän sortin konseptissa. Tekijät nostavat monenlaisia ideologioita ja maailmankuvia tarjottimelle käsiteltäväksi kritisoiden kärkkäästi molempia ääripäitä oivan käsikirjoituksensa avustuksella, joka leikkisällä luonteellaan vangitsee katsojan kuin katsojan täysin lumoonsa. Ei ainoastaan, että katsojan näkökulmasta katsottuna häkellymme ja yllätymme valkokankaalle heijastetusta materiaalista, mutta sen absurdisen itsetietoinen luonne pitää huolen siitä, että viihde on taattua laatua.

Barbie tarjoaa hyvin filosofisen katsauksen itsetutkiskeluun liittyen. Kuka olen, miksi olen ja mikä minun kuuluisi olla? Näitä ajatuksia on varmasti jokainen katsoja joskus miettinyt suuremmassakin mittakaavassa. Mietimme, että mikä on roolimme tässä jatkuvasti muuntautuvassa maailmassamme, jossa käsitykset siitä ja ideologiat venyvät vuosien vieriessä entistä korkeimpiin sfääreihin. Minkälaista olisi elää oman turvallisen maailmakuvan rajoissa toimivassa yhteiskunnassa, joka on ajatuksen tasolla niin täydellinen? Onko se todellisuudessa edes täydellinen ilman eriäviä mielipiteitä ja ristiriitaisia ominaisuuksia?

Ohjaaja Greta Gerwig onnistuukin korreloimaan näitä syväluotaavia teemoja väkevästi oikeaan elämään, joiden keskellä elämme päivittäin. Vaikka hamuammekin täydellisen elämän perään, ei sen täydellisyys perustu vain ja ainoastaan onnistumisiin tai rutiininomaiseen jatkumoon. Se pitää sisällään menetyksiä, epäonnistumisia ja muutoksia, joiden kautta kasvamme ja opimme toimimaan ikään kuin yhtenä toimintahäiriöisenä perheenä kaikkien kesken. Se on sitten jo ihan itsestään kiinni, että haluaako sitä monikerroksista käsitettä suvaita vai ei, mutta se on lopulta se tärkein aspekti, jonka hyväksymällä voi saada elämästään enemmän merkitystä irti.

Barbie on sensaatiomainen elokuva, joka tarjoaa väriä, iloa, surua ja unohtumattomia elämyksiä. Materiaali yllättää täysin moniulotteisella ja itsetietoisella luonteellaan, joka valloittavasti ravisuttaa katsojastaan kaikki tunteet tarjottimelle koettavaksi. Elokuva ei tyhjänpäiväisyyksiin aikaansa tuhlaile, vaan käyttää kaiken potentiaalinsa loisteliaasti olennaisiin ja merkityksellisempiin asioihin, jotka jäävät elämään vielä lopputekstien jälkeenkin. Tunnelmallisesti elokuva pelaa korttinsa täydellisesti tarjoten sekä taianomaista fantasiaa Barbiemaailman, että ylikorostettua ankeutta oikean maailman muodossa.

Hahmot kokevat kulttuurishokin nähdessään vastakkaisen ääripään ja sama toisinpäin. Paria yksittäistä vitsiä lukuun ottamatta komedia puree erinomaisesti ja draama herättää monenlaisia tunteita, sekä syvällisiä ajatuksia. Margot Robbie säväyttää Barbien roolissa ja Ryan Gosling hurmaa Keninä. Muutkin roolisuoritukset tuntuvat osuvan oivasti maaliinsa. Elokuvan musiikki istuu täydellisesti materiaaliin ja Goslingin esittämä ''I'm Just Ken'' -kappale on ehdoton suosikki, joka tulee pyörimään mielessä vielä kauan. Barbie on ehkä yksi suurimmista yllätyksistä hetkeen, jonka myönnän räjäyttäneen tajuntani odottamattomalla laadukkuudellaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 21.7.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com