The Idol (2023) - arvostelu

 

Luoja: Sam Levinson, Abel Tesfaye, Reza Fahim

Pääosissa: Lily-Rose Depp, Abel Tesfaye, Suzanna Son,

Troye Sivan, Jane Adams, Jennie Ruby Jane, Rachel Sennott,

Hari Nef, Moses Sumney, Da'Vine Joy Randolph, Hank Azaria

Genre: Draama

Jaksoja: 5

The Idol on vuonna 2023 HBO Max -striimauspalvelussa julkaisunsa saanut draamasarja, jonka luomisesta vastasivat suositusta Euphoria-sarjasta vastannut yhdysvaltalainen Sam Levinson, iranilainen tuottaja Reza Fahim, sekä yhtenä maailman tämän hetken menestyksekkäimpänä musiikintekijänä The Weekndinä tunnettu kanadalainen Abel Tesfaye. Jälkimmäinen nimi kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini musiikin puolella. Kun kuulin, että mies lähtisi valloittamaan uusia alueita viihdemaailmassa, nousi kiinnostukseni sen myötä odotetustikin pilviin.

Sarja ei kuitenkaan ollut mitään ruusuilla tanssimista - kaukana siitä. Sen tuotanto nimittäin oli aikamoista sirkusta, jos jollain tavalla sitä pitäisi kuvailla. Ei ainoastaan, että esiripun takana kuhisi, kun eriävät mielipiteet saivat osan tekijöistä lähtemään projektin ääreltä kesken tuotannon, mutta jo melkein valmiiksi kuvattua sarjaa jouduttiin saksimaan rajulla kädellä suunnitelmien muutosten vuoksi. A24-studion tuottama The Idol kohtasi pahimpansa vastaanottavien osapuolten tarjoamien kritiikkien muodossa, jotka olivat kieltämättä murhaavaa luettavaa. Onko sarja todella niin huono perimmiltään?

The Idol kertoo tarinan Jocelynistä, tavoitteelliseen pop-artistiin, joka äitinsä menehdyttyä vaipuu hermoromahduksen partaalle. Synkät hetket ovat työntäneet naisen uran vääjäämättömään monttuun, josta tämä joutuu kaivamaan itsensä takaisin ylös saadakseen amerikkalaisen unelmansa takaisin kontrolliinsa. Jocelyn tapaa yllättäen Tedros-nimisen miehen, joka tuntuu tarjoavan hänelle juuri sitä, mitä hän tarvitseekin löytääkseen inspiraationsa musiikkiin uudemman kerran. Valitettavasti ajan kanssa hänelle selviää, että musiikkiala on täynnä mätiä omenia, joiden perimmäisenä tarkoituksena on häpeilemätön hyväksikäyttö.

Ollakseni rehellinen kanssanne, olin ennakkoon shokissa siitä, että sarja sai julkaisunsa alla niin murskaavat arviot sekä kriitikoilta, että tavanomaisilta katsojilta. Päätin sukeltaa sen äärelle vasta silloin, kun sen ympärillä roihuava tuli oli jo rauhoittunut - tai no rauhoittumaisillaan. Ajattelin, että tässä olisi luultavasti kyse vain ylimitoitetusta reaktiosta, joka on onnistunut saamaan kaikki katsojat hyppäämään vihakelkan mukaan. Katsottuani sarjan, on minunkin valitettavasti todettava, että se on massiivisen kritiikkiryöppynsä todellakin ansainnut. Johtuuko se itse konseptista vai sen kyseenalaisesta toteutuksesta?

Sanotaanko näin, että konseptin näkökulmasta katsottuna The Idol -sarja ei todellakaan ole huono idea perimmiltään. Ensimmäisen jakson aikana katsojalle nimittäin avartuu sellainen käsitys, että materiaalilla voisi olla jotain painavaa sanottavaakin. Siihen se sitten lopulta jääkin, sillä tuon jakson jälkeen juna suistuu täysin raiteiltaan suuntautuen epäjohdonmukaisen kaninkolon sisään, josta ei tunnu olevan enää paluuta. Ottaen huomioon, että sarja on kaikessa lyhykäisyydessään vain viiden jakson pituinen, on äimistyttävää huomata, kuinka hukassa tekijät ovatkaan oman konseptinsa edessä.

Temaattisesti sarjalla on alusta asti ihan lupaavia asioita käsiteltävänään. Musiikkimaailma ja sen varjoisa puoli on puheenaihe, joka on pysynyt pinnalla pitkään ihmisten keskuudessa. Vaikka jotkut tapaukset jäävätkin valtavirtamedian ulkopuolelle, muhii pinnan alla monia järkyttäviä esimerkkejä, jotka on onnistuttu joko lakaisemaan maton alle. Ala on täynnä toinen toistaan kierompia koukeroita, joiden avulla hyväksikäytetään ja poljetaan alalla toimivien tahojen oikeuksilla. Levytysyhtiöt - muiden vaikutusvaltaisten korporatiivisten yhtiöiden tapaan - ajattelevat vain yhtä asiaa: yltiöpäistä rahantekoa.

Artistin kaupallistaminen toimiikin täten heidän ehdottomana pääprioriteettinaan. Tämän vuoksi asiakkaan imagoa on pidettävä puhtaana, jotta se ei vaikuttaisi liikaa myynteihin ja sen myötä omiin tienesteihin. Vertauskuvallisesti artistit ovat kuin lehmiä, joita lypsetään siihen asti, kunnes maidon laatu alkaa vajoamaan laadussa. Kun lypsäminen ei ole enää kannattavaa, heidät pistetään niin sanotuksi lopullisesti lihoiksi. Tämä kierre sitten jatkuukin jatkumistaan. Myös kriisinhallinnalla ja sen vakavilla vaikutuksilla artistiin kiusoitellaan ajoittain tarinan aikana, minkä keskellä voisi olla paljon käsiteltävää.

The Idol onnistuu ajoittain hipaisemaan tämänkaltaisia vaativia teemoja. Valitettavasti niitä ei viedä lopulta mihinkään, minkä vuoksi jää vaikutuskin täysin olemattomaksi. Tarinankerronnallisesti lähestyy konseptiaan hitaamman kaavan kautta. Kohtaukset venytetään maksimiin tunnelman korostamiseksi, mutta kun käsikirjoitus on näin vaeltelevaa ja epäjohdonmukaista, tuntuu kokemus poikkeuksellisen turhauttavalta seurattavalta. Kritiikki musiikkialan suuntaan tarjoaa sarjan parasta antia. Valitettavasti sen tarpeettoman yltiöpäinen ja ylikorostettu seksismi ottaa liian suuren valokeilan kokonaiskuvasta.

Tämän vuoksi kaikki oikeasti tärkeät asiat jäävät väistämättömästi taka-alalle muhimaan tyhjyyttään. Toki, asioita käsitellään ohimennen ja aika ajoin, mutta ei samalla intensiteetillä ja halulla kuin esimerkiksi ensimmäisessä jaksossa, joka sentään yritti sanoa jotain alan petollisuudesta. Lupaavan alun jälkeen sarja suunnistaa syvälle kaninkoloon, josta ei tunnu olevan enää paluuta takaisin. Vaikka sarjalla tosiaan olisikin mahdollisuuksia sukeltaa poikkeuksellisen tärkeiden teemojensa äärelle, päättää se tanssahdella vain ohimennen niiden ympärillä.

Keskittyminen ohjautuu väkisinkin toinen toistaan erikoisempien fantasioiden äärelle, joilla ei ole mitään lisäarvoa konseptille kokonaiskuvassa. Sarja vellookin pohjattoman tyhjyyden äärellä vailla järkevää tarkoitusta ja määränpäätä, minkä vuoksi sen vaikutus vesittyy täysin mitättömän tasolle. On myös turhauttavaa seurata pelkästään sellaisia hahmoja, joista ei pidä alkuunkaan. Tarina ei tarjoa yhtään miellyttävää hahmoa seurattavaksi, jonka tarinaan voisi uppoutua tai jonka taakse voisi asettua. Kun otetaan huomioon hahmojen tarinakaarissa tapahtuvat naurettavat käänteet ja ratkaisut, vaipuu kiinnostus yhä syvemmälle onkaloon.

Jocelyniä esittävä Lily-Rose Depp suoriutuu sekasortoisesta urakastaan vakuuttavalla tavalla. Hän tekee kaikkensa minkä pystyy käsikirjoituksen luomien rajojen sisällä, eikä hänen työpanostaan voi heittäytyväisyyden puolesta kritisoida juuri ollenkaan. Hänen hahmonsa jää vain tyhjäksi ja mitäänsanomattomaksi kuoreksi, joka taas johtuu käsikirjoituspuolen puuteellisuudesta. Tedrosia esittävä Abel Tesfaye taas on astetta ristiriitaisempi tapaus. Ottaen huomioon, että mies on musiikkialan artisti, ei häneltä rehellisesti voi odottaa laatua näyttelysuorituksen puolesta. Toki, hän on taitava esittäjä, mutta ei näyttelijä ja se näkyy valitettavan useasti sarjan aikana.

Jos häneltä odottaa mitään muuta, niin on se kieltämättä hieman ylimitoitettua. Kokemattomuuteensa nähden hän mielestäni ajaa asiansa roolissaan, vaikka tasonsa puolesta työn laatu ailahteleekin kohtauksien aikanakin rajusti puolelta toiselle. Tuotannollisesti sarja on varsin laadukasta seurattavaa, vaikka materiaali ontuukin pahasti. Kuvaus on aistikasta ja monipuolista, mikä herättää kyllä tunteita puoleen, jos toiseenkin. Musiikkipuoli on kyllä kunnossa. Ottaen huomioon, että osa sarjan tekijöistä ovat musiikkialan puolelta vierailemassa, on ihan odotettavaakin, että materiaali sen puolesta pitää pintansa vallan mainiosti.

The Idol on kiehtovasta ideastaan ja lupaavasta alustaan huolimatta poikkeuksellisen järkyttävä sarja, joka ei ainoastaan tiedä mitä se yrittää kertoa katsojilleen, mutta se muuttuu hyvin nopeasti turhauttavan mitäänsanomattomaksi pervofantasiaksi. Kaiken lisäksi se on vain aneemisen tylsä. Mikään ei ole niin raivostuttavaa kuin se, että materiaali vain matelee eteenpäin vailla mitään järkevää määränpäätä ja tarkoitusta. Vielä kun tekijät yrittävät tosissaan ''vääntää ruuvia'' kyseenalaisilla ratkaisuillaan ja lisäyksillään, eikä sen vaikutus juuri muuta tee kuin aiheuta myötähäpeää. The Idol on massiivinen pettymys ja menetetty mahdollisuus tekijöiltä - ei lisättävää.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.7.2023

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com