Ohjaus: John Woo
Pääosissa: Tom Cruise, Dougray Scott, Thandiwe Newton,
Richard Roxburgh, John Polson, Brendan Gleeson, Rade Šerbedžija,
Ving Rhames, Anthony Hopkins, William Mapother
Genre: Toiminta, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 3 minuuttia
Loistavan ensimmäisen osan jälkeen Mission: Impossible -elokuvasarjan tulevaisuus näytti olevan hyvissä käsissä. Vaikka jatko-osa oli vain ajan kysymys, tuntui se silti törmäävän edeltäjänsä tapaan samankaltaisiin ongelmiin. Käsikirjoituksen tekoa venytettiin viimeiseen asti ja kohtauksia keksittiin lonkalta tuotannon edetessä, mikä on kieltämättä riskialtista nuoralla kävelemistä. Jos olemme jotain oppineet Tom Cruisesta vuosien mittaan, mies nauttii paineesta ja vaaran tunteesta.
Cruise nimittäin päätti viedä asiat seuraavalle tasolle ja vetäistä hihastaan pari vaarallista stunttia, jotka eivät onneksemme jääneet miehen viimeisiksi. Suuremmilta vammoilta säästyttiin ja elokuva vietiin valkokankaille asti. Poikkeuksellisen kallis elokuva tienasi lopulta lippuluukuilla kiitettävästi ja peittosi teatterikierroksensa aikana nimekkäitäkin kilpailijoita. Vastaanotto taas jakautui kahtia ja sitä pidetäänkin tätä nykyä elokuvasarjan mustana lampaana.
Tohtori Vladimir Nekhorvich, biogenetiikan arvostettu tutkija, ottaa yhteyttä Dimitri-peitenimeä käyttävään Ethan Huntiin - hänen vanhaan ystäväänsä, varoittaakseen tulevasta maailmanlaajuisesta vaarasta. Tiedemiehen työnantaja Biocyte Pharmaceuticals -yhtiö pakotti miehen nimittäin kehittämään biologisen aseen hyötyäkseen lääkkeestä rahallisesti. Nekhorvich pistää Chimera-viruksen itseensä viedäkseen sen turvallisesti maailman halki kantaessaan samalla Bellerophon-nimistä vasta-ainetta mukanaan.
Huntiksi somistautunut IMF:n agentti Sean Ambrose päättää kokeilla onneaan ja varastaa lääkkeen tutkijalta, joka lentää omaan kuolemaansa. IMF:n johtaja Swanbeck kertoo oikealle Huntille tapauksesta ja antaa hänelle tehtävän. Miehen täytyy löytää virus, sekä siihen tepsivä vastalääke ja tuoda se pikimmiten IMF:n haltuun. Hunt värvää mukaansa ammattivaras Nyah Nordoff-Hallin, tietokonehakkeri Luther Stickellin, sekä helikopterilentäjä Billy Bairdin saattaakseen tehtävän onnistuneesti loppuun.
Ottaen huomioon edellisen osan toimivuuden ja suosion, oletuksena oli, että tekijät jatkaisivat samoilla eväillä viedäkseen elokuvasarjan kokonaisvaltaista tarinaa eteenpäin. Paineet olivat toki kovat ja Cruise kumppaneineen tiedostivat sen vallan mainiosti. Oli löydettävä siis tapoja nostaa panoksia yhä korkeammalle. Ohjaajaksi palkattiinkin lopulta hongkongilainen John Woo, joka onnistui mullistamaan toimintagenreä omalaatuisella ja tyylitellyllä otteellaan vuosien varrella.
Valinta ei siis ollut hassumpi, vaikka muutamat kysymykset nousivatkin pinnalle tyylin istuvuuden puolesta. Sanotaanko näin, että vaikka ajatuksen tasolla valinta ei ollut missään nimessä huono, tuli elokuvasta pian ilmi se, ettei se välttämättä ollutkaan niin hyvä idea sittenkään kyseisen elokuvasarjan tapauksessa. M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2 nimittäin on hyvin erikoinen anomalia, joka yrittää kovasti sekoittaa juustoista rakkaustarinaa kärsivällisemmän vakoojaelokuvan muottiin.
Seuraamme elokuvassa Tom Cruisen esittämää IMF:n luottoagenttia Ethan Huntia, joka saa uuden operaation käsiteltäväkseen. Asetelma on kuitenkin astetta mutkikkaampi, minkä vuoksi mies joutuu pelaamaan pitkän aikavälin peliä päästääkseen kohteeseensa käsiksi. Käsiteltävä teema on jopa yllättävän ajankohtainen monen vuosikymmenenkin jälkeen, mikä yllätti kieltämättä ihan positiivisestikin. Lääkeyhtiöiden petollisuus ja tuloksellinen asenne on roikkunut ihmisten huulilla jo jonkin aikaa viime vuosien tapahtumien valossa.
Vaikka elokuva yrittääkin kovasti viedä konseptia uusille urille kehityksen toivossa, tuntuu toteutus kieltämättä miltei kaikin puolin köykäiseltä. Tämä johtuu kuitenkin monesta asiasta. Ei ainoastaan, että rakenteellisesti elokuva eroaa edeltäjästään rajusti, mutta se tuntuu yleiselläkin tasolla hakevan itseään poikkeuksellisen kauan kärsivällisemmän kaavan kautta, minkä vuoksi tunnelman ailahteleva luonne erottuu selkeästi kokonaiskuvasta negatiivisena ilmestyksenä. Edellisen osan vauhdikas ja tiivistunnelmainen luonne piti huolen siitä, että katsojan mielenkiinto pysyisi jatkuvasti koholla.
Valitettavasti jatko-osan tapauksessa se tuntuu vain kaukaiselta historialta. Konseptia lähestytään nimittäin täysin päinvastaisesta suunnasta, minkä vuoksi sitä katsojana vain sulkeutuu oman kuorensa sisälle odottamaan jotain, mitä ei ole koskaan tapahtumassa. Elokuvalla on kriittisiä käynnistymisongelmia, joista se ei tunnu koskaan selviytyvän itsekään. Koko ensimmäinen puolisko menee käytännössä vastakkainasettelun alustamiseen ja pitkäveteiseen kissa-hiiri -leikkiin, joka enemmänkin turhauttaa katsojaa kuin vangitsee tämän mukaansa.
Toinen puolisko jatkaa samoilla linjoilla kiristäen vain hieman ruuviaan viimeistä kauan odotettua mittelöä varten. Rehellisesti sanoen olen jopa vähän yllättynyt siitä, että elokuva on niinkin pitkäveteinen ja haluton sitoutumaan toimintaansa. Joudumme nimittäin odottamaan viimeiseen varttiin asti saadaksemme edes pienen maistiaisen siitä, mitä se olisi parhaimmillaan voinut olla kokonaisuudessaankin. Toki, on hienoa nähdä, että tarinaa yritetään rakentaa myös pidemmän kaavan kautta, mutta jos toteutus jää näin köykäiseksi, ei siitä toiminnastakaan tunnu enää innostuvan ollenkaan.
Tunnelmallisesti elokuva poukkoilee rajusti kestonsa aikana. Seuraamme poikkeuksellisen hitaasti lämpenevää vakoojatarinaa, johon on väkisin ahdettu ylilyövää ja järkyttävän huonosti rakennettua romantiikkaa. Tarinan tarjoaman kolmiodraaman läsnäolo tukahduttaa jatkuvasti lupaavammatkin kohtauksensa, minkä vuoksi katsojana on niin vaikea tarrata siitä missään vaiheessa kiinni. Yksityiskohtia tempaistaan jatkuvasti lonkalta ja selittämättömillä tavoilla. Käänteitä viljellään heikoin perustein ja alustuksin, minkä vuoksi nekään eivät osu maaliinsa.
M:I-2 Vaarallinen tehtävä 2 on ehkä ajatuksen tasolla ihan kiinnostava idea, mutta toteutuksen puolesta siitä on onnistuttu saamaan todellinen haukotusfanfaari aikaiseksi - vailla itse fanfaaria. Ohjaaja John Woon väkinäinen tyylittely kohauttaa enemmän olkia kuin innostuksen tasoa, minkä vuoksi kokemus jää vain keskinkertaisuuden tasolle. Vaikka tarinasta onkin revittävissä lupaavia piirteitä, onnistuu lähestymistapa vesittämään nekin odotukset lopulta minimiin. Mission: Impossible -elokuvasarjan mustana lampaana pidetty jatko-osa on kuin onkin valtava pettymys.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.7.2023
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti